anoppi on täysin tärähtänyt!
Vaatimalla vaati eilen että menemme miehen kanssa tapaamaan häntä toisellel paikkakunnalle (40 km) illalla hänen työpäivänsä jälkeen klo 21. Oli kuulemma todella tärkeää asiaa jota ei voi puhelimessa hoitaa.
Anoppi ja mieheni ovat maahanmuuttajia, ja anoppi naimisissa suomalaisen miehen kanssa. Asia joka oli niin tärkeä, että piti yötä vastenlähteä ajamaan oli, että hän tahtoo poikansa olevan enemmän yhteydessä isäpuoleensa. Miehelläni ja isäpuolellaan ei ole mitään yhteistä eikä mitään tarvetta olla yhteydessä kuin pakolliset tapaamiset silloin tällöin.
Anoppi ihmetteli myös miksi minun ja hänen välit on niin etäiset ja miksi en osallistu koskaan keskusteluihin... noh puhuvat keskenään omaa äidinkieltään jota minä ymmärrän vain hieman enkä puhu ollenkaan. Mieheni puhuu aika vähän suomea joten suomeksikaan ei keskustelu sujuisi.
Minua ja miestäni ei etäset ja viileät välit anoppiin ja tämän mieheen haittaa ollenkaan. Olemme ehkä hiukan erikoisia kun emme oikeastaan välitä oman perheemme ulkopuolisista kontakteista, viihdymme keskenämme mainiosti. Minun vanhempiin olemme enemmän yhteydessä, ehkä joka toinen viikko.
Toisaalta ymmärrän anopin huolen.... hänen molemmat vanhemmat ovat kuolleet vuoden sisään eikä hänellä ole muita sukulaisia kuin poikansa ja miehensä. Mutta onko näitä asioita pakko ruotia sunnuntai iltana klo 21 jälkeen kun miehellä aamulla herätys ennen klo 5???
Argh!
Kommentit (4)
Anoppi puhuu suomea ja miehen kanssa puhutaan pääsääntöisesti englantia. Mies sanoi aika jämäkästi äidilleen mielipiteensä tämän tavasta hoitaa asioita... eikä ollut ensimmäinen kerta kun tekee tällaista.
Ymmärrämme toisaalta anopin hädän mutta emme jaksaisi hypätä hänen pillinsä mukaan kokoajan. Mies on yhtä ärsyyntynyt äitiinsä kuin minäkin. Jos olisimme kieltäytyneet menemästä olisi hän tullut meille kotiin jolloin emme olisi päässeet hänestä eroon... nyt pystyimme poistumaan paikalta kun asian laatu oli selvinnyt... Valitsimme siis pienemmän pahan!
ap
Minäkään en ymmärrä miehen kieltä, joten en tiedä, mistä he puhuvat. Niinpä on vaikea välillä ymmärtää, missä mennään. Ennen kaikkea en ole koskaan varma, puhutaanko asioista suoraan vai ei.
Yksi tällaine esimerkki, mitä en ymmärrä on tällainen. Mieheni sisko on juuri nyt meillä käymässä. Hän ilmeisesti on heittänyt aina kaikki kengät takkien alle sen ajan, mitä on meillä käymässä. Siis meidän kengät - minun ja lasten. Ensin luulin, että se oli oma lapseni, joka niin tekee ja kerran vihaisena sanoin, että minun kenkiäni ei saa heittää, koska on siistimmän näköistä, että kengät ovat parittain siististi siinä takkien alla. Yritin siis sanoa, että jos niitä pitää siirtää, niin laittaisi ne kuitenkin parittain lattialle.
Seuraavana päivänä tästä olin sohvalla, kun kuulin taas aivan kuin kenkiä heiteltäisiin ja huusin, että älä heitä minun kenkiäni. Koska isän kanssa puhumme englantia, huusin englanniksi, jotta isäkin ymmärtäisi, mistä on kyse. Silloin mieheni sisko vastasi, että hän vain järjestelee kenkiä. Aamulla kuitenkin näin kengät jälleen vain heiteltynä sinne takkien alle. Ei siis aseteltuna parittain siististi. Sanoin tästä, että haluaisin kenkien olevan parittain vierekkäin - jos niitä kerran on pakko siirtää paikasta toiseen.
Eilen illalla mieheni sanoi, että minun on laitettava kenkäni hyvin. Sanoin, että ne ovat jo hyvin. Silloin hän sanoi, että lapset ovat leikkineet kengillä ja hänen siskonsa ei enää uskalla niihin koskea. Ensinnäkin mieheni sisko istui koko illan siten, että varmasti oli nähnyt, kun lapset ovat leikkineet sekä minun laukullani että kengillä.
Miksi hän ei voinut sanoa lapsille, että niillä ei saa leikkiä tai varoittaa minua, että lapset leikkivät niillä? Nyt hän siis ei ota lainkaan kantaa kenkiini tai niiden sijaintiin, koska valitin, että kenkiäni ei saa heitellä. Mikä oikeus lapsilla on niiden kanssa leikkiä, jos en anna muidenkaan niitä heitellä?
Toisaalta miksi niiden kenkien siististi laittaminen on niin vaikeaa? Minulla on tapana aina laittaa kengät parittain vierekkäin, kun tulen sisään, joten siinä mielessä niihin ei tarvitsisi edes koskea. Jostain syystä mieheni siskon mielestä ne ovat kuitenkin olleet väärässä paikassa ja siksi hän on aina heittänyt ne syvemmälle takkien alle (tiedättehän te normaalin suomalaisen kodin, missä takkien alla on tilaa kengille).
Ymmärsiköhän tätä kukaan? Mutta joskus tuntuu, että miehen sukulaisia ei voi ymmärtää. Ei kai suomalaiset sukulaiset tällaisia pikkujuttuja ottaisi itseensä tai suuttuisi?
En kuitenkaan sanoisi täysin tärähtäneeksi häntä.
Itsehän perustelit syyt hänen käytökseensä.
Millä kielellä puhutte jos ette puhu toisene äidinkieliä?
Jollain kolmannella kielellä? ilmeisesti. Silloin tulee väärinymmärryksiä.
Miksi lähditte ajamaan, olisitte vaatineet että ette lähde yötä vasten jos ei kerro minkäsorttinen kriisi on kyseessä.
Setvittekö sitten asiat?
Kai sanoit että et voi puhua kun et osaa heidä kieltä?
Sen jälkeeen että kotiin kun ei ole sen pahempi kriisi.