Kaipaatko vanhempana vapautta?

en ole vuosiin päässyt juuri minnekään. No, viime kesänä kävimme bileissä miehen kanssa ja siitä jäi huonot muistot. Lasten hoitajiksi kykeneviä ei vaan tunnu löytyvän.

T: reissutyöläisen vaimo

Ikävä kyllä, perheen hankinta kaduttaa, vaika lapsi on ihana ja rakas tietenkin. En voi ajatuksilleni aina mitään, mutta joskus vaikka olisi hyväkin päivä niin ajattelen, että voi kunpa en olisi tässä nyt.



Huomaan haaveilevani tulevaisuudesta johon ei perheeni kuulu. Kaikista typerintä tässä kaikessa on se, että minulla on kaikki suhteellisen hyvin! Perhe on ihana, lapset kilttejä ja mies kunnollinen. Se ei vaan riitä vaan tekisin kaiken toisi=ei sitoutumista, ei lapsia.

Kaipaan vapautta ja lasken vuosia, millon olen " vapaa" lapsista ja tästä ikuisesta arjesta. Sit aloitan aivan oman elämän ja täysin itsekkäästi...

Onhan se kiva joskus olla " yksin" kun mies ja lapset on maalla anoppilassa tms. niin, että itse olen kotona (esim. työjutuissa kiinni), mutta muuten ei.



Joskus muutaman tunnin vapaa tai vkl niin, että lapset on yökylässä ja saa miehen kanssa olla " kuin ennen lapsia" niin se riittää.

Mutta mies on alkanut ottaa hermoon. Lähinnä se, että töiden jälkeen jaksaa vain huutaa ja komentaa lapsia, maata sohvalla, käydä harrastamassa ja katsella musiikkivideoita.

Ja kasvavathan he koko ajan! Ei lapsia pois, mutta lisää en halua. Ukkoa ei enää ole. Muuten olenkin suht vapaa, tänään menen illalla teatteriin, keskiviikkona grillijuhliin jne.