SANOKAA! meneekö mulla hyvin?

riippuu omasta asenteesta. Itse en ole tyytyväinen. Ei sitä tiedä mikä kenetkin tekee tyytyväiseksi.

Vierailija:

-kaksi ihanaa, tervettä lasta

-ei ammattia, ei työpaikkaa minulla

-miehen bruttotulot 1800e/kk

-vuokrakaksiossa asumme

-yksi hyvä ystävä, kaksi huonompaa, ei juurikaan " kavereita"

- ei säästöjä

-velkaa 30 000 e

- huono terveys (ei mitään kovin vakavaa, monta pienempää harmia)

En ole tyytyväinen elämääni :( mies sanoo, että pitäisi olla, kun on nuo ihanat lapset. Tottakai rakastan heitä mutta haluaisin elämän muidenkin osa-alueiden olevan kunnossa, mutta kun ei ole :(

sanokaa, että mulla on kaikki hyvin, että marisen turhasta.

Terveet lapset ovat siunaus. Sinun kannattaisi kylläkin jossain vaiheessa hankkia itsellesi jokin koulutus, jotta voisit työllistyä sitten, kun lapset ovat isoja. Et anna työttömänä kovinkaan hyvää kuvaa lapsillesi. Miehen bruttotulot ovat pienet, mutta jos pärjäätte niillä, niin ei kannata stressata. Vuokralla asuminen ei ole hävettävää, mutta olisiko teillä lievä tilanpuute? Neljä ihmistä kaksiossa kuulostaa aika täyteen ahdetulta. Olisiko mahdollista saada vaikkapa kolmiota? Yksi hyvä ystävä riittää. Jos haluat lisää ystäviä, mene mammakerhoihin tms. Velkaa on aika paljon, mutta jos selviätte lyhennyksistä, niin ei hätää. Säästöjä olisi kylläkin hyvä olla olemassa jonkin verran pahan päivän varalle. Miksi terveytesi on huono? Voisitko itse vaikuttaa omaan terveyteesi enemmän, esim. syömällä terveellisemmin, liikkumalla enemmän?

täällä:



- 2 lasta, toinen terve, toinen ei

- ei parisuhdetta

- ei velkaa, minimaaliset tulot

- kaupungin vuokrakämpässä

- opiskelemassa toista ammattia, ekasta jouduin pois työn aiheuttaman sairauden takia

- terveydellisiä ongelmia, osa parantumattomia

- vanhemmat eivät iäkkäitä, mutta sairaita



Ja silti olen onnellinen!

en voi vaikuttaa terveyteeni. Sairastan tauteja, joihin ei ole parannusta ja jotka vaikuttaa esim. liikkumiskykyyni. Olen masentunut juuri tuon vuoksi, koska olen nuori ja en pysty esim. seisomatyöhön. en osaa olla onnellinen enää :(

mullakin on sellainen juttu, etten voi enää tehdä seisovaa työtä. Mutta kouluttaudun juuri toimistotöihin. Itse asiassa ne ovat oikein mukavia.



Meillä on tämä yksi elämä. Sillä mennään, mitä on annettu. AINA löytyy joku, jolla on asiat vielä huonommin kuin sinulla. Mikään ei estä täysipainoista elämää, paitsi oma asenne sekä ahtaat ajatukset. Hommaa mielialalääkitys, jos et muuten selviä!



5

Mutta onnellisuus taas on sisäinen henkinen tila, ja sinulla on aivan hyvät mahdollisuudet olla onnellinen.



Näin siksi, että ensinnäkin onnellisuus todellakin on henkinen, sisäinen tila. Ihminen voi olla vaikka kuinka onnellinen, vaikka elämä olisi päällisin puolin surkeaa. Tai päinvastoin tosi onneton, vaikka materiaa ja muuta piisaisi runsain mitoin.



Toiseksikin, ihmisille yleensä on tärkeintä kuitenkin IHMISSUHTEET, ei omaisuus tai ura. Työstä voi saada hurjasti tyydytystä ja riittävä omaisuus tekee elämästä paljon helpomman ja mukavamman. Mutta jos ihmissuhteet toimivat, elämä voi olla oikein onnellista.

minulla on erittäin onnellinen avioliitto ja hyvä suhde mieheeni. ap

Turha sitä on luetella asioita muille, sun on itse mietittävä miltä susta tuntuu.

Eli ymmärtäisin, että et ole täysin tyytyväinen elämääsi.



Ole onnellinen lapsistasi ja miehestäsi, mutta yritä muuten muuttaa elämääsi niin, että se tuntuu mielekkäältä sinusta, viis muiden mielipiteistä. silloin elämässä asiat on mallillaan, kun tavallinen arkikin tuntuu ihan kivalle.

kaupungin vuokrakolmiossa ja joidenkin mielestä meidän ei kuuluis olla onnellisia vaan hampaat irvessä yrittää saada omakotitalo mutta kun en edes haluaisi. Minulla kanssa kaikkia sairauksia ja ne ovat opettaneet arvostamaan eri asioita kuin maallinen mammona ja sen haaliminen. Monella on kuoret ok mutta sen sisältö täyttä p:kaa. Ollaan onnellisia ja eletään elämää eteenpäin nöyrin ja kiitollisin mielin.

Vertailun vuoksi:

- ei lapsia, vaikka olen yli 20vuotta halunnut!

- merkonomin koulutus (ei yo), vakituisessa työssä ulkomailla

- ei miestä, ei edes seurustelukumppania = YKSIN

- omat nettotulot yli 3000e/kk

- vuokralla asun, ja omistan Suomessa kaksion, jossa vuokralainen

- 2 hyvää ystävää, 3 todella hyvää, paljon " kavereita"

- säästössä 500e

- ei velkaa

- terve



Mutta en minäkään ole (ainakaan aina) tyytyväinen elämääni!!



Antaisin " mitä vain" ja olisin TODELLA onnellinen, jos mulla olis hyvä liitto miehen kanssa ja vielä lapsiakin!!



Tsemppiä ap. Ota vastuuta elämästäsi ja tee joitain päätöksiä, jotka vaikuttavat Sinun elämääsi. Lähinnä tulee opiskelu ja työpaikan hankinta mieleen. Kun sulla on jotain omaa saavutettuna, elämä (ehkä) tuntuu mielekkäämmältä elää.

Ja vielä paremmin menee kun teet suunnitelman tulevaisuudestasi. Miten aiot niitä asioita muuttaa, joihin et ole tyytyväinen?





AINA pitäisi verrata omaa tilannetta huonompaan, ei parempaan. Hirveän monilla ihmisillä on arkipäivää ihan pelkkä hengissä pysyminen. Ei ole kotia, turvallista ympäristöä, ei itsemääräämisoikeutta, ei mitään. Maija Meikäläisellä Suomessa on perusasiat aika hienosti. Loppu on itsestä kiinni!





t. yksi joka tässä samalla tsemppaa itseään ajattelemaan positiivisesti :)

Mietin itsekin juuri, että tärkeintä elämässä ovat ihmiset, ei omaisuus. Sinulla on rakkaat ja terveet lapset ja aviomies, mikä on tärkeintä.



Voithan miettiä kääntäen, miten onnellinen olisit jos rahaa piisaisi mutta lapsesi sairastuisi tai suhde mieheesi olisi huono.



Tämä ei tietysti tarkoita, ettetkö voisi muuttaa myös muita mainitsemiasi asioita haluaamaasi suuntaan, esimerkiksi opiskelemalla.

Toki tuollainen on myös kaiken kehityksen ja eteenpäin menon edellytys, että haikaa jotakin lisää. Mutta on tietysti energian hukkaan heittämistä ja elämänsä vaikeuttamista, jos ei kykene näkemään elämäänsä kuitenkin VOITTOPUOLISESTI myönteisessä valossa.



Ihan turhaa on miettiä, miltä elämäsi ulkopuolisen silmin näyttää. Tyytyväisyys ja onnellisuus ovat kuitenkin oman pääsi sisällä - tai eivät ole. Ihmiset arvostavat kamalan erilaisia asioita. Toiselle tärkeimpiä ovat perhesuhteet, toiselle tärkeintä on mielenkiintoinen ja haastava työ, kolmannelle kenties harrastukset ja itsensä toteuttaminen niiden kautta. Terveys on tärkeää, mutta kuten monet erityislasten vanhemmatkin kertovat, jopa lapsen sairauden ja vamman kanssa oppii elämään.