Onko muita joilla takana pitkä lapsettomuus ja joista tuntuu, ettei olisi ikinä pystyneet elämään onnistumatta?

Mietin välillä kauhulla, että jos se kauhea arpa olisikin osunut minun kohdalleni emmekä olisi koskaan saaneet lasta. Emme luovutetuilla soluilla tai adoptiollakaan. En olisi varmasti halunnut edes elää. Mietin silloin joskus, että mitä jos ikä tuleekin jossain vaiheessa vastaan ja kun kaikki hoitokeinot on koitettu, adoptio on jo liian myöhäistä. En olisi halunnut edes yrittää selvitä. Onneksi niin ei käynyt. Äitiys on minulle niin tärkeää, etten halua olla olemassa ilman sitä.