Kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavia?

ja kyllä tuntui tosi sairaalta kun diagnoosi tuli. menny aikaa sopeutua ja tosiaan, en luota koko juttuun.

Mun veli sairastaa, on sairastanut jo pitkään, eikä vaan suostu myöntämään. Seuraus: ei syö lääkkeitä, juo viinaa, ei tapaa enää muita ihmisiä kuin uusia ryyppykavereitaan. Tilanne on hiljalleen pahentunut koko ajan. Ihan kauhea sanoa, mutta en tiedä, elääkö 5 vuotta pitempään, noilla elintavoilla. On siis 35 vee.



Ja aikuisen ihmisen elämäänhän ei voi puuttua, jollei ole haitaksi itselleen tai muille. Eikä viinan juonti ja huonot elintavat riitä syyksi :(((

tiesin diagnoosin saannista etukäteen.

yksi mania ja masennusta taustalla...

Tosin lääkityksen ansiosta en ole niin äreä ja siitä minä tykkään, muuten tyhmää popsia erilaisia lääkkeitä, nytkin olen terapiaan menossa ja ei huvita yhtään:(

Mun kaverilla on varmaan sama:(

hei miettikää vähän tarkemmin tuota lääkeasiaa!! jos on löytyny hyvä lääke jolla ei pahoja sivuvaikutuksia niin ei ole iso juttu syödä niitä! joutuuhan monissa muissakin sairauksissa olemaan elinikäisellä lääkityksellä mukisematta...



lääkemyöntyvyys on melkeinpä kaiken a ja o terapiaa ym unohtamatta!



7

Ukillani oli sama sairaus ja oireeni viittasivat pahasti siihen suuntaan. Jatkuvaa poukkoilua masennuksen ja hypomanian välillä. Lopulta helvetillinen sekamuotoinen vaihe ja sen jälkeen syöksy vielä hirveämpään masennukseen -> sairaalan kautta takaisin itsemurhan partaalta.



Nyt on lääkitys kohdillaan ja elämä tuntuu taas siedettävältä. Mutta jos samaan kuntoon joudun kuin mitä olin, niin kuolema kolkuttelee.