miten määrittele kasvatuksen? Mikä on oikeasti tarpeen?

Kyllä tuo mielestäni kuulostaa ihan normaalilta kasvatukselta, asetat rajoja, opetat jopa tapoja jne.



Minä pyrin siihen, että lapsestani tulisi yhteiskuntaan sopeutuva yksilö. Anoppi aina kerskuu sillä, miten heillä on ollut vapaa kasvatus. No, en tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa, mutta yksi lapsista on vankilassa, yksi ulkomailla itseään etsimässä ja yksi (mieheni) on ajoittain hyvin masentunut ihminen, jonka on äärettömän vaikea alistua auktoriteettiin vähäisimmässäkään määrin, esim. työpaikoilla joissa tämä kuitenkin olisi toisinaan välttämätöntä.



Meillä sääntöjä on mm. satuttaa ei saa itseä eikä toista eikä tahallaan rikkoa mitään. Lisäksi hyviä tapoja on noudatettava kotona ja muualla. Päivärytmeistä ja rutiineista pidetään kiinni, mutta myös toisinaan joustetaan. Pyrin siihen, että elämän meno on kohtalaisen turvallista ja ennustettavaa, mutta ei tylsää. Tunteita saa ilmaista täysin vapaasti, mutta tietenkin toisia kunnioittaen eli väkivalta (fyysinen tai sanallinen) ei ole sallittua. Pyrin mahdollistamaan kaikenlaisten asioiden kokeilun.



Esikoisen kohdalla joudun tekemään lujasti töitä, että pystyisin hyväksymään hänen luontaisen arkuutensa ja epäliikunnallisuutensa ja osaisin oikealla tavalla tukea. Hän muistuttaa paljossa itseäni. Mutta tiedostan kehittymistarpeeni.

Ap kasvattaa lastaan. Vapaa kasvatus ei tarkoita sitä, että kasvatukselle ei aseteta selkeitä päämääriä, yhtä ainoaa oikeaa elämisen mallia. Vapaalla kasvatuksella tarkoitetaan lähinnä välinpitämättömyyttä, kasvattamattomuutta.

Kasvatus on kasvamaan saattamista. Sen päämääränä on sivistys, ihmisen tuleminen ihmiseksi. (Tämä suoraan kasvatustieteiden aineopinnoista) Eli ihmiseksi tuleminen vaatii rajojen asettamista, turvan antamista, ohjaamista ja neuvomista, vaikka kasvatettavalle jätetäänkin tilaa muodostaa omia mielipiteitään ja omia käsityksiään asioista ja tietyissä tilanteissa valinnanvapauttakin.

Häntä vain tuetaan ja ohjataan. Kannustetaan tulemaan itseksensä. Olen edelleen vapaakasvattaja, mutta lapseni ei elä pellossa vaan järjestäytyneessä yhteiskunnassa ja minä annan eväitä tässä yhteiskunnassa pärjäämiselle. Mielestäni vapaa kasvatus ei sulje pois kehittynyttä moraalia taikka hyvää käytöstä.

Toiselle se tukeminen ja ohjaaminen tarkoittaa ulkoapäin syötettyjä valmiita malleja. Minä ajattelen sen olevan hänen oman ajattelunsa kehittymisen tukemista. Minä autan miettimään asioita eri näkökulmista. Minun tukeni perimmäinen tarkoitus on tukea lasta kehittymään hyväksi päätöstentekijäksi. Ohjaamisella tarkoitan ohjeistamista ja opastusta kuinka mikin toimii ja miten missäkin kuuluu olla yms. Lapselle tämä on vaativaa ja vanhemmalle haasteellista, koska mikään ei ole eikä tule valmiiksi, mutta oletan lapseni kasvavan hyväksi aikuiseksi. Ihmiseksi, joka ymmärtää syyn ja seurauksen ja jolla on kokonainen maailmankuva.

perheessämme eletään; niin että kaikilla olisi hyvä olla. Se tarkoittaa normaaleja käytöstapoja, toisen huomioimista etc. Päiväunet nukutaan, ruoka-aikoja ei ole mutta tavallisesti tulee syötyä ihan säännöllisesti eikä kenenkään elämä " kaadu" jos aikataulu pettää kun sitä ei ole niin tarkkaan olemassa. Joskus ahdistaa kun kuulee äitien muistuttavan lapsiaan ruoka-ajasta, välipalan ajasta jne siis vaikka lapsi olisi kotona hoidossa. Tarkoitan vielä tilannetta jossa esim välipala on aina klo 14.30 vaikka lapsella olisi leikki pahasti kesken.

Vähän kuullostaa sille, että haluat uskoa kasvattavasi lasta vapaasti, vaikka näin ei ole. No, määrittele kasvatuksesi miten tykkäät. Tyylisi kasvattaa kun kuullostaa ihan hyvälle, vaikkakaan ei vapaalle kasvatukselle. Vapaa kasvatus on eri asia kuin kasvattaminen vapaaksi.

tai ehkä just lähdenkin, koska siitähän se kasvatus muodostuu. Mulla vaan tavoitteet tulevat näkymään aikuisena, jos silloinkaan :)

Mua vaan kiinnostaa just niiden mielipiteet ja tavoitteet ja päämäärät, jotka eivät halua lapsistaan " vapaita" kasvattaakaan. He nimittäin useimmin vapaakasvattajaksi haukkuvat, vaikka minä sen kehuna otankin :)

Ei pelkästään ne, joilla on selkeitä päämääriä lasten suhteen. Itsekin kritisoin vapaata kasvatusta, mutta en kasvatusta vapaaksi. Se on minunkin kasvatustyön päämääränä.



Mutta ne, jotka eivät kasvata lasta vapaaksi, ovat käsittääkseni lähinnä uskovaiset. Siellä tarjotaan valmista puuroa, vaikka kuinka väitetään muuta. Vai osaatko sanoa muita ryhmiä, jotka eivät kasvata lapsiaan vapaiksi?

Usein he ovat itse hyvin normitietoisia ja tunnollisia ihmisiä, jotka kokevat suovansa lapselleen uskomattomia vapauksia päästäessään tämän sotkemaan vaatteensa kuralammikkoon, antamalla pari karkkia ja nakkimakkaraa, imettämällä estottomasti vaikka koulun välitunnilla jne.



Todellisuudessa ap:n kaltaisilla ihmisillä pyörii elämä hyvin suppeasti vain lastenkasvatuksen ja kaikenlaisten siihen liittyvin periaatteiden ympärillä.



Todellinen vapaa kasvatus tarkoittaa mielestäni mahdollisimman ennakkoluulotonta kasvattamista. Vapaa kasvatus alkaa siis aikuisesta itsestään ja omien ennakkoluulojen ja estojen karsimisesta.



huh, tulipa nopeesti..lapsi huutaa.

Ja kyllä niitä ahdasmielisiä oppeja lapsiinsa kaatavat muutkin kuin uskovaiset.

vanhemmista jotka eivät kasvata lapsiaan vapaiksi. Eikö samalla perusteella vaikka ateisti tai tiukan poliittisen maailmankatsomuksen omaava kasvata lastaan " ei-vapaaksi" , kun siirtää omat näkemyksensä lapselleen. Ja tätä seuraten; kaikki vanhemmat siirtävät omia käyttäytymismallejaan ja uskomuksiaan lapsiinsa, ja niin sen kuuluu ollakin.

vapaan kasvatuksen ideologia syntyi autoritäärisen kasvatuksen vastineeksi, vapaa kasvatus ei ole yhtä kuin rajaton kasvatus, vaan se ideologisesti sisältää nimenomaa kyvyn keskustella, supportion sekä rajat.



Vapaa kasvatus esiintyy usein virheellisenä " mattimeikäläis" tulkinnoin, etenkin tällä palstalla. Vapaan kasvatuksen tarkoitus on tukea persoonallisuuden kasvua ilman väkivaltaa ja uhkailua.



Perehtykää kasvatusteorioihin, ennen kuin esitätte mielipiteitänne

Olemme varmaan kaikki ennakkoluuloisia vaikka itse muuta väittäisimme. Ap:n ominaisuudessa voin kertoa suhtautuvani elämään ja ihmiseen aika vastaanottavaisesti. Minulla ei ole määriteltyä mallia " oikealle" käytökselle/ominaisuuksille. Lätäkössä läträäminen ei varmasti ihmistä suuntaan tai toiseen muuta, mutta se voi olla ihan kivaa:)

minä olen uskovainen. Ja koen olevani vapaa.:)



ja on käytetty tuota vapaatakasvatusta, mitä 17 (olikohan?) kuvasi.



Koen olevani vapaa kuin taivaanlintu.;) Minulla on rajoja, tarkottaa sitä että koitan välttää syntiä. Ja minulla on myös anteeksi anto, armo.

Ihminen on kuitenkin heikko ja pohjimmiltaan paha. Eli armoa tarvitaan.



Kuitenkin koen olevani vapaa ja onnellinen. Kaikki valintani ovat omia, en ole pureskellut valmista puuroa.

Liekkö kukaan ymmärtää?



Halusin ottaa tämän esille kun joku tuolla väitti että uskovainen ei kokisi vapautta.

Mitä nyt ite kellekin se vapaus merkitsee?? Toiselle se voi olla ihan toista mitä toiselle!

Mutta ne, jotka eivät kasvata lasta vapaaksi, ovat käsittääkseni lähinnä uskovaiset. Siellä tarjotaan valmista puuroa, vaikka kuinka väitetään muuta. Vai osaatko sanoa muita ryhmiä, jotka eivät kasvata lapsiaan vapaiksi?

[/quote]

'







Ihminen joka ei itse ole uskovainen kirjoittaa vain näin.

T:uskovainen