Luetko Imetystukilistan sivuja?
Mua kiinnostaa tietää, että kuinka moni oikeesti lukee Imetystukisivuja ja luottaa niiden sisältämään tietoon. Oletko soittanut koskaan imetystukipuhelimeen? Vai kysytkö mielummin keskusteluista tai neuvolasta apua imetysongelmiin? Itse olen pitänyt itun tietoa luotettavana.
http://www.imetystukilista.net/faq/faq.php
Kommentit (10)
En kuitenkaan haluaisi aloittaa mitään varsinaista sotaa aiheesta, eli käsiteltäköön tätä vain minun mielipiteenäni. Muilla saa olla omat mielipiteensä ja jos joku kokee sivut hyödyllisinä niin saa ihan vapaasti kokea.
Itselläni on lääketieteellisesti täysin yksiselitteinen syy siihen etten ole voinut lainkaan imettää yhtäkään kolmesta lapsestamme. Joskus lasten ollessa vauvoja kävin ihan uteliaisuudesta katsomassa nuokin sivut ja tyrmistyin. Toki siitä on aikaa useampia vuosia ja sivut ovat voineet muuttua, mutta ainakin silloin sivuilla jaettava " tieto" oli aivan käsittämättömän yksipuolista ja keinoilla millä hyvänsä yhteen asiaan (siihen että kaikki imettäisivät) pyrkivää. Imetyksen etuja ja hyötyjä liioiteltiin vahvasti, esitettiin täysin käsittämättömiä väitteitä imettämättömistä ihmisistä, vääristeltiin tutkimustuloksia ja jätettiin kokonaan mainitsematta sellaiset tutkimukset joissa imetyksen etuja ei ole voitu todistaa tai joissa imetys on jopa todettu joissain tilanteissa lapselle huonoksi vaihtoehdoksi. Imettämättömyyden hyvistä puolista ei mainittu sanallakaan. Ylipäänsä koko äitiys ja vanhemmuus tehtiin riippuvaiseksi imettämisestä ja nostettiin kaikki imettävät äidit jalustalle pitäen huonoina äiteinä niitä jotka eivät imetä.
Sinänsä imetyksestä innostuneet ihmiset saavat toki perustaa ihan millaisia sisäpiiripalstoja ja itseään ylistäviä sivustoja haluavat mutta mielestäni sivujen otsikointi ja mainostaminen tukisivuina on vähintäänkin kyseenalaista. Toki vielä kyseenalaisempaa on minusta esimerkiksi se että synnytyssairaalaa mainostetaan " vauvamyönteiseksi" vain ja ainoastaan sillä argumentilla kuinka painokkaasti siellä painostetaan ihmisiä imetykseen. Kyllä vauvamyönteinen voi olla vaikkei olisi päivääkään imettänyt ja joskus se on lapselle parempikin vaihtoehto. Ylipäänsä vauvamyönteisyyden pitäisi ottaa huomioon kunkin vauvan ja perheen yksilöllinen tilanne eikä korottaa yhtä asiaa ja ominaisuutta ylitse muiden ja kaiken määrääväksi seikaksi.
Kun vertaat kolmevuotiaita vaikkapa puistossa tai päiväkodissa niin et millään keinolla pysty kertomaan ketä on imetetty kuinkakin kauan ja ketä ei ehkä lainkaan. Lapsista kerta kaikkiaan tulee keskimäärin ihan samanlaisia kunnon kansalaisia riippumatta saadun tissimaidon määrästä.
Ja olen seurannut imetystukilistaa jo vuosia.
Tietenkin imetystukilistan sivut kannustavat nimenomaan imetykseen, ei kai sinne kenenkään edes tarvitse mennä jos ei halua tukea imetykseensä! Se on lähes ainoa paikka, josta saa ajantasaista ja luotettavaa tietoa imetyksestä. Lääkäreillä ja terveydenhoitajilla, ja jopa kätilöillä tuntuu olevan vanhentunutta tietoa imetyksestä. Lisäksi aika usein taitavat omat imetyskokemukset heijastua ammattilaisten antamaan imetystukeen - jos oma imetys on epäonnistunut, on riski vähätellä imetyksen merkitystä hyvin suuri.
Imetystukipuhelimeen en ole koskaan soittanut, mutta voisin sinne soittaa jos tulisi jokin ylitsepääsemätön ongelma. Neuvolasta en ole koskaan imetystukea edes hakenut, onneksi en ole myöskään saanut imetysvastaisia neuvoja.
Imetystukilistaa ja sen kotisivuja suosittelen jokaiselle esikoistaan odottavalle. Synnytyslaitoksellakaan ei välttämättä saa tukea ja opastusta imetykseen, joten hyvän imuotteen perusteet on hyvä tietää etukäteen. Lisäksi lisämaidon ja rintakumin välttäminen ei välttämättä tule mieleenkään, kun " asiantuntijat" eli kätilöt niitä usein hanakasti tyrkyttävät. Ja myöhemminkin on hyvä tietää jo valmiiksi tiheän imun kausista, rintaraivareista, iltatankkauksista jne., niin ei iske paniikki kun jotain uutta tulee eteen. Eikä heti hiivi mieleen ajatus maidon riittämättömyydestä.
Olen lukenut Imetystukilistan sivuja ja, kuten kaiken muunkin netistä saamani tiedon osalta, sovellan löytämiäni vinkkejä ja tietoa niin kuin koen omassa tilanteessani sopivaksi. Sivuista on ollut apua ja aion jatkossakin vierailla sivuilla, jos imetysaiheisia kysymyksiä sattuisi tulemaan mieleen.
Luin noita sivuja esikoisen vauva-aikana, ja onhan siellä ihan hyviäkin juttuja, esim. miten saa maidon suihkuamisen loppumaan toisesta rinnasta kun imettää toisesta jne. Mutta ainakin silloin siellä oli myös vähintäänkin epäilyttävää tietoa, viite johonkin kanadalaiseen artikkeliin, jonka mukaan lapsille ei tarvitse antaa lainkaan d-vitamiinia, äidinmaidossa on sen artikkelin mukaan sitäkin riittävästi. Lisäksi siellä oli vinkkejä, kuinka voi imettää esim. postilaatikkokäynnillä tai lisätä maidontuotantoa viettämällä vauvan kanssa petipäiviä peiton alla. Täytyy sanoa, että ei kai kukaan järkevä ihminen imetä hakiessaan postia eikä ainakaan minun pääni pysyisi kasassa, jos makaisin tyyliin kolme päivää peiton alla vauvan kanssa. Kuka meitä muuten huoltaisi sinne peiton alle?? Tuntuu, että siellä oletetaan, että kaikilla on energiaa ja halua imettää suunnilleen vuorokauden ympäri. Itse muuten tein niin esikoisen kanssa, kunnes jouduttiin muusta syystä sairaalaan ja lastenlääkäri katsoi touhua ja toi tuttipullon :) Siellä oli siis käytössä syöttöpunnitukset ja todettiin niistä ja vauvan painon huonosta kasvusta, että tarvittiin lisämaitoa, sanoi arvoisa Imetystukipalsta ihan mitä tahansa. Eli sanoisin, että palstaa voi lukea, kunhan todella SUODATTAA asioita, mikä ei ehkä esikoisen kanssa niin hyvin onnistu.
Henk. koht. olen sitä mieltä, että tästä imetyksestä on tehty ihan liian suuri asia. Sehän on kuitenkin vain lapsen ruokkimista. Joka on vain yksi osa lapsen hoitoa.
Imetystukilistan sivuilla on ihan asiallista tekstiä imetyksestä sekä siitä, miten sen saa sujumaan niin kuin haluaa. Koska kyse on imetyksen tukemisesta, siellä ei tarkoituksella ole imettämättömyydestä asiaa. Osa teksteistä on ns. vertaistukitekstejä, mutta on sinne tullut ihan tutkimuksiinkin nojaavaa ja näyttöön perustuvaa tekstiäkin.
Joku mainitsi kanadalaisesta suosituksesta olla antamatta d-vitamiinia. No, Kanadahan sijaitsee jonkin verran lähempänä päiväntasaajaa kuin Suomi :) (Lisäksi kyseinen artikkeli on käännös kanadalaisen imetykseen erikoistuneen lastenlääkäri Jack Newmanin artikkelista.)
Tärkeintä kuitenkin on tietty lähdekriittisyys. Jutuissa on kerrottu maidon riittämisen merkit (=vauva kasvaa normaalisti, pissaa ja kakkaa hyvin ja on hereilläollessaan virkeä) sekä keinoja maidon lisäämiseen. Esim. ihokontakti on ihan todistetusti kytköksissä muodostuvan maidon määrään. Se, haluaako tai pystyykö äiti olemaan vauvan kanssa ihokontaktissa onkin sitten eri asia, mutta ei asian esilletuomisesta tarvitse hermostua tai suuttua. Jokainen äiti-vauva -pari on erilainen, ja se, mikä sopii yhdelle ei aina sovi toiselle sellaisenaan. Ei se kuitenkaan ole mielestäni hyvä syy olla kertomatta " kaikkia" vinkkejä, joista joku toinen voi hyötyä.
Itse välillä ihmettelen suuresti sitä, miksi imetyksestä ei saisi puhua, kun siitä kuitenkin on paljon näyttöön perustuvaa ja tutkittua tietoa. Valitettavaa toki on, jos imetys ei suju niin kuin äiti on sen mielessään suunnitellut. Ja on ihan ymmärrettävää ja sallittuakin, että sitä surraan pitkään ja hartaasti. Mutta imetyksestä puhumisen kieltäminen ei pitkän päälle auta, vaikka se joidenkin äitien mieliä huojentaisi. Imetys kuitenkin on se luonnollisin tapa ruokkia vauva, vaikka ne korvikkeetkin on keksitty. Vähän sama asia kuin se, että yhdyntä on luonnollisin tapa hedelmöittää munasolu, vaikka keinohedelmöityskin on keksitty - ja ihan loistava juttu silloin, jos luonnollinen hedelmöittyminen ei syystä tai toisesta onnistu.
Kaikella ystävyydellä.
AZ10:
Tuntuu, että siellä oletetaan, että kaikilla on energiaa ja halua imettää suunnilleen vuorokauden ympäri. Itse muuten tein niin esikoisen kanssa, kunnes jouduttiin muusta syystä sairaalaan ja lastenlääkäri katsoi touhua ja toi tuttipullon :) Siellä oli siis käytössä syöttöpunnitukset ja todettiin niistä ja vauvan painon huonosta kasvusta, että tarvittiin lisämaitoa, sanoi arvoisa Imetystukipalsta ihan mitä tahansa.
Arvoisalla Imetystukipalstalla kerrotaan myös, että mikäli lapsen kasvussa on jotain häikkää (eikä imetyksen tehostaminen onnistu tai siihen ei ole mahdollisuutta) lisämaidolle on ihan todellinen tarve. Niin kuin teillä oli.
Imetystuen ensimmäinen sääntö on " ruoki vauva" . Vauvan kasvun turvaamiseksi annettu lisämaito on erittäin tarpeellista. Rutiinina kaikille kasvuun katsomatta annettava lisämaito ei, ja siinä on vissi ero. Vaikka kaikki terveydenhuollon alalla työskentelevät eivät sitä ehkä tiedä. Valitettavasti.
Lueskelin moniakin juttuja (lypsäminen, keskosen imetys, osittaisimetys, imetys & työssäkäynti), joskin heti esikoisen syntymän jälkeen joidenkin juttujen asenne masensi. Tuli tunne, että tuleeko tästä enää mitään, kun vauvan sylissä pitämistä täytyi rajoittaa, ensi-imetys oli päälle viikon kuluttua syntymästä, vauvalle oli annettava tutti, vauvan oli opittava syömään pullosta jne. jne. Eli tavallaan kun annetaan vinkkejä tyyliin " älä tee näin" , se herättää huolta niissä, jotka syystä tai toisesta eivät pysty ohjeita noudattamaan. Jossakin onneksi oli todettu, että jok' ikinen tippa ämmää on tärkeä.
Vaikka imetys oli kotiutumiseen asti hyvin rajoitettua, vauva oli kuitenkin pääosin omilla maidoillani. Tytöllemme oli annettava keskoskorviketta 3 kk:n ikään saakka, minkä jälkeen tyttö oli täysin omilla maidoillani 4-kuiseksi, jolloin aloitettiin kiinteät. Vieroitin tytön lopullisesti, kun hän oli 13 kk. Imetyksellä on kiistattomia etuja, mutta joskus se vain ei ole mahdollista. Itse koin niin, että imetys oli tärkeää nimen omaan itseni kannalta, kun pystyin tekemään vauvan eteen jotain, mitä kukaan muu ei pystynyt. Ja olihan se helpompaa (mun mielestäni) kuin pulloruokinta.
Eniten tukea sain kuitenkin omalta äidiltäni ja siskoiltani. Sairaaloissa hoitajat eivät juuri osanneet imetystä tukea, ja neuvoloissakin keskosen imetystä vähän ihmeteltiin. Mutta lääkärit suhtautuivat aina tosi positiivisesti ja kannustavasti, vaikka tyttömme ei pelkällä ämmällä pärjännytkään.
Esikoisen kanssa oli imetys, sanoisinko hankalaa ja vaihtoehdot oli lopettaa tai tehdä jotakin ratkaisevaa. Ilmeisesti tämän keskustelufoorumin ansiosta minulla oli todella negatiivinen käsitys imetystukitoiminnasta ja luulin siellä hengailevan vain hulluja suihkutissi taaperoimettäjiä, joiden kanssa ei olisi mitään yhteistä. Voi ennakkoluulot, onneksi epätoivoissani soitin imetystukipuhelimeen ja sain asiallisen opastuksen ja myötätuntoa ongelmiini. Vastaajalla ei ollut kiire ja hän oli ensimmäinen, joka tuntui oikeasti paneutuvan ongelmaani. Sen puhelun ansiosta imetys jatkui. Synnytyssairaala ja neuvola eivät todellakaan pystyneet auttamaan imetyksessä, päinvastoin antoivat lisävauhtia alamäelle, valitettavasti. Toisen lapsen synnyttyä sain heti hyviä vinkkejä tukisivuilta. Itse tosin halusin imettää, eikä minulla ole mitään syytä, miksi imetys ei onnistuisi. Jos olisin nuo sivut ajoissa löytänyt esikoisen kanssa, niin imetystaival olisi ollut tasaisempi.
En ole mikään imetyshysteerikko ;) mutta olen lukenut imetystukilistan sivuja ja kuulun imetystukilistan postituslistalle. Olen saanut niistä hyviä vinkkejä niin omaan kuin kaverinkin tilanteeseen. :)
Taitaa olla vähän niin, että riippuu millaisilla " silmälaseilla" niitä imetystukilistan sivuja lukee, että kuinka ne asiat kokee. :D Itse en todellakaan ole kokenut tai huomannut, että siellä olisi tehty äitiyttä/vanhemmuutta ja imetystä toisistaan riippuvaisiksi. Tai nostettu imettäjiä millekkään jalustalle.
Burde ja Heidi <9kk
PS. Synnytyssairaaloiden " vauvamyönteisyys" ohjelman päämäristä YKSI on imetyksen edistäminen. Eli vain yksi KAHDESTATOISTA päämäärästä!!!! Eli se siitä kyseenalaisuudesta. :)
Lähinnä olen hakenut sieltä neuvoja ja uskonvahvistusta kun on ollut ongelmaa imemisotteen ja rintaraivareiden kanssa. Vähän suodattaen niitä luen kuten kaikkea muutakin nettitekstiä, mutta hyvät sivut ovat.
En ole koskaan soittanut imetystukipuhelimeen, mutta soittaisin jos todella hätä iskisi. Neuvolasta en ole apuja kysellyt ihan siksi, että yleensä esim. ritaraivarit alkavat ihan " ilman syytä" ja seuraava neuvolakäynti on hamassa tulevaisuudessa. Lisäksi neuvolaan on huima puolentunnin soittoaika, että ei puhelimitse kummoisia ongelmia ratkota.