**EX-HAAHUT VIIKKO 26**

Oltiinpa esikoisen kanssa reippaita ja sateesta huolimatta vietettettiin aamupäivä ulkona. Kyllä oli kiva tulla sisälle, vaihtaa kuivat vaatteet, syödä ja käydä sohvalle köllimään. Jotenkin tommosen vähän kurjassa säässä ulkoilun jälkeen kaikki sisäpuuhatkin tuntuvat miellyttävimmille kuin normaalisti.



Juuliarille onnea tyttövauvan johdosta!



Koalalle onnea Ilmarin syntymästä ja kiitos kun jaoit synnytyskertomuksen kanssamme. Jotenkin se konkretisoi taas itsellekkin tuota tulevaa, kun pääsee joidenkin viikkojen päästä omalle nyytin haku reissulle.



D.O. meidän uusi listaykkönen, onnea!... ja apua sehän tekee musta lista kolmosen. Hyvä että kipuilut ovat laantuneet, ihan niinkuin joku sanoikin niin on tärkeää, että loppuraskaudesta sais hyvin nukuttua ja kerättyä voimia tulevaan. Mua ihan jännittää sun puolesta tuo huominen lääkäri. Kyllä se vaan niin on että synnytys alkaa olla sulla lähellä. Mitä tuohon masentuneisuuteen tulee niin kuten ystäväsikin ovat kertoneet niin se on hyvin normaalia. Jännittää varmasti tietyllä tavalla tuo tuleva, kun saa kauan odotetun vauvan syliin ja samalla on tietysti haikeaa kun raskausaika on takana. Muistan esikoisen odotuksesta loppuajasta sen, että tuntui jo ennen syntymää että olisi niin paljon rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa annettavana, mutta itse kohde oli kuitenkin vielä jotenkin abstrakti kun majaili tuolla masun sisäpuolella. Koin myös niin että pystyisin paljon paremmin huolehtimaan vauvan tarpeista kun se olisi jo täällä ulkomaailmassa. Siihen liittyen myös se että itse palautuisi taas eritavalla toimintakykyiseksi kun nuo odotusajan vaivat jäävät taakse. Toivotaan hyviä uutisia paikkojen kypsymisen suhteen huomisesta lääkäristä.



72oinas, kiva kuulla että ootte miettineet jo nimiä ja ehdotukset on miellyttäneet molempia. Me ei edelleenkään osata miettiä kuin poikien nimiä. Sama oli esikoisen kanssa, joka siis onkin poika ja menetetyn vauvan kanssa pojan nimi oli myös tiedossa jo odotusaikana. Tuolla nimellä hänet on kiveenkin merkitty, mikä odotusaikana päätettiin ja tosiaan hänkin oli poika. Tekin meinaatte siis pitää jännitystä yllä ja sukupuoli selviää sitten synnytyksessä? Inhottava juttu tuo sairaala-bakteeripotilas töissäsi ja vielä kurjempaa ettei tuollaisesta tilanteesta ole työsi puolesta selkeää ohjeistusta. Luulisi kuitenkin että olisi turvallisespaa jos raskaana oleva ei hoitaisi kyseistä potilasta.



Joululahja, minäkään en usein saa kommentoitua muille niin paljon kuin tahtoisin, mutta samalla tavalla elän mukana kaikkien odotuksessa ja kirjoituksen luen innolla. Musta ainakin on kiva lukea miten muilla meillä ex-haahuilla menee, vaikkei itselle oliskaan aina kommentteja.



Ultsi75, juu kait tässä suht pitkällä jo ollaan. Rupesin miettimään että pitäsköhän pikkuhiljaa hankkia pinnasänky ja turvakaukalo. Ihanaa kun sait äippäpakkauksen. Mä en viittiny sitä ottaa kun esikoiselta kaikki vielä tallessa, mutta kun lukee että muut käy läpi pakkausta ja niin tulee itellekkin semmonen olo että mäkin haluun. Jotenkin se pakkauksen tulo silloin esikon kanssa todensi tuota tunnetta, että kyllä vaan meille tulee vauva.

Oltiin eilen esikoisen kaa kaupungilla ja käytiin ostamassa hänelle uusi yöpuku ja sukkia. Esikko sitten tuumi, että vauvakin tarvii yöpuvun. Niinpä hän sai sitten valita tulokkaalle mieleisensä yökkärin. Tulipa sitten tehtyä ensihankinta tälle vauvelille :-). Tosiaan pitäis varmaan pikkuhiljaa hankkia tuo pinnis ja turvakaukalo. Esikoisen pinniksen sain aikanaan mun kaverilta ja se on kyllä sen verran hutera, ettei tule enää kestämään seuraavaa nukkujaa. Varsinkin kun oletettavaa on että isoveli tekee omia tutkailujaan sängyn asukkia kohtaan ja satavarmasti roikkuu sängyn laidoissa.



Muutoista täällä on välillä myös ollut puhetta ja nyt on sitten meidäkin perheellä muutto edessä. Tehtiin viime viikolla talokaupat ja muutetaan nyt väliaikaisesti vuokralle pienempään ja ensi keväänä alkaa uuden kodin rakennus. Vuokra-asuntoja on vaan heikosti tarjolla ja varsinkin sellaisia mihin pääsis muuttamaan suht. nopeesti. Elokuun alkuun kun ei oikein haluis muuttoa jättää, kun on sitten niin lähellä tuo la. Synnytyssairaalakin muuttuu muuton myötä, mutta se ei onneksi jännitä, kun pääsen sitten samaan missä esikoinen syntyi. Että tylsäksi ei pääse tämä loppuodotus käymään.



Mitäs muuten kuuluu Levinialle? Entäpä vm69?



Jep, nyt taidan vielä ottaa pikkutirsat, ennenkuin pitää ruveta taas ruuanlaittopuuhiin. Hauskaa päivää kaikille tasapuolisesti :-)



Kaisuli 33+2

Mä olen nuutunut.... Joko on raudat tippuneet toooooodeeellla alas taikka juhannus on vieny meikästä mehut totaalisesti.



Ei oo viime viikkojen super touhuajasta jäljellä yhtään mitään! Eilen vaan nukuin, ja se ainakin helppas hetkeks tän aamun suhteen, koska sain jopa tehtyä kotihommia sohvalla makoilun sijaan.

Mutta nyt on taas ihan vättö fiilinki, ja taidankin suosiolla mennä makoileen, jotta jaksan perhevalmennuksessa olla sitten skarppina illalla.



On pitäny kertoo siitä " pelkään piikkejä" käynnistä, joten väsymyksen piikkiin menköön nyt, mut saatte tiivistetyn version:



Kätilö oli mukava vanhempi nainen, joka vissiin on tehny hommaansa tooooosii monta vuotta, koska äänensävy oli koko ajan rauhoittava. Se jopa häiritsi mua jossain vaiheessa, kun tuntus ettei sitä kiiinnosta tää homma lainkaan, kun se kiinnostunu äänensävy puuttui kokonaan äänestä! Mutta ehkäpä se kuitenkin oli ammatin tuoma varjopuoli! =D



Käytiin läpi synnytystä, kivunlievitystä ja henkilökunnan aamattitaitoa. Kuulemma täällä on tänä kesänä siitä hyvä tilanne et vakituista henkilökuntaa on riittävästi paikalla koko ajan ja harjoittelijoita on vain muutama.



Mun papereihin kirjattiin sitten ylös, et aluks koitetaan pehmeitä kivunlievityskeinoja, kuten sitä ammetta, kauratynnyä, ilokaasua, hierontaa.

Sitten kun tulee aika ottaa järeemmät keinot käyttöön niin katsotaan tilannetta pitkällä tähtäimellä, ettei turhaan aleta laittamaan paria tuntia kestävää puudutetta jos synnytys todennäköisesti kestää vielä nelisen tuntia.

Vaan tuikataan sitten kerralla epiduraali, mikäli sellaisen haluan..

(Ai haluanko...enköhän!)



Samoin mikäli repeämiä tulee niin puudutteet eka kondikseen, ja harjoittelijat ei tuu räveltään neulojen eikä piikkien kanssa meikän lähelle.

Kätilö oli samaa mieltä, et viimeiseen asti yritetään saada kaikki neulajutut hoitamaan paras mahdollinen saatavilla oleva ihminen.



Kovin kätilö myös yritti vihjailla, että voinhan kuulua siihen muutamaan prosenttiin joka ei halua mitään kemiallista kivunlievitystä ja hoitaa homman kotiin ala naturel, mutta sanoin kyllä mieluummin kestäväni sen pienemmän pahan, eli piikit, kuin sen isomman pahan eli järkyn kivun!

Nimittäin mun kipukynnyksellä varustettu ihminen on ihan taatusti helisemässä siellä sitten h-hetken koittaessa....



Ihan hyvä mieli jäi koko hommasta, en oo nähny piikkipainajaisia, eikäs syke nouse taivaisiin kun ajattelen synnytyksessä käytettäviä piikkejä.

Ainoo mitä jäin kaipaamaan oli se, et etukäteen ei ollu mahdollista näyttää niitä mahdollisia piikkejä livenä mulle.

Mutta sekin taidettiin kirjata ylös, että piikit vilautetaan mun nähtäväks ennen kuin niitä aletaan tunkemaan muhun.



Nyt jännitänkin enää tota synnytystapa arviota, joka on sitten 6.7, että minkäslaista jättiläistä sitä oikein tuolla massussa kannellaan ja missä asennossa loppujen lopuks...

Että " päästäänkö" sitä leikkauspöydälle kahden piikin uhriks vaiko punnertamaan perinteisesti.



Dreamone: Huiiiiiii..... sää oot ykkönen ja mää jo kakkonen, APUA!!!!

Mua alkaa jännittään jo pikku hiljaa kans, että mites tässä mahtaakaan käydä ja milloin!

Aamulla funtsailin, että varmaan kandeis jo pikku hiljaa miettiä mitä sinne sairaalakassiinkin haluaa mukaan ja tehdä muistilista siitä.

Yks mikä mun tarttee muistaa on se, et miehelle simmarit mukaan, jotta pääsen sinne altaaseen, jos se muuten on vain suinkin mahdollista. kaikki muu onkin hepreaa...



ja nyt on silmät niin paljo puol tangossa, että mun on pakko mennä tirsoille, jotta jaksan illalla mennä perhevalmennukseen...



Uus yritys sen jälkeen!



T Helga RV 34+2

Apuva :)



Tänään kävin neuvolassa ja pistettiin tilaukseen keskusteluaika NKL lääkärille liittyen edellisen synnytyksen aiheuttamiin epävarmuuksiin. Olin kyllä oikein tyytyväinen KOSsiin mutta nyt neuvolantäti sanoi ihan suoraan, että sinne on (edelleen, kuten oli asian laita myös 2004) paljon pahempi tungos + NKL tilat puolestaan just uusittu ja kivat, jne. Eikä tarvinnut vieläkään päättää kumpaan lopulta haluan. Hyvä näin, toistaiseksi.



Vauvelilla oli vatsassa ilmeisesti kaikki hyvin, sydän sykki mukavasti, sf-mittaa en muista mutta ei kovin korkea kun vauvakin on silminnähden alhaalla kohdussa, painon nousuni oli tasaantunut (nyt jotain n +10 kg lähtötilanteesta), paineet etc ok.



DO Tsemppiä sinne lekuriin ja uutisia tänne joo kiitos mielellään :)



KAISULI suloinen isoveli teidän vauvalla :) Ja onnea talokauppojen johdosta.



HELGA olet sitten ihan päinvastainen piikkikammosi kanssa kuin minä: henk koht nimenomaan _en_ halua nähdä niitä enkä tietää mitä minulle tehdään- niin kauan kun ajatus pysyy niistä erossa (ja erityisesti katse), pärjään jotenkuten. Esikkoa synnyttäessä kieltäydyin ensin epiduraalista kun sitä ehdotettiin, juurikin piikin pelossa. Sitten tuntui kuitenkin että oli pakko saada lievitystä, tehtiin niin että kätilö makasi päälläni etten vahingossa liikahda, kukaan ei puhunut minulle toimituksesta mitään ja se menikin sitten oikein hyvin. Ja lopputulos oli tosiaan autuas vrt tilanne ennen kivunlievitystä. Varmasti pärjäät hyvin varsinkin kun käsittelet nyt jo asiaa omassa mielessä valmiiksi ja laadit tavallaan oman " selviytymisstrategian" :)



Mitäs muuta... katselin pitkästä aikaa esikoisen pikkuvauvakuvia ja jotenkin täytti lämpö sydämen ihan totaalisesti. Että noinko söpö ja pieni se silloin oli.... ja tuntuu että aina vain söpömmäksi muuttuu :) Eiköhän se sama tunne sieltä pikku hiljaa putkahda tätä kakkostakin kohtaan, kun h-hetki lähestyy. Nyt olen välillä ollut vähän huolissani kun ei tule keskityttyä kakkoseen yhtään samalla tavalla kuin aikoinaan esikoiseen, siis tässä vatsa-asumusvaiheessa. Paitsi ehkä ihan viime aikoina kun potkut ovat olleet ihan hurjia ja tyypii muistuttelee siis yhä tiheämmin läsnäolostaan.



Noin muutenkaan en ole masentunut mutta stressaantunut kyllä. Hommat pissii ja olisi ihan mahdottomasti tekemistä ennen lomaa -> äippälomaa. Näyttää siltä että varsinainen kesäloma jää pitkälti pitämättä mikä on surku sinänsä kun olis ollut kiva lomailla yhdessä miehen (ja tietenkin pojan) kanssa heinäkuussa, niin pal kuin mahdollista eikä vain vko tai pari. No, kai tämä taas tästä.



Voikaahan paksusti



t Joululahja rv 30+6

Ja heti omat kuulumiset itsekkäästi: Neuvolalääkäri siis takana ja kohdunsuu on kuulemma pehmentynyt ja lyhentynyt. Mutta ei tarvitse kuulemma vielä pariin viikkoon vauvelia pihalle odotella, tämä oli lääkärin arvio asiasta. Vauva on tosiaan laskeutunut, mutta pää ei ole vielä kiinnittynyt. Normaali alatiesynnytys onnistuu, sen verran lantiossa on tilaa. Vauvan painoksi arvioi 3,5 kiloa synnytyshetkellä, mikä tuntuu oikein passelilta. Jomotuksista ja häpyluun kivuista lääkäri totesi että normaaleja ovat eivätkä kuulosta siltä että ihan tosi olisi vielä kyseessä.

Toisaalta huojentavaa kuulla että kaikki on hyvin ja vauva kasvaa vielä hetken aikaa masussa. Toisaalta taas olisi ollut kivaa saada tietää että kroppa valmistautuu kovaa vauhtia synnytykseen. Mutta hiljaa hyvää tulee ja itse asiassa tuokin tieto, että pari viikkoa vielä voi ihan rauhassa olla, helpotti kovasti. Vaikka sitä kuinka haluaisi palavasti tietää että milloin vauva putkahtaa, luontohan tämän asian kuitenkin määrää.

Painoa oli tullut 800 grammaa viikossa, mihin olen ihan tyytyväinen näiden turvotusten kanssa.

Ihanaa kun jännäilette täällä minun kanssani!



Kaisuli: Sadesäässä on kyllä oma viehätyksensä, se on totta. On tosi mukavaa käpertyä sohvannurkkaan ja katsella kun ulkona vihmoo vettä. Niinpä, sinähän olet sitten listalla kolmosena, jännät paikat kohta sinullakin!

Kiva kun kirjoittelit mietteitäsi tuon masentuneisuuden suhteen, ihan osuvat yksiin mun ajatusteni kanssa. Juurikin niin koen, että olisi niin paljon hellyyttä annettavana ja haluaisi jo päästä käyttämään kaikkia tavaroita ja hoivaamaan vauvaa. Tuntuu välillä että pakahtuu tähän tunteeseen! Täytyy vaan kohdistaa hoivavietti tuohon mieheen toistaiseksi :D

Hyvä kun otit tuon yökkäri-asian puheeksi. Onko teillä muilla tarkoituksena käyttää yöpukua vauvalla? Mäkin olen niitä kaupassa katsellut, mutta olen jotenkin ajatellut että vaippa ja body riittää ainakin näin kesällä. Miltä kuulostaa vai tarviiko vauva pitkähihaisen puvun yöksi?

Onnea muuten talokaupoista! Teilläkin nyt vipinää piisaa kun muutatte sinne väliaikaiseen hetkeksi. Vaihdatteko ihan kaupunkia kun sairaalakin muuttuu?



Helga: Onnea listakakkoselle! Mitäs me kärkisijalaiset ;) Kuulostaa tosi rauhoittavalta ja selkeältä tuo synnytyskaava noiden piikkien suhteen, toivotaan että käytäntö menee yhtä malliikkaasti kuin olette suunnitelleet. Eli toivotaan että sinua hoitavat perehtyvät kunnolla papereihisi ennen hoitoa. Huojentavaa myös kuulla että teidän sairaalassa ei ole harjoittelijoita pilvin pimein kesäaikana, sama meillä. Meille oikein terotettiin sairaalaan tutustumisessa että harjoittelijoita ei sitten tänä kesänä juurikaan ole ja kaikki henkilökunta on ammattitaitoista ja pätevää. Kivahan se on ainakin näin ensikertalaisena kuulla!



Joululahja: Niin ne kärkisijat vaan muuttuu ja sinäkin jo tosiaan 4. sijalla :) Kiva että sait juteltua neuvolassa synntyssairaala-asiasta. Mietitte sitten h-hetkellä miehen kanssa että kummasta risteyksestä käännytään, heh :D No voihan itku jos sinulla jää kesäloma pitämättä :( No, jäähän se sinne säästöön jos jotain lohduttavaa pitää asiasta etsiä. Mutta kurjaa silti. Vaikka eihän sinulla nyt niin kauaa kuitenkaan äippäloman alkamiseen ole, onneksi! Jos vain loppuun asti jaksat olla töissä, minä en olisi jaksanut.

Minusta tuntuu, että monella toinen raskaus saattaa mennä vähän " ohitse" . Sitä ei enää niin paljoa tarkkaile itseään eikä se ole niin uutta ja jännää. Aikakin kuluu nopeammin. Mutta eihän se missään nimessä vähennä rakkauttasi vauvaan! Yhtä rakashan se toinen vauveli varmastikin on kuin esikoinenkin :) Minä olen ajatellut, että sitten jos joskus vielä toisen kerran raskaudun, se aika menee varmaan paljon lunkimmin ja nopeammin kuin tämä ensimmäinen odotus. Ja varmasti nämä keskenmenon pelotkin ovat pienemmät kun on yksi onnistunut raskaus takanapäin.



Täällä exissä on ollut kovaa pesänrakennusvimmaa päällä ja nyt se on iskenyt minuunkin! :) Me olemme tänään illalla menossa katsomaan isompaa asuntoa meidän kasvavalle perheelle. Ihan vuokra-asuntoa, omaa ei nyt tässä vaiheessa aleta hankkimaan kun miehellä on vielä nuo opinnot hetken verran kesken. Mutta isompaa ja saunallista tekee mieli! Mikäli tämä homma onnistuu, meillä olisi muutto sitten elokuun alussa. Toivottavasti olisin silloin jo kahtena kappaleena!



Haleja kaikille exille ja sateista illanjatkoa!

D.O. ja nappula rv 36+0 (POKS POKS POKSUTAAN!)

Paljon onnea Koalalle!!!



kaisuli kyseli kuulumisia... ihan hyvää kuuluu, en vaan kovin ole ehtinyt kirjoittelemaan. Ja kun en oikein uskalla tälle odotuspuolelle kokonaan siirtyä, niin olen majaillut tuolla kuume-puolen 60-lukuisten pinossa. Siellä on mukana kuumeilevia, odottavia ja jo vauvan saaneita.



Olin viime viikolla np-ultrassa ja seerumiseulassa, tämän viikon aikana pitäisi soitto tulla jos on riskit koholla.. Turvotusta oli 1,1. Voin ihan kohtalaisesti, mutta työpäivinä väsymys ja paha olo vaivaavat enemmän kuin viikonloppuisin.



Olen pikkuhiljaa oppinut uskomaan siihen, että tämä raskaus onnistuu, mutta siltikin aina joskus pelottaa... (joskus...? vähintään kerran päivässä, kun on jotain outoa tunnetta tai kipua tai ihan mitä vaan....)



Voikaa hyvin!!



vm69 13+4

Tulinpa vielä illan kuluksi kommentoimaan. Mies lähti pojan kanssa veljeään eli pojan setää moikkaamaan. Tuo setä kun on jollain tapaa meidän pojalle ihan selvä idoli ja tykkää paljon puuhata pojan kanssa.



HELGA, väsymyksestä kärsitään täälläkin. Oon joka päivä nukkunut päikkärit ja suht pitkät yöunetkin, mut silti vaan olo on jotensakin vetämätön. Hyvälle kuullosti toi pelkopolikäynti, tuli varmasti varmempi olo tuon synnytyksen suhteen, kun ei sit tarvii jännitellä että mitä kaikkia piikkejä siellä salissa mahdollisesti sulle tyrkytetään ja kuka niitä tökkii. Nyt ainakin saat parhaat mahdolliset ammattilaiset hoitamaan nuo piikitykset. Elokuisista luinkin että olit pohtinut tota vauvan kääntymistä. Toivotaan että Maris pian ymmärtää pyöräyttää itsensä lähtökuoppiin. Kuullostaa kyllä lupaavalle tuo kylkeä pitkin möyrivä jalka, että tuskin on sitten vielä ihan peppuaan kohdun suulle jumauttanut.



JOULULAHJA, kiva että sun ei tarvinnut lopullisesti vielä päättää kumpaan sairaalaan meet synnyttämään. Sekin varmaan selkeyttää kun käyt tuolla NKL:lla juttusilla. Jos tulee kiva fiilis siitä keskustelusta niin voi olla sit kiva mennä sinne myös h-hetkellä. Kummassa olitkaan aiemmin synnyttänyt? Mullahan on ollut erinäisiä vaikeuksia kiintyä tähän masuasukkiin, mutta nyt ihan viikon sisään oon huomannut enemmän ja enemmän puhuvani vauvasta ja kaikkeen tähän odotukseen liittyvästä. Uskon että se sama äidinrakkaus pompahtaa esiin viimeistään sitten kun saa vauvan syliin, kuin esikoisenkin kanssa.

Koitahan jaksaa vielä viimeiset työkiireet ja toivottavasti ennätätte lomailla myös perheen keskenkin.



D.O. Hyvältä kuullosti tuo lääkärikäynnin anti. Jomotukset on tehneet siis hyvää pohjatyötä ja varmasti ihana tietää että kroppa valmistautuu synnytykseen, mutta silti on vielä vähän aikaa ennen varsinaista h-hetkeä. Ostin nuo yökkärit vauvalle kokoa 62-68, että ne menee vähän myöhemmin vasta. Nyt kesälämpimillä varmasti pärjää pelkällä bodylla ja vaipalla, eikä pitkähihainen yökkäri ole tarpeen. Aluksi esikoinenkin nukku aina tavallaan " päivävaatteissa" , eli puuvilla bodyssa ja potkareissa (syysvauva). Silloin kun vauvalla ei ole vielä varsinaisesti mitään rytmiä olis ollut vaikeeta päättää et millä syötöllä vaihtaa yökkärin kun oli paljonkin mahdollista että taas tunninpäästä oli syöttö. Esikoinen tuppasi myös saamaan pissat ja kakat aina tulemaan jotain kautta vaipasta ulos, että vaatteet saatiin joka tapauksessa vaihtaa lähes joka syötöllä. Eli ehkä en itsekkään hankkis yökkäreitä heti ihan pikkuvauva vaiheeseen, vaan sitten n. kolmikuisella alkaa olla jo selkeämpi " nukkumaanmenoaika" . Juu kyllä meillä kaupunkikin muuttuu tässä muuton myötä. Tehtiin tämmönen suunnitelmallinen muutaman vuoden poikkeama tänne Itä-uusimaalle ja nyt palaillaan takaisin uusimaalle. Toivottavasti löydätte mukavan uuden " pesän" teidän perheelle :-)



VM69, ihanaa kuulla että viikot kertyvät ja raskaus on edennyt hyvin. Ihan tippa tuli linssiin kun luin tuosta sun pelkoasiasta. Itselläkin on mennyt lähes näille viikoille saakka taistellen noiden pelkojen kanssa, mutta nyt alkaa tuntua siltä, että meille tulee oikeasti vauva. Jos vaan ennätät, jaksat ja haluat kirjoitella tuntemuksiasi, niin mielelläni niitä lukisin ja tukisin sua parhaimman taitoni mukaan peloissasi. Jaksamista väsymyksen ja pahoinvoinnin kanssa, toivotaan että ne helpottaisivat kun viikkoja kertyy lisää. Halaus ja voimia odotukseen :-)



Jeps, tässäpä näitä taas kiireemmäksi aikaa. Kohtapa kai nuo mun miehetkin palautuvat kotiin kun alkaa olla pojan nukkumaanmenoaika käsillä.



Kaisuli

Kirjoitit mulle niin ihanasti, että melkein tuli tippa silmään täälläkin.



Huomenna neuvola. Jännittää, pitäisi sydänäänten kuulua eka kerran..



vm69

Olen 3 lapsen äiti, kaksi murkkuikäistä ja 3v. Sain kaksi km 04 ja 05. Eka tuli 9vkolla ja toinen todettiin lääkärin neuvolassa vkolla 15.

No aikaa on kulunut ja päätimme uskaltaa yrittää. 5 yk tärppäs ja nyt on plussattu viikko sitten. Oireet on hyvät ja vahvat mutta pelko suuri. Juoksen vessassa puolen tunnin välein että oliko se verta mutta onneksi ei ole tullut. Varasin ajan ultraan kahden viikon päästä. Pitäis ottaa rennosti ja antaa luonnon hoitaa hommansa mutta kun sitä vauvaa niin halutaan että antaako se sen meille vai vaan kiusaa? Olen kuume puolella juonut greippi mehua, jatkanko sen juomista vai? Huh vähän helpotti kun sai purkaa. Vedet tulee silmiin on vissin hormoonit vauhdissa. T: Toivoilmari ja into 4+4 (innon päivänä testattu)

Toivoilmari: Tuhannesti onnea plussauksestasi ja tervetuloa mukaan ex-haahuihin! Olen todella pahoillani keskenmenoistasi, myös sinä olet joutunut kokemaan kovia. Lisään esittelytietosi listalle. Milloin sinulla olisi laskettu aika? Meneekö helmikuulle?

Tsemppiä seuraaviin kahteen piinaviikkoon ennen ultraa, odottaminen ja epätietoisuudessa eläminen on kaikista kauheinta mitä maa päällään kantaa. Pura ihmeessä tuntojasi tänne kun siltä tuntuu, me kaikki olemme käyneet samat pelot ja huolet lävitse.



VM: Haluaisitkos jo liittyä listalle kun noinkin pitkällä jo olet? Olisi kiva saada sinut tänne aktiivikirjoittelijoiden joukkoon. Toivotaan että saat seulasta hyviä tuloksia. Voihan itku kun sinun pitää noitakin juttuja jännitellä kaiken tämän muun lisäksi :( Tiedän tunteen kun pelottaa, minuakin pelotti päivittäin ihan viikolla 25 asti eikä pääkoppaan millään tahtonut mahtua ajatus siitä että vauva on tosiaan tulossa. Voimia ja tsemppiä kovasti sinulle! Ja tulehan kertomaan neuvolakuulumisia!



Kaisuli: Minä uskon vakaasti että se äidinrakkaus sieltä vielä pulpahtaa esiin kunhan vauvasta tulee konkreettinen ja saat sen syliin. Jatkuukohan tämä huolehtiminen ja epävarmuus muuten vielä synnytyksen jälkeenkin? Siis tottakai huoli omasta lapsesta on läsnä aikuisikään asti, mutta onkohan menettämisen pelko meillä jotenkin suurempi...? Ajatellaankohan me jossain sielumme syvissä syövereissä että tämä onni otetaan kuitenkin pois jossain vaiheessa. Näitäkin juttuja tulee pohdittua, ei voi mitään. Mutta usko on viety joskus niin totaalisesti pois, että on vaikea ajatella positiivisesti.

Kiitos hei kovasti noista yökkäri-vinkeistä, auttoivat pähkäilyäni. Ja totta tosiaan, eihän vauvalla alussa edes ole mitään rytmiä, joten ei varsinaisesti edes tarvitse yöpukua. Taidankin katsastaa noita isompia kokoja alennusmyynneistä, kyllähän se syksy alkaa olla jo pitkällä kun meidän vauveli on kolmisen kuukautta. Silloin jo lämpimämpää yöasua tarvitaan.

Vai uusimaalle :) Minä olen uusimaalta kotoisin, tarkemmin Tuusulasta ja olen opiskellut itä-uusimaalla, joten tuttuja paikkoja ovat :) Asustelette siellä pk-seudun huomassa. Olisiko tuo itä-uusimaan sairaala ollut Lohjan sairaala?



omaa napaa: Käytiin sitten eilen sitä asuntoa katsomassa, joka oli ihan kiva, mutta ei sitten kuitenkaan. Jotain siinä vaan oli sellaista ettei innostuttu. Ehkä suurimpana ongelmana oli pienet makuuhuoneet, mikä tarkoittaisi sitä ettei vauvan sänky mahtuisi meidän huoneeseen ollenkaan. Kun kuitenkin vauvaa joutuu nukuttamaan meidän huoneessa vaikka hänellä olisikin oma huone. Lisäksi asunto oli melko vilkkaan tien varressa ja liikenteen äänet kuuluivat hyvin sisään. Nuo pienet huoneet on kyllä näiden uusien asuntojen vitsaus! En ymmärrä. Meillä on nyt muutama asuntohaku meneillään, joten katsellaan mitä tässä heinäkuun aikana tulee. Itse asiassa vauvan syntymän takia olisikin helpompaa jos muutto tulisi vasta syyskuun alkuun.



Mulla oli taas ikävä yö ja ihan tajuttoman kipeä tuo häpyluun tienoo. Ihan selvästi ärtyi lääkärin ronkkimisesta. Lisäksi heräsin alkavaan migreenikohtaukseen ja kädet ristissä vedin panadolia josko se auttaisi. Kumma kyllä se helpotti ja nyt tuntuu vaan että pää on kuin haminan kaupunki. Migreenin jälkeiset hetket on aina vähän tokkuraisia.

Mutta en valita, vauva voi hyvin ja LA lähenee!



D.O. ja nappula rv 36+1

Olen kyllä päivittäin käynnyt lukemassa pinoa ,mutta en ole saanut aikaiseksi kirjoitella mitään.

Kaikille vauvautuneille todella suuret onnittelut nyyteistä.

D.O Voimia loppuraskauteen,sinulla jo ihanan paljon noita viikkoja kertynyt,voi kun itse olisi jo niin pitkällä. Toi mikreeni on kyllä ikävää,minulla onneksi hävinnyt raskauden myötä.

Toivoilmari Tervetuloa munkin puolesta mukaan joukkoon:).

vm ihanan paljon jo viikkoja takana myöskin, itselläni oli kanssa ihan samat tuntemukset ja on edelleen ajoittain. Edelleen tunnustelen jokaista nipistystä ja liikkeitä et tuntuuko ne päivittäin,jos on hiljaisempi päivä niin meinaa paniikki iskeä heti.

Sitten omaa napaa:

Eli maannantaina kävin taas neuvolassa ja kaikki on hyvin:

painoa ei ollut tullut 6 viikkoon yhtään lisää

Turvotukset -

RR 116/66 eli laskevat edelleenkin

Hb 117 eli rautaa joutuu popsimaan,mikä ihaninta niin raudat sain neuvolan puolesta:)

Sf-mitta 20

Tarjonta Rt

Sydämen syke +

Liikkeet ++

Ja minäkin sain kelan paperit, jotka täytyis täyttää ja lähettää eteenpäin.

Masun päältä th arveli että pikkuisella olisi painoa nyt 500-600g.

Oma olo on todella hyvä ja energinen,tosin mitkään siivous vimmat ei ole vielä iskeneet päälle,mutta noin muuten.

Mielialat heilahtelee todella paljon ja sänkykamari puuhat kiinnostaisi vaikka joka päivä, mies parka:))

Lupaan nyt kirjoitella vähän useammin. Kun kuiteskin käyn lukemassakin.

Paljon tsemppiä kaikille loppusuoralaisille.

Tari rv 22+6

kylla kayn lueskelemassa; mutta kun oon yrittany pysya aktiivisena tuolla ' omassa' pinossa eli syyskuisissa! Ja myos minakin kuulun tuonne kultaisiin haavepuolella; hassua kun vm69 kuulosti taas niin ' viralliselta' heh, kun wemppana jo niin pitkaan sua olen kutsunu...



Onnea vauvautuneille!



Nimista puhuttiin, mulla on aivan varmana tytolle nimi valmiina; mies ei viela sataprossasti tuohon ole suostunu... tata samaa nimea ollaan pyoritelty jo edellisissa keskenmenneissa, tosin nykyinen etunimi oli pitakaan kakkosnimena!

Ma edelleen sanon etta keskenmenneet olivat ne meidan poijaat, joita mun kroppa ei suostunut kantamaan!! Taa masukkihan on meidan viides tytto!



Masentuneisuutta ei suoranaisesti ole taalla; jonkilainen tylsyys vaivaa...

Kun viela aikaakin olis koko heinakuu ja puolet elokuustakin, ennenkuin tuo synnytys alkaa olla ajankohtaisempi. Edes vauvanvaatteita ei viela huvita pesta tuolta laatikosta; harmittaa kun muuttoakaan ei sitten kai ole nakyvilla taman vuoden puolella...



Heinakuussa mulla ei olekaan gynen tarkistusta ollenkaan; aattelin jos kavisin visiitilla paikallisessa sairaalassa; nelosen kun synnytin yksityisella klinikalla. Tietty olis aina mahis menna sinnekin tallakin kerran. Harmittaa vaan maksaa ' turhasta' kun kaikki kolme viimosta olen luomuna synnyttany; miks maksaa yksityiselle satoja euroja?

Sairaalaan menosta mua ' pelottaa' eniten etteivat paastaisi kotiin samana paivana- Kakkosesta olin 11 tuntia; kolmosesta 6 ja nelosestakin 12 tuntia sairaalassa ennekuin lahdin kotiin. Ja kaikki on hyvin menny.



Massu voi hyvin; kasvaa ja rt tarjonnassa aikaste alhaalla on jo nyt. Helteet vaivaa eniten, mutta kaikkeen tottuu ja toisen jalan turvotukseenkin oon yrittany vaan nostella kinttuja ylos ja juoda paljon vetta!

Mies auttaa parhaansa mukaan ja vanhinkin on jo 15 v teini josta on hurjasti apua varsinkin nuorempiensa hoidossa.

Ikaeroakin on naitten valissa 3- 4.5 vuotta joten hyvin parjataan!



Voikaahan hyvin ja tsemppia DO:lle tulevaan!

- levinia ja Hope-neito rv 28+5-