Entä jos työ ahdistaa niin paljon, että se vie ilon elämästä?

ja nyt kun sain työtä olen jo lyhyen ajan jälkeen niin naatti, että haluaisin lopettaa. Siis mielekkäämpää työtä paremmassa paikassa lähinnä. Mutta tuntuu vain luuseriudelta vaihtaa heti, kun pitkän etsiskelyn jälkeen on paikan saanut. Vähän kuin olisi niin metsittynyt, ettei enää mikään työ kelpaa eikä mitään tajua/mihinkään sopeudu.



ap

Etenkin jos työsi on yhtään vaativampaa. Yritä keksiä joku hyvä keino purkaa tuo stressi, äläkä tuo sitä kotiin muidenkin kiusaksi. Joko vaihdat työpaikkaa tai purat stressiä. Mulla ainakin auttoi työmatkojen pyöräileminen. Matkaa oli noin tunti suuntaansa ja ajatukset sai oikein hyvin ohjattua ihan muihin asioihin siinä hikoillessa.

jossain mikä tekee sut ja muut sun ympärillä onnettomaksi.



Itse tein juuri saman päätöksen. Olen palaamassa elokuussa töihin ja mua ahdisti niin paljon jo ajatus paluusta vanhaan hirveeseen työpaikkaan että en pystynyt enää nukkumaan.

Aloin vain laittaa hakemuksia ja sitten onnisti jasain uuden työn jossa nyt elokuussa aloitan. Kyllä muakin pelotti. Sanoin itseni vielä irti vakinaisesta työstä ja nyt mulla aluksi vain 1v. sopimus. Silti ei kaduta. Uskon että aina töitä löytyy. Tosin olen sellaisella alalla että töitä on.

Töissä on mm. erittäin huono ilmapiiri ihmisten kesken, eikä stressini johdu esim. vain siitä, että kaikki on uutta ja pitää tsempata.

Tämä oli juurikin se syy miksi itsekkään en vanhaan halunut palata. Heti kun aloitin vanhassa työpaikassani huomasin että oli kuppikuntia ja minun oli todella vaikea päästä mukaan. porukkaan. Minulle oltiin ilkeitä ja ammattitaitoani väheksyttiin.



2 vuotta odotin ja yritin mutta mikään ei muutunut vaikka oltiin työnohjauksessa ym. Talossa vaihtui myös koko ajan porukka koska uudet eivät kauaa viihtyneet täsät samasta syystä. Missään muussa työpaikssa mulla ei koskaan ole ollut sopeutumisongelmaa.



Kun jäin äitiyslomalle päätin etten palaa. Kun vauvani synty en saanut esim. minkäänlaisia onnitteluja työpaikaltani (vanhoista kylläkin). Kyllä sekin musta vähintään huonosta ilmapiiristä kertoo. Voin nyt senkin paljastaa että työpaikka on päiväkoti... :) Tuntuu että monella naisvaltaisella alalla on tätä ilmapiiri ongelmaa....

t.5

aloitat sairaslomalla ja saat sitten aikaa miettiä.



monesti käy niin, että kun saa masennuksen hoidettua, niin työkin alkaa taas sujua.

eli siis vaadi ihan normaalia kohtelua ja sitä rataa. Johtamistyyli on " hajoita ja hallitse" .



Tulen hyvin juttuun yksitellen kaikkien työntekijöiden kanssa, mutta yleisesti työpaikalla on kyräilevä ilmapiiri ja kaikki suojelevat omaa nahkaansa.

Uudessa työpaikassa on aluksi aina rankkaa ja varmasti vieläkin rankempaa, jos on ollut pitkään kotona. Mutta fakta on myös se, että on myös työpaikkoja, joissa on rankkaa kaikilla. Sinuna kuitekin odottaisin ja katsoisin vähän aikaa, helpottaako, kun työtehtävät rupeavat sujumaan enempi rutiinilla ja tottuu uudenlaiseen päivärytmiin.

Ne osaa antaa perspektiiviä. Ja ne myös tietää, että onko samasta paikasta muutkin ottaneet yhteyttä samasta syystä.



Minä oon sitä mieltä, että ei kannata vain katsella ja toivoa, että se siitä helpottais. Jos kyse on masennuksesta, uupumuksesta tai huonosta työilmapiiristä, niin sillä aikaa kun sinä vain katselet ja toivot, niin sun tilanne vain huonontuu koko ajan. Nyt kun olet herännyt huomaamaan, että tää ei ole normaalia, niin tee asialle jotain saman tien.



Ja käy vilkaisemassa masennuksen oireita. Kyllä nuo kertomasi asiat käyvät oireistoon ihan hyvin.



Ihan yhtä hyvin kyse voi olla vain kerta kaikkisen huonosta ilmapiiristä. Niitä paikkoja kyllä riittää, missä homma ei pelaa. Ja itsekin sellaisessa olleena tiedän, ettei se siitä paremmaksi muutu. Ja pois pääsy on helpotus.

Sen takia minulla ei ole asuntovelkaa eikä muita sitoumuksia kuin kaksi ihanaa lastani. Haluan tehdä töitä niin et sinne on kiva mennä. Tulotaso ei tälläkään hetkellä päätä huimaa, just ja just tullaan toimeen.

Mutta henkinen vapaus on sellainen pääoma mitä ei voi rahassa mitata.

Toivottavasti, saat repäistyä itsesi irti epätyydyttävästä työpaikasta, ei todellakaan ole sen väärti! Vain yksi elämä..

Hoitovapaalta pitää lähtä töihin vuoden lopussa ja nyt jo ahdistaa :( Olen laittanut työhakemuksia menemään, mutta täällä on paha työttömyys ja kova kilpailu paikoista. Varmana pakko mennä siihen paskapaikkaan.

yhdessä päiväkodissa oli niin huono työilmapiiri, että siellä ei mikään toiminut. Kävin päiväkodissa tutustumassakin ja lapsetkin olivat aivan kamalia kiroilijoita. Heijastui siis lapsiinkin.



Yritä ap vaihtaa työpaikkaa, kuten se, joka oli päiväkodissa töissä. Se on ainoa ratkaisu.

t. ap

Niinä päivinä, kun seuraava päivä on vapaa, olen energinen ja ihan elämänmyönteinen, joten en jotenkin usko, että tämä masennusta on.



Yksinkertaisesti on ahdistavaa, kun ei koskaan työpaikalle mennessä tiedä, miltä suunnalta tuuli puhaltaa.



ap

työpaikkaan. Minusta mielekkään työpaikan tulisi olla sellainen, johon on mukava mennä maanantai-aamuisin töihin.



Tsemppiä sulle ap!

työterveyshuolto saattaa vetää " taloon päin" , kokemusta on ainakin itsellä. Olin töissä paikassa, jossa ihmisiä jäi aivan liukuhihnalla uupumuksen takia pois. Itse ehdin menettää terveyteni pahasti, ennen kuin työterveyslääkäri vihdoin " päästi" pois. Sairaslomasta tulikin sitten TODELLA pitkä, eikä pituus siinä vaiheessa enää onneksi riippunut työterveyslääkäristä. En enää onneksi ole menossa takaisin paikkaan, joka nyt kun olo on helpottanut tuntuu todella painajaismaiselta. Silloin vain yritti sopeutua kun tuntui että pakko on jaksaa. Ei todellakaan ole, työpaikkoja löytyy ja mieluummin kannattaa olla jonkin aikaa kotona työttömyyskorvauksella, kuin menettää terveytensä lopullisesti työn takia. Kukaan ei sinua jälkikäteen tule kiittämään, eikä työnantaja todellakaan patsasta pystytä vaikka kuolisit pöytäsi ääreen.



Eli jos hatuttaa jo illalla kun töistä pääsee, että pitää aamulla taas mennä sinne p**kapaikkaan, kannattaa oikeasti miettiä tosi tarkkaan lähtemistä. Mikään työhän/työpaikka ei ole aina ruusuilla tanssia, mutta kyllä tuo tilanteesi nyt aika ikältä kuulostaa... Tsemppiä!!!

eikä minullakaan ole itse asiassa kirjallista työsopimusta.



Täytyy muuten itse asiassa täsmentää, että en edes menneiltä työvuosiltani muista kuin kaksi paikkaa, jossa minulla oli kirjallinen työsopimus. Työterveyshuoltoa en ole ikinä käyttänyt, enkä ole koskaan eläissäni ollut työterveystarkastuksessa.



Pitäisiköhän vielä lisätä, että olin aktiivisesti työelämässä vuosina 1992 - 2001. Työnantajiin on kuulunut mm. kaksi kuntaa.

heikolla olet kyllä jos sulla ei oo kirjallista sopparia. Ongelmien ilmetessä työnantaja tosiaan laittaa sut kärsimään. Työterveyshuolto voi olla jollakin yksityisellä lääkärillä, sitä sun kannattais jotenkin vaivihkaa selvittää. Tosin jos firma on pieni, niin silloin ei käsittääkseni tarvitse olla työterveyshuoltoa, eli terveyskeskus on ainoa mahis, tai sitten itse maksaa yksityinen lääkäri. Mut ihan tosissaan, älä hyvä ihminen nyt ilman kirjallista sopparia tee töitä. Itsellä siitäkin kokemusta opiskeluvuosilta, eikä kyllä päättynyt hyvin (palkat oli ihan mitä sattuu, eli selkeesti pienemmät kuin mitä alalla olis kuulunut olla, kaupan tehtävissä). Nyt rohkeutta vaan, toivottavasti asiat järjestyvät!

Ongelma on vain se, että TA on niin arvaamaton, että hänelle suoraan puhuminen on vaikeaa. Siis kaikille, ei vain minulle. Mutta sitä taisinkin sanoa tuolla taannoin, että hän palkkaa vain jollain lailla heikossa asemassa olevia, ja itse olen heikoilla nimenomaan siksi, että olin niin pitkään kotona.



Työsopimus piti ensin tehdä " huomenna" , sitten " ensi maanantaina" , sitten " heti ensi tilassa" ...

mulla oli aivan sama kun aloin sitä kirjallista sopparia " vaatia" , sovittiin aina että huomenna, mutta kuinka ollakkaan, pomo teki joka kerta oharit. Sitten tosiaan ne palkat oli mitä oli, ja savusti minut ulos kun yritin saada oikeutta itselleni ja muille. Eli vähän sama tilanne, ihmiset tuolla olivat heikossa asemassa, itse olin opiskelija ja asuin omillaan. Palkka tosi pieni, mutta välttämätön että pystyin esim. vuokran maksamaan. Siis tuollainen pelottava, oudosti käyttäytyvä pomo vie kyllä voimavarat aivan täysin. Toiset ei vaan osaa johtaa, mutta jostain syystä ovat pomoiksi päässeet...