Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uskomatonta. Lapsettomuus-puolella on sekundäärisesti lapsettomissa eräs 3 lapsen äiti.
18.06.2007 |
Aika kummallista, että hän sinne tuntee kuulevansa. Ei ole ilmeisesti kovinkaan empaattinen ihminen.
On siis yrittänyt 4. lasta 2 vuotta.
En ymmärrä. Kuka voisi selittää.
Kommentit (34)
Minäkään en ymmärrä miksi hän ei saisi tätä sekundäärisesti lapsettomuuttaan surra.
Mulla on takana 3 helposti alkanutta raskautta, kolmas sikiö kuoli rv 16. Jo tuolloin minua loukkasi todella paljon ihmisten kommentti " no onneksi teillä on jo kaksi" . Enkö olisi saanut surra yhden kuolemaa kun oli jo kaksi lasta? Ja nyt sitä kolmatta (neljättä) ei enää kuulukaan. Taustalla on vasta puoli vuotta yritystä, mutta välillä hiipii hirveä paniikki ja tuska siitä että jos sitä ei tulekaan. Tai jos ne tulevaisuudessa kaikki kuolevat samalla tavoin kohtuun. Aivan käsittämättömän loukkaava ajatus että tällaisesta ei saisi täällä kirjoitella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että ne, joilla ei ole vielä yhtään lasta eivät tuntisi mielipahaa.
Sama kai se on, vaikka olisi kymmenen lasta ennestään, mutta jos kaksi vuotta on odottanut raskaaksituloa, niin silloin on jo joku ongelma.
Olisi itse etsinyt oikean palstan, eikä mennyt sille lapsensaantivaikeuksista kärsivien palstalle, joilla on jo lapsia.
jattelee, mutta...
Meillä oli kylässä yksi puolituttu nainen, joka korosti kovasti, kuinka hienoa oli, kun sai " vihdoin" viidennen lapsensa (kaikki alle 15v) ja kuinka vaikeaa oli saada ja keskenmenokin oli sattunut tällä kertaa nuorimman ja pari vuotta vanhemman sisaruksen väliin. Huh, huh. Yritin vaihtaa puheenaihetta, ettei ystäväni tarvitse sanoa, ettei viidentoista vuoden jälkeen ole ensimmäistäkään biolasta, keskenmenoja kyllä, mutta onneksi he ovat saaneet adoptoida 2 ihanaa lasta!
Eli suhteellisuuden taju on hukassa minusta, jos 4:nen tai 5:nen lapsen saamattomuus on jollekin hirmuinen ongelma. Keskenmenon suremisen taas ymmärrän hyvin, oli lapsiluku mikä tahansa.
olin naimisissa heidän isänsä kanssa, joka ei nuorena isänä osannut valitettavasti ottaa isän rooliaan, ja erohan siitä tuli. elelin sitten tyttöjen kanssa pitkään yksin. lopulta löysin aivan ihanan miehen, lapsettoman. muutimme yhteen, menimme naimisiin, ja aloimme haaveilla yhteysestä lapsesta. myös isot siskot toivoivat sisarusta. he olivat silloin jo 15-17 vuotiaita.
kuinka ollakaan, raskautta ei alkanut, ja kun se sitten vihdon alkoi, päätyi keskenmenoon. lopulta tulin, vuoden yrityksen jälkeen raskaaksi, ja saimme ihanan pikkupojan. tuona lyhyenä vuoden aikana todellakin KÄRSIN siitä ajatuksesta, etten koskaan enää saa omaa pientä vauvaa syliini. myös mieheni halusi lasta yli kaiken.
tarinoita on siis monia, älkää tuomitko heti tuntematonta. nyt on tunne, että perheemme on täysi, ilman tätä pikkumiestä se olisi vajaa. eikä se yhtään vähennä tyttärieni arvoa, eikä rakkautta heitä kohtaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun jos ei saa sitä ensimmäistäkään!!
t. 3 lapsen äiti, joka ymmärsi ap:n aloituksen pointin, toisin kuin monet näemmä
eikö lapsen saaminen ole aina ihmiselle maailman isoin juttu? olkoon se lapsi viides tai kuudes. Kyllä se menetys jos lasta ei tulekaan, on joka kerta myös yhtä suuri vaikka voikin onnekseen lohduttautua niillä muilla lapsilla.
Miksi te puhutte asiasta joista teillä ei ole omakohtaista kokemusta???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joillekin perheille vasta se neljäs tai viides lapsi saattaa olla ensimmäinen yhteinen tai jopa tosiaan niin, että toiselle puolisoista perheeseen toivottu n:s lapsi olisi ihka-aidosti ensimmäinen ja ainoa. Onhan kai biologinen lapsi eri asia kuin toisen puolison lapset - tai jos sillä ei olisi oikeasti
mitään
merkitystä, miksi kukaan ylipäänsä lähtisi lapsettomuushoitoihin? Adoptiossakin lapsi on molemmille lähtökohtaisesti enemmän " oma" kuin mahdollisesti vain joka toinen viikonloppu kyläilevät lapsipuolet...
En muutenkaan tajua, miksi ihmisten ei anneta surra, jos surettaa. Milloin on kohtuutonta valittaa huonosti nukutuista öistä, kun toisille ei suoda lapsia ollenkaan tai varhaisesta keskenmenosta, kun toisilla raskaus keskeytyy myöhemmin jne. Eihän täällä saisi valittaa sitten mistään ihan vain siksi, kun kerraan ollaan saatu kaikki lottovoitto: synnytty Suomeen!
asiat vieläkin huonommin.
Tarvitaanko teidän lupanne suruun?
joku suree katkennutta kynttään, joku kuollutta kissaansa, joku lapsettomuuttaan ja joku omaa sairautaan.
MITÄ SE TEILLE KUULUU????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska seurassa on yksi jolla ei biologisia lapsia ole siunaantunut, ei kukaan saa puhua omasta tilanteestaan mitään.
Jos haluaa saada erityiskohtelua lapsettomuuden vuoksi, kannattaa ehkä mainita asiasta kaikille heti alkuun.
Finette:
jattelee, mutta...Meillä oli kylässä yksi puolituttu nainen, joka korosti kovasti, kuinka hienoa oli, kun sai " vihdoin" viidennen lapsensa (kaikki alle 15v) ja kuinka vaikeaa oli saada ja keskenmenokin oli sattunut tällä kertaa nuorimman ja pari vuotta vanhemman sisaruksen väliin. Huh, huh. Yritin vaihtaa puheenaihetta, ettei ystäväni tarvitse sanoa, ettei viidentoista vuoden jälkeen ole ensimmäistäkään biolasta, keskenmenoja kyllä, mutta onneksi he ovat saaneet adoptoida 2 ihanaa lasta!
Eli suhteellisuuden taju on hukassa minusta, jos 4:nen tai 5:nen lapsen saamattomuus on jollekin hirmuinen ongelma. Keskenmenon suremisen taas ymmärrän hyvin, oli lapsiluku mikä tahansa.
Totta kai jokainen lapsettomuudesta kärsivä siinä vaiheessa tietää, että lapset eivät ole itsestäänselvyys. Tarkoitinkin sitä, kun lasta aletaan yrittämään. Ensimmäistä lasta yrittäessä on täysi syy toivoa ja uskoa, että raskaus alkaa pian. Mutta kolmen lapsen äiti omaa yleensä jo enemmän kokemusta raskaaksi tulemisesta. Harvassa ovat ne äidit, jotka ovat kolme kertaa tulleet raskaaksi ensiyrittämällä. Joten ihmettelen, jos joku kolmen lapsen jälkeen pitää neljättä itsestäänselvyytenä. Ja jokainen kolmen lapsen äiti on jo saanut ikääkin lisää lapsien myötä. Ja iän myötä hedelmällisyys laskee, joten todennäköisesti se neljännen alulle saanti onkin vaikeampaa kuin ensimmäisen.
Mutta jos ihminen on jo todennut potevansa lapsettomuutta, niin joo, sitten hän tietenkin tietää, ettei se aina ihan tosta noin vaan käy. Riippumatta siitä onko lapsia ennestään vai ei.
Vierailija:
Eiköhän aika moni ensimmäistäänkin yrittävä TIEDÄ ettei se aina ihan tuosta noin vaan käy. Uskallan silti väittää että tuska lapsettomuudesta ei ole tippaakaan helpompaa kestää.
Omalla kohdallani näen, että lapsettomuudesta toipuminen on helpompaa perheellisenä kuin täysin lapsettomana. Muuten se on ihan yhtä samaa helvettiä kuin kenellä tahansa muullakin.
Vierailija:
Totta ihmeessä neljännenkin lapsen kohdalla on kyse lapsettomuudesta, jos lasta ei vain yrittämisestä huolimatta kuulu.Mutta toisaalta jokaisen kolmen lapsen äidin luulisi jo tietävän, ettei niitä lapsia noin vain voi tilata. Joten siltä kannalta katsottuna ymmärrän ap:n pointinkin.
Mutta sitä en ymmärrä, että mihin näiden pohdintojen on tarkoitus johtaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Totta kai jokainen lapsettomuudesta kärsivä siinä vaiheessa tietää, että lapset eivät ole itsestäänselvyys. Tarkoitinkin sitä, kun lasta aletaan yrittämään. Ensimmäistä lasta yrittäessä on täysi syy toivoa ja uskoa, että raskaus alkaa pian. Mutta kolmen lapsen äiti omaa yleensä jo enemmän kokemusta raskaaksi tulemisesta. Harvassa ovat ne äidit, jotka ovat kolme kertaa tulleet raskaaksi ensiyrittämällä. Joten ihmettelen, jos joku kolmen lapsen jälkeen pitää neljättä itsestäänselvyytenä. Ja jokainen kolmen lapsen äiti on jo saanut ikääkin lisää lapsien myötä. Ja iän myötä hedelmällisyys laskee, joten todennäköisesti se neljännen alulle saanti onkin vaikeampaa kuin ensimmäisen.Mutta jos ihminen on jo todennut potevansa lapsettomuutta, niin joo, sitten hän tietenkin tietää, ettei se aina ihan tosta noin vaan käy. Riippumatta siitä onko lapsia ennestään vai ei.
Vierailija:
Eiköhän aika moni ensimmäistäänkin yrittävä TIEDÄ ettei se aina ihan tuosta noin vaan käy. Uskallan silti väittää että tuska lapsettomuudesta ei ole tippaakaan helpompaa kestää.
Omalla kohdallani näen, että lapsettomuudesta toipuminen on helpompaa perheellisenä kuin täysin lapsettomana. Muuten se on ihan yhtä samaa helvettiä kuin kenellä tahansa muullakin.
Vierailija:
Totta ihmeessä neljännenkin lapsen kohdalla on kyse lapsettomuudesta, jos lasta ei vain yrittämisestä huolimatta kuulu.Mutta toisaalta jokaisen kolmen lapsen äidin luulisi jo tietävän, ettei niitä lapsia noin vain voi tilata. Joten siltä kannalta katsottuna ymmärrän ap:n pointinkin.
Mutta sitä en ymmärrä, että mihin näiden pohdintojen on tarkoitus johtaa.
mutta suuri se on suru silti kun en enää tullutkaan raskaaksi.
Vierailija:
kun jos ei saa sitä ensimmäistäkään!!t. 3 lapsen äiti, joka ymmärsi ap:n aloituksen pointin, toisin kuin monet näemmä
Alue: Aihe vapaa
veit sanat suustani. Sait hyvin tavoitettua tarkoitukseni.
Mulla on 1 lapsi ja olen sekundäärisesti lapseton. Toista on yritetty 3 vuotta. Ekaakin odoteltiin pitkään. Kyllä lapsettomuus silloin kun ei ollut yhtään lasta tuntui tuhat kertaa pahemmalta kuin nyt, kun yksi lapsi jo on.
ap