2kk seurustelua takana.. ja kaikenlaisia ongelmia.. luovuttaako heti? Neuvoja kaipaan..
muutamia faktoja:
- olen 22v mies 25v
- aluksi meni hyvin, sitten alkoi tulla kaikenlaisia erimielisyyksiä. mies on maalta ja aika jäykkä arvoiltaan ja näkemyksiltään. haukkuu esim. lutkaksi naisia, jotka " antaa" liian nopeasti miehelleen, arvosteli ystäviäni ettei ole tarpeeksi vieraanvaraisia kun tarjosivat vain ruokaa eikä viiniä jota itse joivat (ovat opiskelijoita!), että minä olen telaketjufeministi koska en pidä että naisia nimitetään lutkaksi, sain kunnon saarnat kun kerroin harkitsevani kasvissyöntiä, en pidä kun mies haukkuu siskoaan liian läskiksi (koska sisko ei edes ole, muodokas vain!), mies muutenkin lohkoo monet asiat hyväksi tai pahaksi, ei tunnu näkevän ns. sävyjä asioissa
- hyviä asioita on, että molemmat halutaan nuorena perhe, molemmat tykätään luonnosta ja eläimistä
- nyt jo tuntuu, että joku tässä tökkii.. minä kun olen herkkä, suvaitsevainen ihminen, niin jotenkin otan pahalla tuollaiset asiat.. Silti kaipaan kovasti kumppania rinnalle ja haluan perustaa perheen nuorena, mutta kylläpä se kumppani merkkaa siinä paljon..
NEUVOKAA: onko toivoa, vai kannattaako nostaa kytkintä? KIITOS.
Kommentit (20)
Mutta eihän sillä ole mitään väliä, tykätäänkö me siitä miehestä vai ei. Sun siitä on tykättävä, jos aiot sen kanssa perhettä laittaa.
Mutta mun korvaan kuulosti siltä, että sulla vaan on periaate, että lapset pitää tehdä nuorena. Ja joku on pakko löytää, että saa ne lapset tehtyä. Sun pitäis mun mielestä katsella peiliin ja miettiä, mitä sä oikeen haluat.
Joo kivahan mustakin olis ollu saada lapset nuorempana. Mutta kun ei ollut miestä, niin eipä siinä ollut vaihtoehtoja. En sentään alkanut baarista bongaamaan yhdenyön suhteita, ja yrittämään niillä raskaaksi, jotta saisin ne lapset nuorena. Ei ei. Kyllä kuitenkin odotin niin kauan, että löysin miehen, joka arvosti minua ja johon hullaannuin. Kyllä se kannatti, ja lapset ehti ihan hyvin tehdä vielä kolmekymppisenäkin.
Ja sinun tekstiäsi lukiessani aivan kauhistuttaa, jos minäkin olisin ollut noin epätoivoinen kuin sinä nyt. Mihin jamaan olisin sillä itseni ajanutkin. Ja luultavasti olisin jossain vaiheessa viisastunut, ja sen myötä olisin nyt jo eronnut ja yksinhuoltaja.
Kyllä parempi vaihtoehto oli odottaa, jolloin minulla on nyt hyvä, ehjä perhe. Samaa suosittelen sinullekin. Etsi ensin sopiva mies, ja suunnittele perhe vasta sitten. Ei se toimi niin päin, että ensin suunnittelet perheen perustamisen, ja sitten alat etsiä siihen kuvioon sopivaa miestä.
Jos tuollaisia tarvitsee miettiä, niin en suosittele jatkamaan seurustelua. Nuo kuvailemasi asiat eivät miehessäsi muutu ja hyvä jos olet jo nyt huomannut ne. Jos ne häiritsevät sinua, niin lopeta ihmeessä seurustelu, tuollaisten perusasioiden pitäisi olla kunnossa, jotta molemmat voisivat olla omia itsejään.
En minäkään ymmärrä sitä, että vieraille ei tarjota ja itse mussutetaan. Vaikka opiskelijoita ovatkin, niin ei se viinipullo maksa ku 5e! Ok, aiheen vierestä. Sori :)
Viestistäsi välittyy, että arvonne eivät kohtaa, joten minä ainakin lopettaisin seurustelun. En kykenisi vuosi kausia nielemään ja odottamaan muutosta, jota tuskin koskaan tulee. Vaarana on, että unohtaa kuka itse oikeasti on, jos joutuu mukautumaan liikaa toisen kuvioihin.
Kyllä sulla vielä on aikaa löytää itsellesi sielunkumppani ja herkempi mies lapsillesi
Sen verran olen miehiä nähnyt, että jos tuossa vaiheessa tulee noin kärkeviä asioita eteen niin eivät ne helpommiksi muutu jatkossa. Ja kannattaa miettiä TOSI tarkkaan kenen kanssa niitä lapsia saa koska joudut olemaan lopun elämääsi tekemisissä sen hemmon kanssa tavalla tai toisella!
Mies kuulostaa vahvasti persoonallisuushäiriöiseltä ja ainakin on hyvin negatiivinen luonne. Ne aina valitsevat juuri sellaiset kiltit ja herkät tyypit, koska muut ei suostuisi niitä katsomaan. Kiltin saa myös ohjailtua haluamakseen. Ja lapsien haluaminen nuorena voi olla hyvin pitkälle keino varmistaa että sinä pysyt siinä hänen kanssaan vaikka mitä tulisi eteen.
Aika paljon suhteesta kertoo se, että millainen olo sinulle tulee sen ihmisen seurassa. Tuo kaveri kuulostaa tosi ahdistavalta! Miehiä riittää ja lapsia kerkeää vielä moneen kertaan tekemään, katso ihmeessä niin monta miestä läpi ja potkaise sitä mukaa pihalle kunnes löydät ystävällisen, inhimillisen toisia ja sinua kunnioittavan tyypin. Tämä mies tulee nujertamaan sinut, jonkin ajan kuluttua huomaat olevasi negatiivisuuden vankilassa johon ei päivä paista!!
Rohkeutta, tervettä itsekkyyttä (sitä tarvitaan puolison etsinnässä) ja onnea sinulle!
Puolin ja toisin. Näkisin tuon olevan vain alkuvaiheen särmien hiomista.
Paras kun unohdat lutkakaverisikin ajoissa.
Faktaa on että miehiä ei pysty muuttamaan. Tuossa vaiheessa suhdetta mies vielä yrittää tehdä sinuun vaikutusta, eikä ole edes seurassasi täysin oma itsensä, jos nyt jo näyttää ne huonot puolensa, on lisää luvassa takuuvarmasti.
Vierailija:
muutamia faktoja:- olen 22v mies 25v
- aluksi meni hyvin, sitten alkoi tulla kaikenlaisia erimielisyyksiä. mies on maalta ja aika jäykkä arvoiltaan ja näkemyksiltään. haukkuu esim. lutkaksi naisia, jotka " antaa" liian nopeasti miehelleen, arvosteli ystäviäni ettei ole tarpeeksi vieraanvaraisia kun tarjosivat vain ruokaa eikä viiniä jota itse joivat (ovat opiskelijoita!), että minä olen telaketjufeministi koska en pidä että naisia nimitetään lutkaksi, sain kunnon saarnat kun kerroin harkitsevani kasvissyöntiä, en pidä kun mies haukkuu siskoaan liian läskiksi (koska sisko ei edes ole, muodokas vain!), mies muutenkin lohkoo monet asiat hyväksi tai pahaksi, ei tunnu näkevän ns. sävyjä asioissa
- hyviä asioita on, että molemmat halutaan nuorena perhe, molemmat tykätään luonnosta ja eläimistä
- nyt jo tuntuu, että joku tässä tökkii.. minä kun olen herkkä, suvaitsevainen ihminen, niin jotenkin otan pahalla tuollaiset asiat.. Silti kaipaan kovasti kumppania rinnalle ja haluan perustaa perheen nuorena, mutta kylläpä se kumppani merkkaa siinä paljon..
NEUVOKAA: onko toivoa, vai kannattaako nostaa kytkintä? KIITOS.
Eivätkä nuo asiat ole mielestäni niin isoja, sorry vaan. Perheen perustaminen ja muut elämänkatsomukselliset asiat ovat minusta niitä " isoja" asioita. Minusta muut ylireagoivat.
mutta enhän mä vaan uskonut..... Halusin kovasti myös perheen ja lapsia,joten nyt on valitettavasti todettava että ne meni järjen edelle ja nyt maksan oppirahoja.
Joku jo osuvasti sanoi, että vanhemmuudesta ei eroon pääse. Niin se on! Kannattaa tarkkaan harkita millaisen isän ja sitä kautta arvomaailman lapsilleen haluaa. Jälkikäteen tehtyä ei saa tekemättömäksi.
En ota kantaa noihin esittämiisi asioihin, niistä sinun täytyy tehdä päätös itse. Siinä voin olla avuksi että kokemuksesta tiedän että jos jo alussa on merkit ilmassa, niin ei ne siitä ainakaan vähene
Papin aamenen jälkeen saa vaimokin kuulla olevansa läski. Omiin mielipiteisiin ei ole oikeutta, ne lytätään kuten kasvissyönti, tai ihan oikeutettu närkästys lutkaksi nimittelystä. Näin alkaa kotimainen tragedia...
se lutka-sanan käyttö:mitä ajattelee naisista pohjimmiltaan jos 2 kk suhteessakin viljelee sanaa..? tarkkaile vähän tuota naisvihamielisyyttä hänessä.
Sinä olet nainen ja jos se ei ole hänelle ok (vaan jotain alempiarvoista), et voi sitä koskaan kiertää. Se on kuin olisit musta ja paukauttaisit rasistin kanssa naimisiin.
Ihan tosiasia on että jos seurustelua on takana vasta noinkin vähän ja nyt jo on miehen asenne tuo niin takuuvarmasti tuo vain tulee pahenemaan!!
Jokaikinen oikeasti rakastunut mies on tuossa vaiheeessa vielä NIIN rakastunut että tuskin uskaltaa vielä edes " pieraista" lupaa kysymättä:) jos puhett on jo nyt tuota luokaa niin olen samaa mieltä kuin moni muukin että olet itsekin pian se lutka!!
En jatkaisi suhdetta missään nimessä vaan lähtisin ja pian!! Maailma on miehiä täynnä ja ihan varmasti heistäkin löytyy KUNNOLLINEN, aikaisin perheen haluava, sinua RAKASTAVA mies:)!
Et maininnut oikein mitään pätevä syytä, miksi jatkaisit seurustelua. Siis rakastatko miestä? Vai onko kyse vain siitä, että nyt pitää äkkiä saada JOKU? Siinä tapauksessa äijä kiertoon ja heti.
Oma avoukkoni on juuri tuollainen äärimmäisen jyrkkä monissa mielipiteissään ja suvaitsematon muiden eriäville mielipiteille yms yms. Olen MONESTI uneksinut jälkeenpäin, että olisinpa osannut fiksummin valikoida miehen itselleni, enkä olisi tyytynyt moiseen (ukossani on muitakin vikoja..).
Usko pois; heitä se mies mäkeen elämästäsi NYT, kun vielä voit, eikä teillä vielä esim ole lapsia (perheellisenä on niin paljon vaikeampaa erota). Se mies ei tuosta muutu ainakaan parempaan suuntaan. Pahempaan suuntaan voi kyllä muuttua, ainakin minun ukkoni...
Tuollaisen tyypin kanssa jos erehdyt lapsia tekemään olet kusessa kaulaasi myöten.
Mietin ettei tuo mies arvosta naisia kun lutkaksi nimittelee. Tuo viini olisi pitänyt jakaa kaikkien kesken, typerää latkia vinkkua ja jättää vieraat ilman. Lisäksi siskonsa haukkuminen kuvaa hänen asennettaan naisiin ja tuo asenne ei ole ok.
Teleaketjufeministiksi nimittely 2 kk seurustelun jälkeen jo yksistään riittäisi minulle jättämään tollaisen äijän.
Lue tuo ketju perhehelvetistä ja ota oppia ennen kuin on myöhäistä.
ihan selvää poikamiesainesta...ajan kysmys, että alkaa SINUA haukkua...
1. Onko teidän suhteessanne rakkautta, arvostusta ja kunnioitusta puolin ja toisin? Jos ei ole kaikkia kolmea, niin eipä ne ajankaan kanssa mistään ilmaannu.
2. Saatteko toisistanne parhaat puolet esiin? Eli oletko miehen seurassa ollessasi parhaimmillasi, näkeekö hän sinun luonteessasi ne parhaimmat puolet, kukoistatko hänen seurassaan? Ja onko hän parhaimmillaan kanssasi, saako sinun läsnäolonsa hänet parhaimmilleen?
Näihin kun vastaat niin tiedät vastauksen kannattaako jatkaa.
Heti eroon miehestä, kuulostaa loputkin pahalta. Yäk.