Mihin aikaan muilla haku tapaamisviikonloppuihin perjantaisin?
Eikös normaalisti yleensä lapsi haeta perjantaina ja palauteta sunnuntaina? onko suunnilleen mitään aikaa milloin haette? meillä ennen onnistui haku klo 17, mutta ei enää. Miehellä on siis n.10vee poika, mutta haku ei onnistukaan enää tuohon aikaan, koska pojan äiti on klo 19 töissä, ja se että monelta on vasta kotona niin haku menisi aika myöhään. Äiti haluaa nähdä pojan vielä ennen lähtöä, joten mies ei pääse hakemaan poikaa klo 17, vaikka kotona olisi exän nyk mies, vaan hän haluaa itse olla sanomassa pojalleen heipat, ei auta soittamiset, että äiti soittaisi pojalleen, että nyt on äiti on päässyt töistä, jos haluaa pojalleen vaan heipat sanoa. Meillä on kuitenkin jonkin verran välimatkaa, että perjantaina haku menisi niin myöhäiseksi, ettei mitään järkeä enää hakea myöhään...miksi äiti ei viitsi edes joustaa muutamassa viikonlopussa kuussa, että pojan voisi hakea jo klo 17. Meille jaksaa aina rutista, että taas jäi viikonloppu väliin, vaan eipä noin viikonlopun peruuntumiset johdu meistä. Katselin tuossa kalenteria tältä vuodelta, niin poika on ollut meillä tänä vuonna peräti 4krt, ja aina vaan yhden yön. Mies on yrittänyt takoa exälleen, että haluaa tapaamisen pe-su, mutta jos ei pysty edes perjantaina hakemaan, niin miten koko vkl voi edes onnistua, tästä on varmaa jo reilu vuosi, kun poika on meillä ollut 2 yötä peräkkäin. Viimeksi poika oli meillä 18.-19.5 pe-la, mies haki pojan muistaaksein klo 18, ja palautti pojan la klo 14 jälkeen, koska ex sanoi, että poika voi tulla jo aikaisemminkin, kun hän on päässyt jo töistä ajoissa...eipä tuona aikana ehdi pojan kaa täällä mitää tekemään...
Mites saisi tapaamiset sujumaan, jos ex laittaa kapuloita rattaisiin koko ajan??? pitääkö jo ottaa yhteys lastenvalvojaan, että saa sellaisen sopimuksen tehtyä, jossa on haku- ja palautusajat, koska minusta on aika tylsää, että ex sanoo tahdin minkä mukaan tehdään, milloin se poika " oppii" täällä olemaan 2 tai useamman yön, jos ei siihen edes mahdollisuutta saa, ja kun poika täyttää elokussa tuon 10v, niin eiköhän osaa jo lähteä iskän luo, ilman että pitää äitiä odotella kotiin. Meillä on aikanaan onnistunut pe-su viikonloput, mutta viimeiset pari vuotta on menny aika huonosti tapaamisen suhteen. Nämä hankaloitumiset on alkaneet sieltä suunnalta, että me kyllä ottaisimme pojan tänne koko viikonlopuksi, mutta siellä päässä ei näytetä sitä ymmärtävän...
Minulla miehelläni on yhteisinä lapsina 4v5kk tyttö, 2v2kk poika ja 3kk poika, miehen poika on tullut hyvin toimeen sisarrusten kanssa, vaikka ei täällä enää niin innokas ole ollut leikkimään siskon kanssa, vaikka sisko kiltisti on pyytänyt, vastauksena isoveljeltä vaan saa, " en mä jaksa" , että näin....
mutta siis jutun ydin oli se, että monen aikaa haette lapsenne tapaamiseenne perjantaina vai onko teillä näitä yhden yön viikonloppuja eli haku pe, pal la...vai haku la ja palautus su...vai onnistuuko monellakin koko viikonloppu ja minkä ikäisiä lapset ovat?
T: 3 lapsen äiti
Kommentit (11)
Muuten olis varmasti todella hankalaa sillä nämä kaksi on jo käräjille päätyneet riitelemään. Äiti kun haluaisi lapsen tapaamisoikeudeksi joka toinen su 10-18.
Oman 10v lapseni suhteen on toinen juttu, isä hakee perjentaina kun ehtii, soittaa etukäteen kyllä ja tuo sunnuntaina takaisin kun haluaa, yleensä vasta kahdeksan maissa illalla. Lisäksi lapsi saa kulkea vapaasti kodin ja isän kodin väliä, kesälläkin oli siellä tosi paljon. Meillä on lyhyt välimatka, noin 1km.
Tuo ap:n tilanne kuullostaa äidiltä puhtaalta vittuilulta. Varatkaa aika lastenvalvojalle ja pyytäkää nuo kellonajat tapaamissopimukseen. Ei 10v mitään äitin heippoja tarvi, taitaa se äiti itse vaan tarvita...
AhtolaT:
Ei 10v mitään äitin heippoja tarvi, taitaa se äiti itse vaan tarvita...
Ja joo, tiedän kyllä, että toiset on herkempiä kuin toiset ja niin edelleen, mutta tiedän myös ihan omakohtaisesta kokemuksesta, että liiankin tiiviit välit ovat nekin huonot! Siis niin hullulta kuin se kuulostaakin... Okei, ei 10v ole vielä mikään kauhean vanha, mutta kyllä minusta senikäisen pitäisi jo voida olla yötä pois äidin kainalosta!!! :-o Ja jos ei osaa, niin on aika opetella... Hankalaa toki, kun äiti käytöksellään lietsoo tilannetta. kyllä me naisetkin osaamme olla ääliöitä!
No, kaikilla on toki omat ongelmansa, ja omat poikani eivät valitettavasti tapaa isäänsä lainkaan. Mutta jos isä asuisi lähellä ja olisi tapaamisviikonloppuja, niin en ihan oikeasti voisi kuvitella, että 9- ja 12-vuotiaani haluaisivat tulla kipinkapin heti kotiin... Päinvastoin. Esikoiseni, nyt siis 12v, on jo muutaman vuoden ajan käynyt yhdellä kaverillaan yökylässä ja ongelma on päinvastainen: en tahtoisi loma-aikaan saada häntä kotiutumaan, kun aina vaan anotaan " jatkoaikaa" ... ;-) No, se toki lienee vähän eri asia, mutta siis ko. ystävälleen nuorimies kulkee jo itsenäisesti, vaikka matkaa on pk-seudulla parikymmentä kilometriä muutamalla eri liikennevälineellä. Suosittelen opettamaan lasta vähän itsenäisemmäski... Mikä toki pikemminkin äidin kuin teidän vastuullanne!
Jotenkin tuntuu siltä, että poikaa on valitettavasti jopa vähän manipuloitu. Mutta lisäksi voi hyvin olla, että tuonikäinen jo kaipaa omia kavereitaan - eivät kaikki 10-vuotiaat ikävä kyllä enää viihdy leikkipuistossa... Vaikka itse soisin, että lapset olisivat vielä lapsia tuon ikäisinä, niin nykyaikana se ei aina mene niin... Ja juu, kokemusta on pleikan ja telkkarin puuduttavuudesta ja siksi onkin hyvä, että yritätte keksiä muuta tekemistä! ;-)
Se,mikä minua hämmästyttää ehkä eniten on, ettei poika viihdy isänsä kanssa edes kahden kesken... Jos olisi kyse pikkusisarusten kadehtimisesta tms., niin sen luulisi tepsivän. Voi olla, että on myös ikään liittyvää ja menee ajan kanssa ohi. Mutta älä ota liikaa paineita asiasta - ette oikein selvästikään mitään esim. äidin vaikutukselle voi ja jos poika on vastentahtoinen, niin väkisinkään ei kiintymystä saa vahvistettua. :-( Mutta jaksakaa yrittää sitkeästi, ehkäpä jonain kauniina päivänä hän itse ilmoittaa äidilleen, että nyt sanotaan heipat vaan näin puhelimessa!
Mutta yleensä ex-mies hakee aikaisemmin ja palauttaa myös aikaisemmin. Muutoin poika on isällään kahtena arki-iltana, eli hakee päiväkodista. Yhteishuoltajuus toiminut todella hyvin, jos vertaa toisten kokemuksiin. Erosta on reilu 2v ja lapsi on reilu 4v., kummallakaan ei ole uusia puolisoita joten varmaan senkin takia on helpompaa sovittaa asiat. Ja ehdoton edellytys meillä molemmilla on uusille puolisoille että lapsen ehdoilla mennään ja uuden puolison täytyy ymmärtää ettei voi olla tärkeämpi kuin lapsi. Mutta eipä ole uutta puolisoa tiedossa, eikä ole hakukaan päällä. Olen kovin onnellinen näin, enkä kaipaa yhtään äijää nurkkiini pyörimään. Ehkä vielä joskus mutta en nyt.
mies on eronnut exästään reilu 8 vuotta sitten...tai ex jätti miehen toisen takia. mies on maksanut elatukset tunnollisesti joka kuukausi, mutta tapaamisten kanssa ollu ongelmia jo pidemmän aikaa...miten ne tästä paranee...haluaako ex edes et poika tapaa isäänsä...mies kuitenkin haluaisi poikaa tavata...katsellaan!!
minä haen pojan tarhasta klo 16.00 ja isänsä viikonloppuina isä tulee hakemaan meiltä pojan töistä tullessaan taikka viimeistään klo 18.00 ja poika on isällään aina keskiviikko aamuun saakka. Jos perjantaina jos ollaan oltu liikenteessä, niin vien pojan isälleen, samapa se miten päin se menee. Eli poika on joka toisen viikonlopun ja joka maantantai ja tiistai yön isällään. Eli maanantaiaamuna isänsä vie tarhaan ja hakee klo 16.00 ja tiistaina lastenhoitaja hakee pojan ja vie isän kotiin, ja ke ja to iltapäivisin vie äidin kotiin, ja sitten onkin jo perjantai ja äidin hakuvuoro.
Kyllä ainakin meidän 4 ikävöi isäänsä todella paljon jos viikonloppu jää lyhyeksi esim työmatkan takia ja ihan mahdottomaksi se menee jos jää kokonaan väliin. tuo pe-ke rupeama isällään on ihan ehdoton meillä, kun meillä ei ole uutta miestä siellä äidin kodissa, ja tuntuu että sitä poika energiaa on pakko päästä purkamaan isän kanssa tai pikkumies hyppii seinille, vaikkakin tarhassa tietty riekkuu päivät pitkät kavereiden kanssa, ei se ole sama asia kuin olla isin kanssa tekemisissä.
Miehen poika on myös 10-vuotta ja meidän yhteiset on 4v ja 1,5v. Poika ei ole halunnut olla meillä yötä viimeiseen vuoteen ja oli sanonut äidille et pienet lapset rasittavat häntä. Tulee mainoisti toimeen sisarustensa kanssa mutta tottakai kaikki on muuttunut pienempien syntymän jälkeen. Poika on äitinsä ainut lapsi ja tottunut olemaan yksin ja saamaan jakamattoman huomion. Olemme ottaneet lapsen toiveen huomioon ja isä on yrittänyt viettää enemmän aikaa kaksin pojan kanssa. Voisikohan kyseessä olla juuri tälläinen mustasukkaisuus ja väsymys pienilapsi arkeen? Ehkä ex ei ole saanut vain sanottua asiaa.
joka siis äitinsä ja tämän nykyisen miehen yhteinen lapsi. Mieheni poika on ollut tämän äitinsä nykyisen miehen kaa jo pienestä pitäen tekemisissä, että mieheni ei ole reilua vuotta pidempään koskaan asunut pojan kanssa yhdessä. Poikaa kun on nähnyt vain viikonloppuna, niin ei tiedä mitä poika tekee arkisin, meillä kuitenkin matkaa jonkin verran, että arkitapaamiset eivät kyllä onnistu. Kesällähän periaattessa kuuluisi olla mieheni loman ajasta puolet meidän luona tämä poika, mutta pariin kesään ei ole sekään onnistunut. Yritetty on, mutta sitten onkin ikävä iskenyt, ja on pitänyt viedä kotiin. Viime kesänä olimme viemässä poikaa tykkimäen huvipuistoon, poika oli oikein säästänyt rahaa reissua varten, että saisi jotain siellä ostettua, reissu kuitenkin peruuntui...kun tuli niin hirveä koti-ikävä, johon ei auttanut muu kuin kotiin vieminen. Poika on jo pidemmän ajan saanut melkeinpä itse päättää, että jos haluaa kotiin, hänet viedään...siihen ei mitkään muut suostuttelut auta, vaikka olisi minkälainen reissu tiedossa. Toisaalta on kurjaa, että tuon ikäinen sanelee isälleen säännöt, että haluaa kotiin, jos ikävä iskee...poika ei kai hirveämmin ole ollut äitistään erossa...joskun jos pikkuveljensä kanssa tarvitsevat hoitajaa, niin ex vie nykyisen miehensä vanhemmille, koska siellä pojat saavat olla samassa paikassa, ettei silleen että pikkuveli menisi mummolleen ja miehen poika meille, ei kuulemma onnistu, parempi heidän olla samassa paikassa, näin on ex sanonut...
Mies on yrittänyt järjestää myös kahdenkeskistä aikaa pojalleen, mutta eipä tuo ole juuri auttanut...meidän yhteiset lapset ovat kyllä innoissaan, kun isoveljensä tulee meille,kovasti haluaisivat leikkiä hänen kanssaan, ainoa vaan ettei isoveli kovin hyvin innostu...sisällä ollessa pitäis vaan saada pleikkaria pelata, häneltä löytyy myös kotoaan pleikkari, niinpä olemme yrittäneet keksiä jotain muuta tekemistä kuin pleikkaria, esim lautapelitkin ovat kivempia v-ehtoja, joskus niitä innostuu niitä pelaamaan...mutta tosiaan viimeksikin kun tuli pe klo 18 jälkeen, niin kotiin la-iltapäivänä jo klo 14 jälkeen, ei siinä jäänyt hirveän kauan aikaa jäädä touhuttavaksi pe-iltana, la-aamusta menimme ulkoilemaan koko perheen voimin...ainakaan leikkipuistossa poika ei kovin innokas ollu tekemään mitään, hirveän vaikeaa keksiä tuon ikäiselle tekemistä, jos tuntuu että tv tai pleikkari vaan kiinnostaa.
No katsotaan tuleeko poika meille pe 29.6, näin pitäisi tulla...mutta jos ex on töissä siihen klo 19, kunnes on kotiin saapunut, niin haku menisi ihan liian myöhäiseksi...taas ois edessä sellainen " tynkä-vkl" , jos suostumme siihen la-hakuun, meistä on aika tyhmää, että tapaamiset menee exän pillin tahdissa, poika olisi sen pienen hetken täällä...kenties meillä ei ole sit tarjota virikkeitä niin paljon, kun asumme kerrostalossa, kun he asuvat omakotitalossa...vaikea sanoa..
ymmärrän kyllä hyvin et ex ei halua lapsia erottaa jos joutuu hoitoon viemään. Meidän yhteisiä ei saisi erikseen hoitoon lähtemään. Meillä on niin et meidän kotona asuvat lapset ovat sisaruksia mutta etäpoika ei oikein tunne itseään veljeksi. Ei sille voi mitään. Kai se on just 10-vuotiaille tosi hankalaa tulla isän perheeseen. Me ollaa myös yritetty vaikka mitä mutta poika ei halua esim. lomailla kanssamme vaikka menemme ulkomaille. Isänsä kanssa kaksin poika lähtee mielellään reissuun ja yritämmekin järjestää jotain kerran vuodessa. Myös mieheni kokee pojan etäiseksi ja erillaiseksi kuin lapset jotka asuvat kanssamme. Tuntee myös usein syyllisyyttä asiasta. Minusta asialle ei kannata tehdä mitään koska 10-vuotiaalla on oikeus tunteisiinsa ja ne täytyy ottaa huomioon. En tiedä onko tämä ohimenevä vaihe vai irtautumista meistä? Eihän lasta voi pakottaakaan tapaamisiin jos haluaa olla mielummin kotonaan.
no ex alkoi eilen sit pommittaa miestä tekstareilla, että sopparissa on niin, että kesälomasta pitää olla meidän luona 2vkoa...juu näin lukee, tosin ei meillä taida olla voimassa olevaa sopimusta, viimeks tehty joskus 2002 tai 2004, siihen jotain muutoksia tullu...no tuo 2vkoa kesälomasta ei ole koskaan onnistunut...poika on korkeintaan ollut meidän luona muutaman päivän pätkissä, ei vaan kai viihdy, tai sit se koti-ikävä iskee...no mies ehdotti eilen exälleen että poika tulisi meidän luokse 25.7 ja olisi siitä 2vkoa putkeen, no eipä vaan exälle sopinut, koska menisi liian lähelle koulunalkua, kun pitää olla kouluvaatteita ostamassa....no mies sanoi sit, että miks ei voi ostaa vaatteita aikaisemmin, että onnistuis tänne tulo...no ex vastas, " että mä ostan vaatteet just silloin ja thäts it!!!" miehen loma ei ala aikaisemmin, joten ei ole meillä mahkuja aikaisemmin tulla...sit ex jaksoi marmattaa siitä, että mies ei kuulemma ymmärrä kuinka lasten vaatteisiin uppoaa rahaa, kun lapset kasvavat pituutta...no kyllä meilläkin rahaa lasten vaatteisiin menee, onhan meillä täällä kolme yhteistä lasta, tosin minä itse oon ne vaatehankinnat tehnyt, vaikkakin mies osallistuu kyllä kuluihin :) ja sitten tuli puhe harrastuksista, ex ei ole koskaan maininnut, mitä poika tykkää harrastaa..eilen tuli siitäkin asiasta viesti, että voitko osallistua kustannuksiin...siis miestä pidetään sellaisena, että rahaa pitäisi koko ajan antaa siihen suuntaa...ihan tarpeeksi iso summa menee jo elatusta sinne, vaikka eihän sen olekaa tarkoitus kattaa kaikkea mahdollista, pitää siinä kuitenkin ottaa se huomioon, että miehellä on nyt myös kolme lasta lisää, exän ja hänen lapsen lisäksi, joten ei ole ylimääräisiä jaella...tuohonkin voisi ex sanoa, että kannattaako niitä lapsia lisää tehdä, jos ei ole varaa maksaa harrastuksia...meille nämä kolme yhteistä lasta on kuitenkin rakkaita lapsia :) miehen on joskus todella " vaikeaa" jutella poikansa kanssa puhelimessa, koska niin harvoin näkevät...poika vastaa miehen kysymyksiin...joo, ei tai en tiedä...yritä siinä sit keskustella jostain...
no tällaista tää välillä on...katsotaan mitä tuleman pitää...alkaako tapaamiset sujua...
Vuoroviikoin vaihto perjantaina n
lukea että kaikilla on ongelmaa, suuntaan jos toiseen....
meillä täysin päinvastoin...ongelma siis on mutta nurinkurin...
elatukset maksetaan aina ja ajallaan, silti kuullaan miehen exältä että maksetaan liian vähän....
lapset on meillä aina parillisina viikonloppuina muutamia pakko tilanteita lukuunottamatta....
ja meillä riidellään siitä jos yksi viikonloppu jää väliin, tai valitettavasti päästäisiin hakemaan lapsia tunti myöhässä....
tulee hirveä huuto, solvausta ja kaikkea mahdollista kuinka koitamme olla hankalia koska emme ota lapsia....pidempään saisi kyllä aina pitää, valitettavasti vain on omatkin työt...
viimeisin oli niin että pojat tulivat päivää aiemmin ja sopimus oli että menemme mökille, lupasivat sieltä hakea...kaikki oli sovittu kunnes kesken viikonlopun ilmoittivat etteivät haekaan sovitusta vaan me joudumme viemään takaisin kotiin(jonne on matkaa)
ja me oltiin tälläkin kertaa ne joustamattomat p-päät jotka koittaa aina hankaloittaa muiden elämää....
ei tämä näinkään päin ole kivaa, jos sen takia että oma lapsi on sairaalassa saa huudot niskaan kun toinen joutuu hoitamaan itse omansa meidän viikonloppuna....