Lue keskustelun säännöt.
Aloitimme tänään " harjoittelut" kuinka syödään ravintolassa lasten kanssa:
20.06.2007 |
Meidän perhe ei " harrasta" mäkkäri/hese-keikkoja lainkaan. Ehkä tasan 3 kertaa käyty neljän vuoden aikana. Ruoka on surkeeta, ok saahan sen nopeasti pöytään ja saa jonkun lelun tms. Mutta ei vaan tunnu meidän perheen elämään vain yksinkertaisesti sopivan pikaruokajutut.
Noh, reissu meni hienosti, asiakkaita vähän, ruokalista lapsille sopiva ja vanhemmatkin saivat mieleiset ruuat. Lähdimme syömään hyvissä ajoin kuin mitä normaali ruoka-aika kotona on. Lapset eivät olleet vielä kiukkuisia ja nälkäisiä, joten malttoivat (2 ja 4 vuotiaat) istua ruokapöydässä hienosti.
Eli tavoitteena meillä opettaa lapsille " ruokailutapoja" ravintolassa, eli maltetaan istua pöydän ääressä ja odottaa, arvostaa laadukasta ruokaa ja eri maiden ruokakulttuuria. Kuulostan varmaan joltain pinnalliselta " snobilta" , mutta musta jotenki tuntuu siltä, että lapsille on hyvä opettaa muutakin " ruokakulttuuria" kuin " mennään ulos syömään, mennään mäkkäriin" -ajatusmallia.
Meidän reissu sujui hyvin ja koitamme tästä eteenpäin lisätä ulkona syömistä jne.
Kommentit (41)
että vaikka lapset eivät olisi koskaan poistuneet kotoaan, he osaisivat automaattisesto käyttäytyä kaupassa ja ravintolassa, koska ovat hyvin kasvatettuja?
Ei pieni lapsi voi tietää miten kaupassa tai ravintolassa toimitaan jos hän ei ole siellä koskaan käynyt :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eli jos lasten kanssa eletään normaali arkea, se on sinun mielestä matkassa raahaamista.
Eli erottelet ajan, milloin lapsia opetetaan yhteiskuntaan ja milloin eletään kuin ellun kanat.
Teillä varmaan harrastetaan laatuaikaakin ja pannaan lapset pois kun kyllästyttää.
Ei ihme, että on ongelmia. Hiukka uusavuttomuutta ja vanhemmuus hukassa mentaliteettia.
Ja kyllä meillä on ihan kotoa lähtöisin käytöstavat opetettu.
Kertokaas viesteihin vastanneet, minkä ikäisiä lapsia / sukupuoli / luonteisia lapsia teillä on?
Olen itsekin vilkas luonteinen, kovaääninen ja puhelias sekä aktiivinen ihminen kun se ominaisuus periytyy lapsille on oikeasti haasteen edessä....Me aikuiset voimme opetella malttamaan mielemme ja sopeutumaan tilanteisiin, samaa ei voi odottaa 2-vuotiaalta.
Meidän lapset eivät saa riehua, kiljua ja juosta ravintolassa ja jos sellaiseen lähtevät, asiaan puututaan. Leikkipaikat ovat eri asia.
peace sisters, älkää ymmärtäkö väärin
ap
Vierailija:
että vaikka lapset eivät olisi koskaan poistuneet kotoaan, he osaisivat automaattisesto käyttäytyä kaupassa ja ravintolassa, koska ovat hyvin kasvatettuja?Ei pieni lapsi voi tietää miten kaupassa tai ravintolassa toimitaan jos hän ei ole siellä koskaan käynyt :D
Eihän sen tarvitse tehdä muuta kuin istua ja syödä. Samalla tavalla kuiin kotona. Oletan että saa kotona ruokaa.
lapselle tulee kai aina silloin tällöin eteen tilanteita, joissa ei ole ennen ollut. Esim. meidän lapset oli juuri hautajaisissa, eivät ole koskaan aiemmin olleet. En juurikaan selostanut, mitä tapahtuu. Ei ollut ongelmia. Kyllä lapset vieraammassakin tilanteessa voivat olla rauhassa, ja toimia toisten esimerkin mukaan, eivät kaikki riehu suuna päänä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
pelkästään lasten kanssa? Se kun ei mun mielestä ole lapsien raahamista minne vaan ja milloin vaan, kun käydään syömässä. Niin ja meillä ei ole tapana jättää lasta hoitoon, joten se tarkoittaisi tosiaan sitä että meidän elämämme " rajoittuisi" omaan kotiin, hiekkalaatikkoon ja puistoon, enkä valitettavasti koe sitäkään lapselle saati itselleni hyväksi.
Meillä lapset opetetaan ruokailutavoille vauvasta lähtien. Eli osaavat kyllä istua ja odottaa ravintolassakin ihan kotiopetuksen ansiosta.
Eikö teillä sitten ole ruokailutapoja kotona? Musta sekä kotiin, että ravintolaan sopivat tavat ovat ihan perusjuttuja lasten kans. Mielestäni hyvät ruokailu- ja pöytätavat eivät edes ole nipotusta. Se on outoa, jos ravintolatapoja pitää erikseen opettaa!?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä eletään normaalia perheen arkea. Tehdään asioita yhdessä, käydään tapahtumissa, perhejuhlissa, kaupungilla, ostoksilla jne. On asioita mitkä pitää " opetella" , meidän perheessä nyt vain on niin. Me ollaan aikaisemmin käyty silloin harvoin kaksistaan miehen kanssa, nyt haluamme ottaa lapsemme mukaan. Ravintoloissa ei olla käyty monesti koko sakilla, nyt aiomme jatkossa käydä, mitä pahaa siinä on jos " opetellaan" ?
On nyt 6 v, 4½ v ja 1½ v laspet. Me emme käy missään nimessä kuukausittain ravintolassa, mutta lapset ovat kyllä tottuneita ravintolassa kävijöitä. Meillä on tapana käydä syömässä oikein hienommassa ravintolassa puolivuosittain, eli ensin esikoisen syntymäpäivänä keväällä ja sitten keskimmäisen ja kuopuksen kanssa loppusyksystä. Tämä tarkoittaa siis oikeasti parempaa ravintolaa (esim. Lyon tai KarlJohan Helsingissä) mutta ei liikemiespaikkaa tai Michelintasoa. Tämä on ollut käytössä esikoisen 4 v synttäreistä ja mukana on ollut ainba sopivan ikäiset lapset, kuopuksen syntyessä pidettiin puolen vuoden pause.
Muuten käydään silloin tällöin alkaen Rossosta päättyen jonnekin Vespaan. On hauska huomata kuinka lapset alkavat odottaa näitä synttärijuttuja jo hyvissä ajoin, ja puhua kotonakin ruokapöydässä toisilleen tyyliin " tuollainen sikailu on kyllä noloa xxxx:paikassa"
Meillä ei ole olluyt ongelmia ravintoloissa, ei McDonaldsissa eikä muuallakaan sen jälkeen kun lasten on voinut edellyttää ymmärtävän mistä ravintolassa syömisessä on kyse. Nuorimmainen on ollut mummolassa nyt pari kertaa - vaikka haluamme opettaa tapoja, en näe syytä viedä 1-2 vee lasta hienompiin ravintoloihin - muutkin ovat siellä nauttimassa illasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole kyseenalaistanut peruskäytöstapojen vaikutusta.
Tiesivätkö lapsenne jo laitoksella, mitä kaupassa tehdään? Että otetaan kärryt, sinne laitetaan vain ostettavia tavaroita, siellä ei juosta, pysytään lähellä, hyllyistä ei oteta mitä vaan mieleen tulee, sitten maksetaan, sitten pakataan?
Ravintolaan mennessään he tiesivät automaattisesti, että ensin katsotaan listasta mitä otetaan, tarjoilija tuo juomat ja ruuat ja sen aikaa pitää odottaa, lopuksi maksetaan lasku?
On teillä kerrassaan ihmeellisiä lapsia.
Ette siis koskaan ole joutuneet kieltämään tai neuvomaan lastanne kaupassa tai ravintolassa käydessänne? Sellaisia lapsia en ole vielä ennen tavannutkaan, mutta AV:lta niitä tietysti löytyy.
Onko lapsesi jotenkin erityislapsia? Älä loukkaannu. Mutta kun normaalisti terveiden lasten kanssa ei tarvitse erikseen opetella kauppa-, kylä-, ravintola-, hää- tms. käyttäytymistä. Ymmärrän kyllä esim. autistilapsen tai jonkun muun erityislapsen kohdalla, että jokaikinen tilanne melkein pitää ennakoida ja opetella erikseen.
Mutta yleensä kyllä normaali maalaisjärki ja ihan tavalliset normaalit käytöstavat ja niiden opettaminen kotona riittää. Eikä tapoja edes tarvitse opetella, kun vanhemmat ja läheiset toimivat mallina.
Annatko ap lapsesi kotona esim. syödä muualla kuin ruokapöydän ääressä? Saako lapsesi puhua ruoka suussa? Syödä suu auki? Vaellella ympäri taloa kesken ruokailun? Piereskellä kesken ruokailun? Huutaa? Mekastaa? Jne. Kun käytöstavoista huolehtii kotona, osaa lapsi käyttäytyä myös ravintolassa, kaupassa, apteekissa, häissä, hautajaisissa jne. Ihan varmasti. Ellei sitten ole terve lapsi kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että tavoitteena on opetella eri maiden ruokakulttuuria ja arvostaa laadukasta ruokaa. Ravintola vs. koti, ihan joo sama asia kun puhutaan parivuotiaasta lapsesta;) Istutaanko teillä kotonakin pöydässä odottamassa, että ruoka valmistuu?
Mutta eihän lapsen edes tarvitse tietää etukäteen, että ravintolassa ruoka pitää tilata. Hänhän näkee sen paikan päällä. Hän huomaa, ettei äiti tai isä mene keittiöön valmistamaan ruokaa. Hän myös näkee, että isä tai äiti maksaa laskun ruokailun jälkeen. Pitääkö se muka etukäteen lapselle opettaa? En ymmärrä.
Normaali lapsi osaa ihme kyllä seurata ympäristöä ja päätellä omassa päässään ihan järkeviä. Hän havannoi esim. ravintolassa, että vanhemmat istuvat pöytään, tutkivat ruokalistaa, neuvottelevat ruoka-annoksista, tekevät tilauksen, odottavat, että ruoka tuodaan pöytään..
Lapsi tietää myös kaupassa, ettei siellä saa juosta. Ainakaan meillä ei saa juosta sisällä, ihan tavallista siis. Lapsi myös tietää, etti tavaroita saa ottaa hyllystä noin vain. Onhan hän oppinut kotonaan, ettei toisen oma ole hänen omaansa. Jos joku juttu tuottaa ongelmia, häntä opastetaan, miten tilanteessa pitää käyttäytyä. Ei kauppareissujaan todellakaan tarvitse erikseen opetella. Miten joku voisi niin väittääkään. Ja näin, vaikka lapsi ei laitokselta kotiin tullessa osaakaan mennä itse kauppaan tai tiedä, mitä kaupassa tehdään. Kauppa-, ravintola- ja muut jututhan oppii elämällä.
Ihan älytöntä, harjoitteleekohan ap myös kaikkia muita juttuja lapensa kanssa ihan kirjaimellisesti ja erikseen? Tietyt turvallisuuteen liittyvät asiat on hyvä opettaa ja iskostaa lapsen päähän, mutta toisaalta ikäkin toimii hyvänä opettajana ja rajoittajana. Pientä lastahan ei esim. voi päästää yksin tielle ennen kuin hän osaa tietyt säännöt ja hallitsee tietyt jutut, jotta voi liikkua liikenteen seassa turvallisesti. Mutta kohtuus kaikessa. Ei kai kauppareissua tai ravintolajuttuja tarvitse yleensä erikseen opettelemalla opetella!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
' Kauppa-, ravintola- ja muut jututhan oppii elämällä' .
Kyllä mäkin voin sanoa, että nyt me aletaan opetella ravintolakulttuuria, vaikka tosiasiassa me vaan mennään sinne ja lapsi näkee miten homma toimii.
ei ap
Täytyypä tarkkailla kotona jo, että millaiset pöytätavat meidän lapsilla on ja miten niitä olen " opettanut" ...., (meillä ei saa: ruualla leikkiä, sylkeä, lähteä pöydästä kesken ruokailun, kiitos ja olehyvä opetettu jne..)
En ole väittänyt olevani " hyvä äiti" ja osaavani hoitaa asioita niinkuin " kuuluu" , siksi käväsen aina täällä palstalla hakemassa vinkkejä ja palautetta miten toimia jne.
ap
Tää on provo, please...? :)
Eli kotona, Mäkkärillä tai Rossossa voi vetää rennommalle ruokailutapojen suhteen, mutta " hienossa" paikassa ei?
Vierailija:
ja puhua kotonakin ruokapöydässä toisilleen tyyliin " tuollainen sikailu on kyllä noloa xxxx:paikassa"
.
Mun omasta miehestä kyse. Kun aloimme seurustella mieheni oli silloin 16- vuotias. Hän ei ollut koskaan aiemmin käynyt ravintolassa (tavallisessa tai hampurilais) , ei postissa, puhumattakaan virastoista kuten kela, yms.
Kyllä hänellä oli monet tilanteet valtavan vaikeita, kun ei esim ole nähnyt ravintolakäyttäytymistä kuin telkkarista.
Nyt ollaan jo vanhempia itsekin ja mies pitää kunnia-asianaan viedä meidän taaperoikäistä joka paikkaan. Ja muistaa kiitettävästi alleviivata tätä vanhemmilleenkin...
Ei tässä tarinassa tainnut mitään kummempaa opetusta olla, mutta tulipa tästä aloituksesta mieleen :)
ostkosille kauppaan. Oli eka kerta ruokaostoksilla. oli ollut kuulemma aikamoinen näky, ei tiennyt, että hedelmiä punnitaan yms. Poikamiehenä söi aina ulkona aamupalasta lähtien. kotona oli äiti hoitanut kaiken ;)
Tiedetään pysytellä sitten poissa.