Onko täällä muita ratsastusta harrastavia??

Mä olen kolmannen lapsen jälkeen huomannu, että palautuminen on tosi hidasta. Ratsastin ( käyntiä vaan loppuaikoina) viikolle 30 saakka ja kapusi pollen selkään jo kolme viikkoa synnytyksen jälkeen. Se osuus meni hyvin ja ratsastelu onnistuu mutta... Kun pitäis ihan oikeesti ratsastaa ei tule hommasta mitään. Keskivartalo on ihan hyytelöä ja ärsytää kun ei sa kroppaa toimimaan eikä tieysti hevostakaan oikein.

Oot onnellinen! Ite oon pienestä asti käynyt talleille (epäsäännöllisesti ratsastamassa). Tallit lähinnä ravitalleja kun lähistöllä ei ratsuja juuri ollut. Mutta hoitamassa kumminkin. Tutuilla oli hevonen ja siellä kävin aina kun mahdollista ja ratsastinkin.



Viime keväänä noin 10 vuoden tauon jälkeen ajattelin viimein aloittaa uudestaan ja ilmottauduin aikuisratsastajien alkeiskurssille (10 kertaa olis ollut) Ensimmäisellä tunnilla sain allergiakohtauksen tai tuli veristä ihottumaa käsien päälle ja poskiin, pala oli kurkussa ja tunnin lopussa puhuminenkin oli vaikeaa. Lääkäriin en kumminkaan lähtenyt vaan kohtaus meni ohi suihkun, antihistamiinin, bricanyl avaavan ja hydrocortison-rasvauksen jälkeen. Allerginen olen pienestä asti ollut mutta ikinä ei ole kissaa isompi tehnyt oireita. Ulkokoira on ollut viime kevääseen asti, tosin n.7vuotta mun vanhempien luona.



Moni veikkaa (ravitsemusterapeutti, allergiatestien tekijä ym) kuten itsekin epäilen että oireet olisi tullut pölystä siis heinän/oljen, siitepölyn ja hiekan (ja eläinpölyn) yhteisvaikutus. Ratsastettiin maneesissa jossa hevoset myös jaloitteli tuntien välillä. Tallilla on n.30 hevosta. Siitepölyaika oli jo alkanut joten luulen että tallin sisällä oli myös siitepölyä aika määrä.



Vähän mietin että uskallanko joskus syksyllä koittaa (kun kaikki siitepölyajat ohi) mennä yhden hevosen tallille ulkona ratsastamaan niin että joku olisi laittanut varusteet hevoselle valmiiksi. Ratsastaminen antaa niin paljon ja siinä saa tuuletettua aivojaan ja rentoutuu! Tuo viime keväinen oli mulle niiiin kova pala koska kauhea hevosihminen olen aina ollut. Mutta uskaltaakohan sitä edes testata?!





Nauti Ap tyttösi kanssa ihanasta harrastuksesta. Itseä säälittää jos oikeasti en voi mennä hevosten luo ja 3,8v esikoinen on alkanut puhumaan että haluaa ratsastaa!

Olen ratsastanut pienen ikäni ja tällä hetkellä harrastuksen jakaa tyttäreni 8v. Mikä onkaan ihanampaa kuin lähteä yhdessä pienen ponitytön kanssa tallille. Puuhailla hevosten kanssa ja heitää yhdessä mukava maastolenkki. Äiti hevosella edellä ja tyttö ponilla perässä pitkin metsän polkuja. Siinä tulee juteltua niin ilot kuin surut ja toivon, että tämä voisi olla side ja yhteinen juttu myös tulevissa murrosiän myrskyissä!

Harmi vaan kun meidän perheen miehet ei yhtään innostu hevostelusta. Ovat oikeastaan vähä mustasukkaisia ja valittavat kun meidän tyttöjen ajasta niin suuri osa kuluu tallilla.