Olenko kauhea ihminen kun en USKALLA yrittaa tulla raskaaksi, koska pelkaan niin hillittomasti kaikkia raskausvaivoja ja sen jalkeista olotilaa?

Mun motto. Minä pelkäsin kaikkea ihan kamalasti ja olin ajoittain täydellisessä paniikissa, mutta kun asioita ei murehdi etukäteen ja kun antaa asioiden vaan mennä painollaan..asioilla on tapana järjestyä.

...mutta vauvakuume voitti. Minua ärsytti, kun kaikki sanoi, että et sinä vauvan syntymän jälkeen muistakaan niitä vaivoja tai lörpöttävää vatsanahkaa.



Itse kyllä muistin, ja halusin heti aloittaa vatsajumpan jne. Tuloksena on se, että nyt ihan timmissä kunnossa (vauva vuoden), vaikka kyllähän sen jostakin näkee, että olen ollut raskaana.



Se kyllä yllätti, että vaikka kliseiseltä kuulostaakin, niin kyllähän se vauva menee kaiken muun edelle. Ei mitkään vaivat tunnukaan enää miltään :-)

Nyt olen syönyt Priorin-kapseleita ja, avot, hiukset kasvavat takaisin...Tuuheat no ovat aina olleet, mutta itse halusin kokeilla Priorinin tehoa ja kyllä ne auttavat!



Raskausarpia ei tullut vatsaan kun käytin Body Shopin kaakaostick-puikkoa aamuin illoin. Rinnat vähän rupsahtivat kun paino putosi alemmas kuin mitä se oli ennen raskautta. Mutta sekin siis iloinen asia oikeestaan! Imettämällä lähti turhat kilot. Tosin kannattaa pitää proteiininsaannista huoli, ettei vauva ime lihaksia kropasta. Niin tuntui käyneen minulle. Kannattaa siis käydä salilla tms. heti kun alkaa olla siinä kunnossa synnytyksen jälkeen. Se piristääkin. Saa omaa aikaa.



Kyllä se siitä. Nainen on luotu synnyttäjäksi. Olet luontainen synnyttäjä! Luonnon lahja.



Go for it.



Meillä ei ole talous ihan kunnossa, ei ole omakotitaloa (oma asunto kuitenkin, pankin oma siis), mutta tässä sitä porskutetaan:-))

Vierailija:

Se kyllä yllätti, että vaikka kliseiseltä kuulostaakin, niin kyllähän se vauva menee kaiken muun edelle. Ei mitkään vaivat tunnukaan enää miltään :-)

Kun on onnistunut tuottamaan maailman seitsemännen ihmeen ja vielä pitämään sen hengissä, ei siinä paljon enää paina syntyneet vauriot =). Meitsikin oli tosi turhamainen ennen lapsen saamista. Tissien kiinteys esim. oli tosi tärkeä asia, nukuin tukevat rintsikat päällä kaiket yöt. Sitten mun tissit joutui hommiin ja sen jälkeen olen ollut niitä kohtaan paljon armollisempi. Niillä on ihan oikeasti tehtävä, joka on tärkeämpi kuin olla hyvän näköiset. Tää on lause, jota en uskonut koskaan sanovani, mutta niin ihminen muuttuu =).

minullekin valkeni että kropallani on tärkeämpääkin tehtävää kuin olla hyvän näköinen. Niinkuin luoda uutta elämää ja pitää se hengissä. Muista lisäksi että se hyvännäköisyys katoaa joka tapauksessa, montako kovin timmiä 60:stä tiedät? Mutta siinä vaiheessa äitiys on vähän myöhäistä.

Ikää 35-v, 2- ja 4-v lapset. Pituus 169 cm, paino ennen lapsia 58 kg, nyt 59...

raskausaikana. Ehkä sun pitäisi odottaa vielä raskauden kanssa... Tai luovu ehkäisystä, jos edes tulet raskaaksi. Sitten on pakko totutella, jos tulet raskaaksi.

Rohkeasti vain lapsia tekemään. Minäkin luulin, että raskaana olo on jotenkin kummallista, mutta nyt raskaana ollessa kaikki tuntuu luonnolliselta. Olo ei ole tavallisest poikkeava juurikaan. En huomaa arjen keskellä edes olevani raskaana. Tämä on ihanaa aikaa.



t. 24+5 viikkoja

, esimerkiksi alussa pahoinvointia (minulla aika lievää kylläkin), väsymystä, jonkin verran finnejä ja lopussa supistelua ja liitoskipuja, mutta kyllä sen kaiken kestää raskausaikana kun ajattelee vaan minkä takia kärsii - vauvan! Kyllä vauva ja hänen hyvinvointinsa tosiaan menee kaiken muun edelle.



Minulla raskaudesta muistona hieman arpia lantiossa, rinnoissa ja vatsassa (ei auttanut rasvaus, arpitaipumus on kudostyypistä kiinni), hieman löysemmät mutta isomma rinnat kun ennen raskautta, sekä muutama ylimääräinen kilo. Luonnonkihara tukkani suoristui jonkin verran.



Välillä katson peiliin ja totean, että vauvan valvottamisen ja muun väsymyksen takia olen n. 5 vuotta vanhemman näköinen kun ennen raskautta, mutta eiköhän se tästä kun aikaa kuluu ja tärkeintä on tosiaan vauva. Vanhetaan ja rupsahdetaan sitä muutenkin. Itse koen ihan vapauttavanakin sen, ettei koko ajan tarvitse stressata jostain aika turhanpäiväisistä asioista, kuten että ' mulla ei oo mitään päällepantavaa' tai ' näyttääkö perse isolta näissä housuissa' . Se on suurimman osan ajasta aivan sama!

Vierailija:

Nyt olen syönyt Priorin-kapseleita ja, avot, hiukset kasvavat takaisin...Tuuheat no ovat aina olleet, mutta itse halusin kokeilla Priorinin tehoa ja kyllä ne auttavat!

Raskausarpia ei tullut vatsaan kun käytin Body Shopin kaakaostick-puikkoa aamuin illoin.

Mitenkään masentamatta, tuo hiusten lähtö ja palautuminen on ihan tavallista. Raskausaikana useimmilla hiuksia lähtee tavallista vähemmän ja sitten muutama kk synnytyksestä alkaa sulkasato kerralla ja sen huomaa. Ja sitten se tasaantuu, ihan ilman mitään Priorineja. tietysti jos on puutosta jotain ravintoaineesta, lisäravinteiden käyttö on järkevää.

Samoin raskausarpia tulee tai ei tule, geeneistä, mahan koosta ja nahan tiukkuudesta riippuen. Minä en rasvannut normaalia aika satunnaista kosteusvoidetta enempää eikä arven arpea tullut.

ja vauva-aikana olin kuukaudessa vanhoissa mitoissani, eikä ihossani ja tuuheissa pitkissä hiuksissani ollut mitään vikaa. Väsymys kyllä teki varjot silmien alle, mutta sitä kompensoi vielä jälkeenpäinkin valokuvista näkyvät onnesta loistavat kasvot.

esim. kakkosta? mulla on sellanen hassu pelko, että miten reagoin ku saan plussa testin? et olenko sittenkään varma. vaikka haluaisinki ja olen.. hassua ja tyhmää :(

Ymmärrän, että kaikki nuo asiat pelottaa ensikertalaista. Älä kuitenkaan niiden takia jätä yrittämättä raskautta, jos muuten tuntuu hyvältä ajatus.



Ei nuo ole mitään pakollisia vaivoja =) Itse painoin ennen esikoisen raskautta 77 kg (olen tosin hyvin pitkäkin). Nyt meillä on kolme lasta ja painan 62 kg, olen muutenkin tosi hyvässä kunnossa. Minun ainoa ikävä raskausoire oli pahoinvointi kaikissa raskauksissa - mutta oli se sen väärti!



Toki raskaus ja imetys tuovat omia pikkumausteita olotilaan ja ulkonäköön, mutta ei niiden muutosten todellakaan tarvitse olla pakollisia.

koskaan, ja lasta toivottiin pitkään ennen kuin tulin raskaaksi. Siksi itseni on yllättänyt raskausaikana tullut huoli siitä " rupsahdanko" tai " menenkö rikki" kokonaan. Olen seurannut painoani tarkkaan, hoitanut ihoani, huolehtinut jaloistani ja jumpannut alapään lihaksia... Minua hassusti hävettää että olen tällaisista turhanpäiväisistä asioista huolissani nyt kun vauva on vihdoin tulossa. Mutta luulen että vauvan synnyttyä ilo ja huoli vauvasta ylittää nämä " turhamaisuushuolet" eikä sillä enää olekaan niin kauheasti väliä vaikka jalassa komeilisi pari suonikohjua...

Tunnen itseni tosi turhamaiseksi mutta todellakin mua ahdistaa se että miten identiteettini kestää sen että ulkonäköni todennäköisesti menee pilalle raskauden takia. terv. AP

älä hanki lapsia. Ei susta olisi siihen.

ennen ja jälkeen raskauksien aikana sekä yli- että alipainoinen, minulla hormoonit ohjaavat mielitekoja, joita on pakko saada ja nälättää koko ajan, yritä siinä sitten tarkkailla painoa ja tiedän tarkkaan kyllä mitä voin ja en voi syödä pysyäkseni ihannepainossani :-(

Ei ole mulla ollu aknea ja 2 lasta on maailmaan tunkeutunu. Eikä hiuksia lähteny -hiuksia kasvaa kokoajan tasasesti kun osa irtoaa, ilmankin raskautta!



Maha oli ekan vuoden synnytyksen jälkeen semmonen löllyrä että huomas synnyttäneensä, mutta rasvaaminen, ruokavalio ja liikunta on ainakin mun masuni entisöiny. Kaikilla ei edes masu kasva ja ihop veny kun tilaa riittää. Sadasta kilosta kun paino tippui 70 kiloon niin odotettavaa että vähän iho venähtää.. Mutta jokkut osaa olla lihomatta kymmeniä kiloja ja rasvaa ahkeraan.



Musta on todella pinnallista jos ei jonkun kadonneen vauvamahan vuoksi voi lasta hankkia. Ehkä hyväkin ettet hanki?

Ja jos jo raskausajan väsymys pelottaa, niin kannattaa ehkä passata.



Adoptio voisi olla teidän juttu.

Ei mulla lähtenyt hiukset ja vaikka nuorena kärsin pahasta aknesta, iho oli raskausajan tosi hyvä. Väsymystä kyllä oli ja pahoinvointia. Raskauskilot lähti kuukaudessa vauvan syntymän jälkeen. Raskaana oleminen oli itse asiassa alkuajan väsymyksen ja pahoinvoinnin jälkeen, minusta ihan mukavaa.



Enemmän kuin sitä raskautta kannattaisi ehkä pohtia sitä, mitä sen raskauden jälkeen seuraa. Se on nimittäin valtava elämänmuutos. Raskausväsymys on pientä verrattuna valvottavaan vauvaan. Mutta toki se antaa enemmän kuin ottaa.