Lue keskustelun säännöt.
jo olen varsinainen äiti
19.06.2007 |
töistä kotiin lopen uupuneena, kotimatkalla väsymyksestä jo nuokahtelua bussissa. äkkiä kotona jogurtti suuhun ja lasta hakemaan hoidosta. toinen ryntää iloisena syliin ja lähtee käpsyttelemään kotiin päin, ihanaa, äiti tuli! kotona talo sekamelskan vallassa. olen niin väsynyt etten jaksa edes välittää. tiedostan, että edessä ruuanlaitto, siivous (huomenna ystäviä illalliselle) ja juhannusta varten pakkaus (huomenna ei ehdi). kaikki tämä pitäisi saada tehtyä 1v:n tarvitessa huomiota ja taapertaessa perässä, äitiä varmasti päivän odottaneena ja jälleennäkemisestä iloisena.
itselle pakkasesta mikropizza, muuhun ei kykene. lapselle maissinaksuja, herne-maissi-paprikaa, leipäpala ja purkkiruokaa - purkkimössö jo toisen kerran tällä viikolla, ja nyt on vasta TIISTAI. sitten muistan, että mies firman kesäbileissä tämän illan. siivous, pakkaus, lapsenhoito edessä yksin.
lopputulos: pikku raukka istuu 45 min baby einsteinin edessä syöden yksin sormiruokaa, minä huidon ympäri taloa minkä ehdin, siivottua en kuitenkaan saa joten se ja huomisen menun ruoka-ainesten kaupasta käynti edessä aamulla ennen töihin menoa (miehelle siis jää, en saanut sitäkään tehtyä). lapseni kanssa leikin ehkä tunnin tästä päivästä, senkin puoliunessa. sitten puolen tunnin huudon säestämänä nukkumaan klo 20.30. itse netistä ruokaideoita etsimään huomista varten, mutta totaaliluuseriolon lamaannuttamana päätin purkaa tuntojani tänne.
missä on se rakastava, jaksava äiti, joka minun piti olla? missä on ihana yhteinen aika maailman ihanimman tytön kanssa? minäkö se syötän kuukausia purkissa seisonutta säilykesapuskaa pikkuiselleni tuoreen kotiruuan sijasta? enkö tänäkään iltana jaksanut lähteä lapseni kanssa pihalle leikkimään, vaikka toinen siitä niin nauttii? en voi käsittää, miten kaukana ennakkokuvani itsestäni äitinä ja toisaalta tämä nyt vallitseva todellisuus ovat. sen sanon, että jos edessä ei olisi viiden viikon loma, jolloin aion korvata tämän kaiken lapselleni (heti kunhan olen saanut hiukan nukkua), pitäisi miettiä pitkään ja hartaasti ansaitsenko tuota ihanaista lastani ollenkaan.
Kommentit (15)
Ei tule kiire, eikä edes väsytä yhtään. Kyllä kotiäitinä on ihanaa=)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kenenkään tarvitse olla täydellinen äiti. Älä aseta itsellesi tavoitteita, joihin et pääse- turhaudut vaan.
Se, että leikit tunnin tänään lapsesi kanssa on paljon. et ulkoillut, mutta älä huoli, lapsi on varmasti ulkoillut päivähoidossa. Purkkiruokaa! So what! Jotkut lapset eivät saa ruokaa ollenkaan kotona iltaisin...
Ole ylpeä siitä mihin pystyt ja tee vain se, mitä jaksat. Muun ehtii myöhemminkin!
Terv. itsekin työssäkäyvä pienen lapsen äiti
Jos tilanne rassaa, niin pitää joko vähentää sosiaalisia tilaisuuksia (ei pidä kutsua ystäviä illalliselle, jos siitä aiheutuu noin paljon vaivaa), lyhentää työpäivää/jäädä kotiin TAI sitten pistää se mies hommiin. Mikä oikeus miehellä on mennä firman juhliin jos vaimolla on kotona kädet täynnä hommia, illallisen suunnittelua ja juhannusvalmisteluja? Tai vaimot hei, tehkääpä joskus itse niin, että menette johonkin työtilaisuuteen ja jätätte miehen yksin selviytymään juhannuspakkailusta!
itse olen 2 lapsen yh ja nuorin 2v ja vanhempi 15v ei ole helppo yhdistelmä. Omaa aikaa ei ole ollenkaan mutta pakko on vaan jaksaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ymmärsinkö oikein, että teitä on kaksi aikuista ja yksi lapsi perheessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
anna itsellesi anteeksi väsymyksesi. olethan kuitenkin ollut lapsellesi tavalla tai toisella läsnä. hän tietää että hädän hetkellä voi huuta äiti ja sinä sinkoat paikalle
kannattaisiko alkaa tekemään elämälle jotakin? Jos elät parisuhteessa ja on vain yksi lapsi, taloutenne varmaankin kestäisi sinun lyhennetyt työpäivät - jäisi aikaa itselle ja lapselle. 30 viikkotuntia ja kas kun iltaisin jaksat olla lapsesi kanssa, jää aikaa ruuanlaitollekin.
Yksi juhannuksenalun kaaos tuskin maata kaataa, mutta jos tuo on perheessänne vallitseva olotila, niin todellakin kannattaisi alkaa miettimään erilaisia vaihtoehtoja. Lyhennetty työpäivä on yksi, kotiavun palkkaaminen edes joskus ehkä toinen... mitähän muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juhannuksena teillä ei olekaan kiire :) Ehdit leikkiä ja vaan olla lapsen kasnsa. Jne.
Pitää osata ottaa päivä kerrallaan. Joskus on häsläystä ja purkkiruokia, joskus on paljon aikaa ja kaikkea kivaa.
naulan kantaan! kiitos! minä todellakin haluaisin olla täydellinen äiti lapselleni. sitten kun en siihen pysty, alkaa hullu itsensä soimaaminen. siitähän ei mihinkään pääse, että tänä iltana en ollut paras mahdollinen äiti. olin siihen aivan liian väsynyt. ehkä olet oikeassa siinä, että homma on anteeksiannettava, ja huomenna sitten paremmin. ehkä vaadin itseltäni liikaa (sen teen kyllä kaikilla muillakin elämän osa-alueilla). toisaalta - ehkä olen vain laiska paska.
oli miten oli - harvasta asiasta kyllä tulee niin huono olo kuin siitä, että kokee kohdelleensa lastaan huonosti.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lyhennettyä työviikkoa (6 h päivässä) teen minä ja myös mieheni, että lapsen ei tarvitsisi olla hoidossa 6 h pidempään. siivoojan hommasin juuri tänään. kiitos vinkeistä kuitenkin.
en tiedä miksi väsyttää ja lapsen vaativuus turhauttaa. ilmeisesti liian pitkä aika siitä, että olen ottanut aikaa itselleni, tai jotain :) no nyt kyllä alkaa jo helpottaa, ja olet oikeassa siinä, että ehkä yksi juhannuksenalun kaaos ei tee minusta huonointa äitiä maailmassa. hiukan liian usein toistuvaa tämä väsymys, kyllästyminen ja rasitus kuitenkin on. onko se sitten niin, että lapsiperheen elämä on vähän väsyttävää. vai enkö vaan jaksa niin paljon kuin pitäisi.
ap
Vierailija:
Juhannuksena teillä ei olekaan kiire :) Ehdit leikkiä ja vaan olla lapsen kasnsa. Jne.Pitää osata ottaa päivä kerrallaan. Joskus on häsläystä ja purkkiruokia, joskus on paljon aikaa ja kaikkea kivaa.
ihanasti vastattu, kiitos :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies on kotona lapsen kanssa. Tulen töistä kotiin väsyneenä, mietin kaupassa käyntiä, teen ruokaa, pesen pyykkiä, joku päivä vähän siivoan. Haluaisin olla enemmän lapsen kanssa, haluaisin urheilla, haluaisin nähdä ystäviä ym. En kykene tekemään muuta kuin nalkuttamaan miehelle miksi hän ei voi siivota tms. Tekee mieli nukkua koko ajan.
Johtopäätös: Kun seuraava lapsi tulee, olen ainakin kaksi vuotta kotona ja sitten teen joko keikkatyötä tai puolikasta. Tämä eka lapsi siis 1v. Tällöä hetkellä ei ole muuta mahdollisuutta kuin minun työskentely. Mies opiskelee ja minä juuri valmistuin.
Mutta tosiaan heti kun mies menee töihin, niin minä jään kotiin. On kohtuuttoman raskasta yrittää selvitä arjesta pienen lapsen kanssa työssäkäyvänä äitinä. Toki joillakin on kevyt työ, mutta minulla sairaanhoitajana on todella raskaat työpäivät.
Jossakin vaiheessa liputin työssäkäynnin puolesta, mutta olen todennut, että mielummin rauhallinen ja rentoutunut äiti kotona hieman pienemmällä rahalla (jolla kuitenkin tulee toimeen) kuin aina stressaantunut, väsynyt äiti (josta ei kuitenkaan saa kauheasti sitä rahaa).
Onhan se hyvä juttu, että mies on kotona, mutta ei se kyllä tee samoja asioita kuin minä tein kotona ollessani. Mies ottaa aina päiväunet lapsen kanssa ja muutenkin ottaa rennosti. Ainoa asia, mitä tekee, on tiskaa. Pyykinpesun tulos on, että punaiset ja valkoiset on samassa, ruuan laiton tulos on, että koko maustehylly on siellä ruuan seassa....
Että näin kotiäitinä sekä työssäkäyvänä äitinä olleena voin sanoa, että kotona on kyllä helpompaa.
ja voisinpa melkein väittää että yhden lapsen kanssa on " rankempaa" sillä hänellä ei ole kotona muita " kavereita" kuin äiti/isä tai molemmat. Siinä joutuu väkisinkin leikkimään, vastailemaan alituiseen kyselyikäiselle....
Minulla on 2 lasta ja ensimmäisen kanssa kiirehdin töihin ja sitten olinkin tosi rättiväsynyt pitkien päivien jälkeen. Ruoan laittaminen ja inspiroiminen iltaisin väsyneenä oli kamalaa. Muistan vieläkin varsinkin pimeät syksyn aamut ja illat kun hoidosta käveltiin kotiin. Sitten kotona oli pari vaivaista tuntia oman rakkaan lapsen kanssa ja sitten tämä kävikin jo nukkumaan.
Nyt nautin täysin siemauksin kotona olosta ja pian perheeseemme liittyy myös kolmas lapsi :) Rankkaa välillä tämäkin, mutta rankempaa ja henkisesti uuvuttavampaa olisi vaativan työn ja ehjän perheen yhdistäminen.