Sisarusten mustasukkaisuus..

1. Piilota herkut ylimpiin kaappeihin

2. Kipot myös piiloon ja lapsilukot tarvittaviin kaappeihin.

3. Vesipisteille pääsy kielletty tai tietyin ehdoin joista et jousta.

4. Luet isommalle kirjoja joissa isompi huolehtii pienemmästä.

5. Huomioit kumpaakin lasta yksilönä, siis omaa äitiaikaa (ja isäaikaa samaten) ja ei tehdä täysin samoja asioita, vaan sitä mitä lapsi haluaa ja tarvitsee ja mikä juuri häntä kiinnostaa.

6. Jos toinen saa villapaidan, toisen ei tarvitse saada myös villapaitaa. Eli ylimääräinen mustasukkaisuuden estäminenkin on pahasta, opetat vaan sillä *aina* vinkumaan samaa mitä siskolla/veljellä vaikkei tarviskaan.

7. Annat kuitenkin sitä rakkautta ja ruokaa ja huomiota tasapuolisesti. Jos kuitenkin annat herkkuja, niin anna sitten vaikka päiväunten aikaan vaan isommalle, jos et halua pienemmälle antaa ja toisin päin.

8. Ulkoile paljon. Se helpottaa omaa ahdistusta ja lapset saa purkaa energiaansa, ala pikkuhiljaa juoksuttaa ulkona pienempääkin. Tässä on myös isommalla sopeutumista, kun äiti joutuu vahtimaan energiahyrrää pienempää eikä saakaan täyttä huomiota ulkona. Mutta se menee ohi.

Tähän auttaa myös tuo kahden keskinen äitiaika, kummankin lapsen kanssa erikseen.

8. Se menee ohi, helpottaa... 1,5v tienoilla meillä tais viimeistään alkaa helpommat ajat. Lapset tottuu sopeutuu ja kasvaa siihen, että onkin kaksi. Ja 1.5-vuotiaana meillä alkoivat leikkiä kunnolla yhessä. Isompi alkoi olla sen verran iso, että tajus että toihan on kivaa leikkiseuraa toi pienempi. Ja sitä voi pukea ja " hoitaa" ja sen kanssa voi leikkiä " hippaa" ja piiloa ja majaleikkejä ja legoleikkejä ja kylpeä yhdessä ja...

:) Tosin nyt on meno ja meteli vaan kasvanut, ja uhmatemppuja tekevät yhessä yksin tuumin, ja pitävät yhtä köyttä tuhmuuksia tehtyään... ja aina välillä tulee riitaa, päivittäin, mutta ei ole pelkkää parkua. Krokotiilinkyyneleitä vaan...



Ja lyömiset ja sellaiset, ei tietenkään saa antaa lyödä kuten lapset herkästi tekevät kun toinen yrittää omia leluja toiselta. Mutta voi myös antaa lasten itse yrittää selvittää välinsä, ainakin tosta 1,5-vuotiaasta lähtien, tai riippuu lapsista. Ja sit jos ei onnistu, niin väliin keksimään toiselle muuta huomion kohdetta tai toinen lelu tai sen korvike tai jotain.

Tai sitten vaan annetaan huutaa, ja sanotaan, että voi kun harmittaa. Mutta nyt on toisen vuoro, kohta saat sinä leikkiä (joku lapsen ymmärtämä aikaraja esim. ruoan jälkeen, päiväunien jälkeen, kun isi tulee, jne). 1v8kk ymmärtää ainakin jo tämän, olen ilokseni todennut ja osaa antaa vuoroa toiselle myös ulkomaailmassa eikä suin päin omi ihan kaikkea, ja toisaalta osaa myös neuvotella. Eli jos haluaa vaikka toiselta nukenkärrit, ja toinen ei halua antaa, niin osaa itsekin jo ehdottaa kaverille, että ota toi nukke, minä otan kärrit... ja toimii. :)

(Siis ehkä vähemmällä sanavarastolla, mutta idea on toi).



Ja viimeisenä, ota omaa aikaa, se auttaa jaksamaan tämänkin vaiheen yli.

He vasta opettelevat leikkimään yhdessä. Mutta oikeesti, sinnikkyys palkitaan, kumpikin lapsi kehittyy sosiaalisemmaksi ja toisia paremmin huomioivaksi tässä luonnostaan myös ulkomaailmaa ajatellen. Vanhempien apua tässä tarvitaan kyllä mahdottomasti, juuri yhtään ei voinut jättää yksinään kahdestaan lapsia tässä 1v --> tienoilla. Ja leikittävä mukana. Ja jos menee tilanteet yli, niin paras hoitokeino oli erottaa ja laittaa leikkimään omia leikkejään, ettei yleensä pienempi sotke toisen leikkejä. Tai osallistua leikkiin, että kaikki leikkivät yhdessä ja opettaa näin keinoja selviytyä leikistä yhdessä. Kyllä siitä pikkuhiljaa jää jotain mieleen vaikka tuntuu sille että samoja asioita ja kieltoja ja neuvoja saa toistella päivästä toiseen monia monituisia kertoja. :)



Ja älkää tehkö sellaisia, missä tulee hankaluuksia, jos sille tuntuu. Meilläkin monet leikkikalut ja tavarat oli jäähyllä tossa vaiheessa monesti tuntui, että lähes kaikki lelut... Toimivat leikit oli yleensä kylpy, ja joskus ei sekään. Ja keittiöleikit... tässä alkaa jo unohtaa ne mitä on leikitty... Se myös helpottaa, kun on eri sukupuolta lapset, niin toista voi kiinnostaa enempi esim. autot ja toista nuket, ja eivät edes halua koko aika taistella samoista leluista. :)

Eli kolme lasta: kohta 9v, 5v ja kohta 4v. Mustasukkaisia ovat kaikki toisilleen varsinkin äidin huomiosta. En tiedä onko teillä kyseessä mustasukkaisuus, ennemminkin huomion hakeminen tavalla tai toisella. Poika hakee huomiota negatiivisella käytöksellä (luin juuri kirjan jossa sanottiin, että lapsille on ihan sama saako huomiota huonolla vai hyvällä käytöksellä, pääasia että tuntee olevansa päähenkilönä perhe-elämässä) ja vauva tietenkin itkulla. Ylipäänsä tuossa vaiheessa kaksi pientä lasta on usein painajaismainen tilanne, ja lohdutan että tilanne helpottuu HUOMATTAVASTI kunhan nuorin täyttää 3v. Yritä antaa esikoiselle positiivista huomiota silloin kun hän käyttäytyy hyvin; kehu vaikka kovasti ja silitä, halaa ym. silloin kun leikkii nätisti pikkusiskon kanssa. Yritä hoitaa riehumiset rauhallisesti ja vaivihkaa, mutta päättäväisesti, sanomalla vaikka että kuule, ei viitsitä kantaa vettä, koska lattia kastuu ja äidin pitää sitten siivota, tehdään mieluummin yhdessä xxx. Pieniin lapsiin tehoaa hyvin esimerkin näyttäminen ja ohjaaminen johonkin toimintaan. Pidä sitä pientä vaan sylissä, kyllä se kohta haluaa enemmän vapauttakin. Voisiko 3v mennä välillä kerhoon?