Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

aurinko paistaa risukasaan

Vierailija
19.05.2008 |

... kun sain taas tänään jutella ystäväni kanssa pitkän puhelun verran :-) Olen väsynyt keski-ikäinen, avioliitto repeilee, työ ahdistaa eikä voimia ole oikein enää mihinkään. Ystäviä on tasan yksi. On ihmeellistä että voi olla jonkun ihmisen kanssa niin samalla aaltopituudella. Tunnen aina voimieni palaavan kun saan puhua tämän ihmisen kanssa.

Mutta eihän mikään ole täydellistä. Ystäväni on mies! Olen ollut (ja kai edelleen ihastunut häneen) ja tuntenut syyllisyyttä. Että pakenen ongelmiani... vaikka suhdetta ei ole koskaan ollut eikä mitään siihen viittaavaa.

En halua eroon kuin syyllisyydestä - että saisin tästä harvinaisesta ystävyydestä nauttia ilman sitä. Paljon muuta aurinkoa kun ei arjessa ole.



Haluaisin kuulla onko kellään samanlaista tilannetta? En kai ole ainoa tässä maailmassa?

Kommentit (0)

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: seitsemän seitsemän yhdeksän