Stressaako muut sellaisista tilanteista, että pitäisi kertoa esim. vanhemmille
työttömyydestä, avioerosta tms ikävästä asiasta.
Missä vaiheessa tollasista pitäisi kertoa? Ennen kuin asia on tapahtunut vai vasta sen jälkeen?
Kommentit (8)
KOska tiedän olevani heille rakas, ja he sitten empaattisina ihmisinä myötäelävät. Samoin kuin minä heidän murheissaan.
Esim. hyvin työkeskeiselle ihmiselle voi olla stressaavaa kertoa työttömyydestä.
Vierailija:
KOska tiedän olevani heille rakas, ja he sitten empaattisina ihmisinä myötäelävät. Samoin kuin minä heidän murheissaan.
Vierailija:
Jos kysyvät, niin kerron...
Nyt meielläsni kokeilisin uudelleen, osaisinko iän tuomilla taidoilla hoitaa fiksummin nuorena konflikteiksi paisuneet tilanteet, siis kun kyse on kuitenkin ollut vain minun elämästäni.
Nyt 40v ikäisenä ei osaisi enää jännittää, mitä vanhemmat sanovat tai ajattelevat, ehkä sitä itsetuntoakin on paremmin. Miksi en voisi vaihtoehdoista keskustella, mitä haittaa siitä on, jos tiedän tehneeni oikeat valinnat?
Aina olen kuitenkin (onneksi) pitänyt tärkeänä kertoa " uutiset" heti. Jos myöhemmin tulee läheisille tunne, että tietoa on salattu, se on loukkaavaa.
Kyllä stressaa!!
Ehkä se johtuu siitä, että tiedän että vanhemmat niin " elävät mukana" siinä surussa ja jotenkin se ahdistaa... En osaa selittää.
Mutta eipä kai se aikuista voi stressata. En ihan ymmärrä.