muita tutkija/taiteilijavanhempia palstalla?

vaikea useimmiten ottaa kantaa näihin palstalla riehuviin koti-vai-uravanhempi -keskusteluihin, kun työt ovat kotona, samoin kuin molemmat vanhemmat... kohtalotovereita?

mutta vain kerran viikossa. miehelle tehtiin työhuone kotiin, nyt ei saa mitään tehtyä kun esikoinen on vielä vauva, heh heh... olisi pitänyt hankkia työhuone kodin ulkopuolelta, mies ei halua sitäkään, koska juuri maksettiin isommasta asunnosta että saatiin se työhuone :-)

perhepäivähoitajalle tänä syksynä, aiemmin hoidettu kotona (nyt 4 v) ja tehty töitä siinä sivussa :-) Nyt pitäisi sitten oikeasti saada rauhaa tehdä. Kerran, pari viikossa joudun käymään muualla, muuten teen töitä joko työhuoneessa tai sohvalla :-)

eikö ole muita?

vaikka ei ketään kiinnostakaan.



En tajua näissä uraäiti/kotiäiti-riidoissa kahta asiaa:



- Miten työssäkäyvät valittavat, että kotona hajoaa pää. Kai se hajoaa, jos ei tee muuta kuin kotitöitä ja hoitaa lapsia, tai roikkuu av:lla. Minä olen kotona melkein aina, ja pystyn ainakin tämän yhden lapsen hoidon ohessa kirjoittamaankin.



- Miten kotiäidit valittavat, että uraäidit eivät osaa olla lasten kanssa ilman, että pää hajoaa. No ei kai kukaan täyspäinen aikuinen siihen pystykään ilman, että keksii jotain luovaa (tai ylipäätään jotain omaa). Monet tuntemani kotiäidit ovat nimenomaan luovia, heillä on kädentaitoja tms.

ristivetoa. Tasapainon hakua... Miten muilla?

heippa :-)

pikku kirjailijaäitinne täällä taas puhuu itsekseen, siinä toivossa että muita normaalin työyhteiskunnan ulkopuolella olevia löytyisi samaan pinoon... käyttää luovaa aikaansa av-palstailuun ja työhuoneen sisustamiseen...

koska teen leipätyötä kodin ulkopuolella. Mutta olen hengessä mukana...



- taiteilijaäiti -

tosin olen tällä hetkellä normityösuhteessa ja lapsi päivät hoidossa ja mies ei ole tutkija.



Mutta teen usein töitä kotona. Ja aina välillä ihmettelen ketjuja, onko lapsenne koskaan hoidossa, jos itse olette kotona? Minä saatan tehdä vaikka tunnin kävelylenkin aihettani miettiessä, luuhata monta tuntia kahvilla ja tosiaan maata sohvalla ja lukea. Ja tietenkin lapsi on hoidossa, koska teen työtäni.



Mutta toisaalta joskus väännän yölläkin töitä, jos mies on matkoilla ja päivän tunnit eivät riitä. Ja aihe on jollain tavalla päässä koko ajan, myös yöllä ja myös lomilla. Ajattelen omaa tutkimustani tietyllä tavalla yhtenä lapsenani. Se on tietenkin metafora, mutta samalla tavalla kun teksti lähtee julkaistavaksi, niin se on vähän kuin oma lapsi astuisi maailmalle ja sitten ei ole enää minun vallassani, miten sitä siellä riepotellaan.

ja meillä todella hajoa pää jos pitää muka tehdä akateemista, laadukasta työtä samalla kun tosiasiallisesti hoitaa lapsia kotona. Niinpä olemme aina erottaneet nämä elämänvaiheet toisistaan ja taistelleet kynsin hampain työhuoneista yliopistolla.

mutta en voisi kuvitellakaan, että hoitaisin työn ohessa lapsia. käyn ihan säännöllisesti töissä, tosin jos saisin valita, niin tekisin työni iltapäivällä ja illalla. työ on kuitenkin periaatteessa ns. luovaa työtä, ja vaikka olen jo pari vuotta harjoitellut, niin se paras työaika on muulloin kuin 8-16, tai edes 17.

kun viesti karkas.



siis piti vaan sanoa, että mikä se ap:n työ nyt olikaan, niin mun työ ei kyllä ole samanlaista. olitko kirjailija? pystytkö kirjoittamaan lapsen ollessa läsnä? tai lähinnä, antaako lapsi sun tehdä hommia kun olette kotona?

Mä olen muusikko. Teen kotona paljon töitä. Viikonloppuisin keikkailen tai olen bändin kanssa treenaamassa. Lapsia kolme 7v 5v ja 2v.

Mies on töissä vartijana.

Mikäs se kysymys olikaan?

olen kirjailija. En pysty kirjoittamaan, edes lapsen päiväunien aikaan, jos olemme kahdestaan kotona :-) Kirjoitan miehen hoitovuorolla, lapsi on siis vauva eikä tule mankumaan äitiä kuin, nyt jo harvakseltaan, tissille, vielä...

Mikäs se kysymys olikaan?

Perustin tämän ketjun, kun kyllästyin mustavalkoiseen ura/kotiäitivääntöön täällä av:lla. On olemassa ihmisiä, jotka tekevät kotona työtä. On olemassa miehiä, jotka hoitavat lapsiaan kotona vanhempainvapaalla. On jopa olemassa meitä, jotka ovat aina "töissä", esim. väitöskirjaa tekeviä vanhempia, joilla aihe pyörii päässä koko ajan, syödessä ulkoillessa, jne.

Lapset ovat hoidossa 3 pvää viikossa, kaksi päivää viikossa hoitaa isä tai mummi (riippuen miehen työvuoroista). itse pyrin tekemään töitä 5 päivää viikossa.



Mukava käydä perheen kanssa syömässä tai muuten moikkaamassa välillä,puolin ja toisin. Joskus on vaikea keskittyä kotiin ja joskus töihin.



T: muotoilija

Joo en mä ole jaksanut edes lukea noita ketjuja, joissa kuvitellaan että maailmassa on vaihtoehdot a ja b eikä muuta. Ja jos minä edustan a;ta, b;ssä on jotain vikaa. ja sama toisin päin. Mä teen välillä liikaakin yksin hommia, pitäis enemmän käydä kaverin kanssa kahvilassa ja lenkillä...Paljon parempaa jälkeä tulee kun vähän tuulettu ja ylipäätään on hyvällä mielellä.

Mun lapset on päivähoidossa ja mun mielestä päiväkodin hoitajatkin vaikuttaa hyvin oivaltaneen tämän asian. Joskus tulleet vastaan lasten kanssa kun oon lenkillä- vähän hävetti, mutta sitten mietin niitä iltoja, öitä ja viikonloppuja kun tarvittaessa työtä teen ja tulin siihen tulokseen että tätä hommaa ei voi mitenkään kotrolloida ulkoapäin. Ja mitä hyötyä istua himassa muka tekemässä töitä jos päässä ei liiku mitään. Illalla kun lapset menee nukkumaan voi liikkua paremmin.



En muuten käsitä miten joku voi yhtä aikaa hoitaa lasta ja tehdä luovaa työtä??? ONko teillä kahdet aivot? Räjähtäisin saman tien.



terv. monitoimi-free

Tein pitkään hommia kotona, kaikki sujui hyvin, kun edes osa lapsista oli pk:ssa. Koululaisten (ja kotona luuhaavan eli töitään tekevän freelance-miehen) kanssa ei onnistunut. Ostin itselleni asunnon eli työhuoneen. On aika kivaa nyt. Vaikeinta lähteä sieltä ja palata kotiin.