Millainen paikka on Ranska asua?
Mies hinkuaa Ranskaan töihin johonkin pikkukaupunkiin. Meillä 2v. ja 4v. lapset. Itse olen hoitovapaalla oleva kielitaidoton sairaanhoitaja. Parisuhdekin aika huonossa jamassa, syynä varmaan eniten se, että mies tekee pitkää työpäivää ja lapset uhmaikäisiä. Onko siis edes mitään mahdollisuutta viihtyä/elää ulkomailla pari vuotta? Kieliä voisin opiskella, mutten opi niitä helposti.
Voinko siellä siis tehdä muuta kuin olla kotona lasten kanssa ja odottaa miestä töistä? En ole oikein innostunut lähtemään ulkomaille, mutta onko oikein estää miestä toteuttamasta unelmaa. Yksin ei halua lähteä, koska ei halua olla erossa lapsistaan.
Kommentit (2)
Itse asuin 2.5 vuotta ranskassa, joista 2 v. töissä ja 6kk vauvan kanssa. en ollut opiskellut enkä puhunut ranskaa sanaakaan, mutta " nuoruuden" innolla asiat hoitui, ja kaverit olivat kansainvälisiä ja puhuivat englantia, kuten myös duunikaverit ja asiakkaat.
En usko että lähtisin säröilevän parisuhteen kanssa kielitaidottomana pikkukaupunkiin, mutta ehkä se voi olla parasta mitä teille ja sinulle voi tapahtua.
Aina pääsee suomeen takaisin jos homma ei toimi, se siis pitää varmistaa ja jättää takaovi auki. Jos miehesi aikoo tehdä siellä myös pitkää päivää, se ei kuulosta houkuttelevalta vaihtoehdolta, sillä voi olla että et saa solmittua aikuisia suhteita siellä, ja olet vain lapsien varassa. Mutta jos miehesi myös haluaa parantaa elämän ja suhteenne laatua tekemällä lyhyempää päivää, viettämällä aikaa enemmän sinun ja perheen kanssa, voi vuosi ranskassa tuoda vaikka mitä ihanuutta tullessaan. Ekat 2-6kk tuntuu lomalta, ja jos otatte ranskasta kaikki sen hyvät puolet irti, viikonloppumatkoja eri osiin, viinin keräilyä, perheen kanssa illastamisia (lapsetkin mukaan ravintoloihin on ranskalaismentaliteettiä) ja muutenkin sen ranskalaisen elämästä nauttimisen mentaliteetin, vuosikin voi hupsahtaa nopeasti.
Kannattaa ottaa selvää siitä pikkukaupungista että millaisella alueella se sijaitsee, paljonko on muita ulkomaalaisia, expat kerhoja, expat vaimoja, millaiseen asuntoon teillä olisi varaa, tarvitaanko 2 autoa että elämän laatu myös sinulla ja lapsilla olisi järkevä etc etc. mitä siltä paikalta ja ajalta oikein haluaa. Kyllähän siellä kieltä oppii jos vain on halukas oppimaan, ja ranskalaiset osaavat olla viehättäviä ihmisiä. He osaavat vaalia, korostaa ja nauttia elämän yleisestä kauneudesta, suosittelen sitä kaikille, etenkin suomalaisille jotka ovat eläneet niin kovin kauan normitetussa yhteiskunnassa.
niistä poskipusuistakin oppii nauttimaan!
Meillä mies opiskeli tuolloin, joten hänestä ei tosiaankaan ollut apua lastenhoidossa.
Tuo vuosi on meillä muistoissamme yksi parhaista kokemuksistamme. Sain tosi paljon ystäviä miehen opiskelukavereiden vaimoista, jotka olivat täysin samassa tilanteessa kanssani.
Ranska on tosin aika paha paikka asua, jos ei puhu maan kieltä. Erityisesti pikkukaupungeissa ei englannilla pärjää. Sinä kuitenkin olet se, joka joutuu hoitamaan käytännön asiat (kaupassakäynnit, autonkorjaukset, selvittämään vakuutusasiat, hoitamaan pankkiasiat tms.), joten alkeellinen kielitaitokin on eduksi.
Lapsista esikoinen menisi jo kouluun, joten sitä kautta voisit tutustua muihin äiteihin ja saada sosiaalista verkostoa. Samalla kouluun vieminen ja hakeminen tuovat rytmiä päivään, mikä on eduksi viihtymiselle.
Mutta jos sinulla ei rehellisesti ole halua lähteä ulkomaille, älkää lähtekö. Erityisesti, jos parisuhteessa on pienikin särö, niin se on haitaksi. Yleensä kaikki korostuvat ulkomailla, joten riski kesken palaamiselle on erityisen suuri. Suurin osa kesken komennuksen palaavista expateista tulee takaisin siitä syystä, että vaimo ei viihdy ulkomailla. Tietysti on kurjaa " riistää" mieheltä tällainen mahdollisuus, mutta pahimmillaan ulkomaanreissu tuo katastrofin mukanaan.