en jaksa olla ystäviä..
en vaan jaksa oikeen olla kenenkään ystävä... mua ei oikeesti huvita kauhean usein tavata ihmisiä ja olla sosiaalinen, väsähdän nopeasti uusiin tuttavuuksiin... koitan sit kuitenkin kun jotkut nyt jostain kumman syystä haluaa pitää muhun yhteyttä vaikka mieluiten olisin itekseni/oman perheen kanssa.. mut voinko vaa pistää välit poikki, jos toinen tuntuu lähinnä rasitteelta..? onko ketään muita samanlaisia...
Kommentit (7)
Kyselin eilen täällä melkein samaa ja ärsyyntyneet yltiösosiaaliset mammat haukkuivat minut ties miksi. :)
Minun osaltani kyse ei edes ole väsymyksestä. Ei oo ikinä kiinnostanut pitää yllä kovin laajaa seurapiiriä. Vähiten sitä nyt kaipaa, kun on muutenkin seuraa kotona enemmän kuin sielu sietäisi.
et ihmiset haluaa ystävystyä mun kanssa saadakseen jotain... olen aika usein antava osapuoli enkä oikeesti jaksais, esmes sitä että meillä vaan käydään aina kylässä mut meitä ei kutsuta, kun meillä on kuulemma kivempi olla.. musta ei tunnu kivalta, enkä jaksais enää ketään... hankkisivat ite altaat ja pelit ja vehkeet...
ap
joskus olen kokenut että en tarvitse "seurapiiriä", ystäviä, enkä ole ollut aktiivinen sen suhteen.
Nyt kun niitä tarvitsisin, ei ole voimia niitä enää hankkia. Voi olla että ap sinullekin tulee vielä aika että tarvitsisit ystäviä.
Pitää paikkaansa sanonta "hanki ystäviä ennen kuin tarvitset heitä".
Mulla on muutama TODELLA hyvä ystävä joille voin ihan suoraan sanoa että nyt en jaksa ja nyt meille ei voi tulla. Kyllä ne ymmärtää, muut ystävät on sitten sellaisa joita tapaan muutaman kerran vuodessa ja silloin kun itselle parhaiten sopii.
ei mulla ole ikinä ollutkaan.. jotkut lapsuuden ystävät pitää yhä yhteyttä, mutta en kyllä tajua miksi, varmaan tavan vuoksi. kuitenkaan ne ei ole valmiita tekemään mun eteen yhtään mitään, enkä mäkään enää jaksa. tarpeeks kauan kuuntelin kaikki jutut ja koitin olla ystävä, kunnes tajusin, että mun rooli siinä on just se kuuntelija ja kahvinkaataja.
ap
En soita, en tekstaa, en mesettele, en tule kylään, en tapaa kaupungilla kahville... olen niin väääsyynyt... ehkä ens vuonna sitten.