Mitä ajattelette ihmisestä joka ei tykkää työnteosta?

En arvosta sellaista ihmistä. Työn ei tarvitse olla pelkästään mammonan keräämistä vaan voi tehdä paljon hyvääkin työn kautta. Kuten suojella luontoa, esim.

En ymmärrä ihmisiä, jotka raatavat työssä josta eivät pidä/johon ovat sidottuja, vain siksi että haluavat maallista mammonaa. Media luo meille koko ajan tarpeita, koko ajan pitäisi ostaa sitä ja tätä, ja samalla uutisissa kerrotaan miten pahoinvointi kasvaa.



Vanhemmat ovat poissa kotoa, jotta saadaan maksettua lasten golf-kurssit ja asuntoilaina, ja koskaan ei ole aikaa lapsille. Miksi lähteä oravan pyörään mukaan?



Arvostan ihmisiä, joille vapaa aika merkitsee enemmän kun työ/raha!

Onneksi on mahdollisuus elää toisin.

Luulisin, että ihmisellä on perustarve toteuttaa itseään, tehdä JOTAKIN, eikä pelkästään laiskotella. Itselläni on erittäin tyydyttävä työ, josta tosin en suuria rahoja saa, mutta elätänpähän itseni ja lapseni, ja olen onnellinen.

Kuuluu vähän samaan sarjaan kuin, jos joku ei viitsi siivota, kun ei tykkää siitä. Elämässä vaan pysyäkseen hengissä on pakko tehdä tiettyjä asioita, olivat ne sitten kuinka epämiellyttäviä.



Ymmärtääkseni työnteko ei ole vapaaehtoista vaan jokaisen ihmisen velvollisuus, jos meinaa syödäkin. Tietysti työtä voi tehdä vähän tai vaikka jakaa puolison kanssa eli toinen tekee palkkatyön ja toinen kotityöt, mutta silti jotenkin pitää elää. Sossun takahuone kunnei paina seteleitä tai leivo leipää.

sitä, kuinka paljon sinun pitää tehdä töitä säilyäksesi " hengissä" , suhteessa sihen paljonko pitää paiskia hommia siihen, että jää " ylimääräistä" merkkivaatteisiin, uuteen kännykkään, uusiin (terpeettomiin) vaatteisiin jne. jne.



Moni asuu isommassa asunnossa mitä tarvitse, esim. sinkku rivari kolmiossa jne.

Jos minulla olisi miljoonia tililläni ja voisin siis elää koko elämäni ilman työntekoa, niin voisin jättäytyä syrjään työelämästä. En ole niin innokas työssäkävijä, että ihan huvin vuoksi sitä tekisin :).



En kuitenkaan ole valmis sossupummiksi ja yhteiskunnan elätiksi. Jos on varaa vain olla - ilman mitään tukia yhteiskunnalta, niin ihan vapaasti saa mielestäni jättäytyä pois työelämästä ja sanoa, ettei työnteko huvita.



Jos kuitenkin elää tukien varassa, niin silloin on loinen - ja me muut, jotka paiskimme töitä, joudumme elättämään tämän loisenkin. Se ei ole oikein!

Jos elää yhteiskunnan tuilla vain siksi, ettei tykkää työnteosta, on minun silmissäni melkoinen luuseri. Samaten, jos tekee lapsia vain siksi, ettei tykkää työnteosta.



Mutta jos taas käy töissä (tai rahoittaa elämisensä noin muuten) vaikka ei pidä siitä, niin ei siinä mitään erikoista. Voisin ajatella, että jossakin on varmasti joku työ mistä ko. henkilö pitää, mutta syystä tai toisesta se ei ole mahdollinen.



Mä en lähtisi työnteosta pitämätöntä ihmistä pitämään kunnianhimottomana tossukkana (paitsi jos elelee siis yhteiskunnan tuilla kuten aiemmin mainitsin). Ei kaikkien kunnianhimo liity nimenomaan työhön, eikä niin tarvitse ollakaan. Kunnianhimon kohteena voi olla vaikkapa joku harrastus. Ei se ole yhtään sen vähempiarvoista.

palvelee muitakin tarkoitusperiä kuin elannon hankkimista. Ainakin toivottavasti!



Tulisi valita työ, josta pitää ja josta saa henkistä tyydytystä. Ajatelkaa maata, jossa kaikki käyvät töissä " pakosta" , vain saadakseen ruokaa ja katon päänsä päälle.



Minä ainakin käyn töissä mielelläni. Aina ei ollut näin, mutta vaihdoin alaa. Koen saavuttavani jotakin käymällä töissä. Uskon myös yhteiskunnan jollain tasolla hyötyvän minusta muutenkin kuin verojen muodossa.

Toki on niitä huonoja päiviä, raskaita päiviä jne. mutta pääsääntöisesti kaikki pitävät työstään; laitoshuoltajasta koodaajaan, opettajasta hammaslääkäriin jne.

Ja viihtyy siellä. Minulla on kuitenkin niin paljon muitakin kiinnostuksen kohteita, että jos olisi mahdollista, niin jäisin pois.



Ja tuosta mammonan haalimisestakin voi olla montaa mieltä. Itse en haluaisi elää niin, että joutuu joka pennin laskemaan, eikä mihinkään ylimääräiseen ole koskaan varaa.



Kyllä minusta on kiva tietää, että rahaa on säästössä pahan päivän varalle, voi käydä ostoksilla ilman. että koko ajan laskee, mihin on varaa (ruokaa, vaatteita jne.), voi matkustella ja tehdä viikonloppuisin jotain kivaa, ilman, että tarvitsee miettiä, onko varaa.



Kyllä tietty ansiotaso antaa turvallisuutta ja vakautta elämään. Mitä tiukemmalla budjetilla joutuu elämään, sitä enemmän on usein ongelmia myös parisuhteessa ja muuten.

Kuinka paljon ihmisiä mahdollistaa sen, ettei yhden tai muutaman tarvi tehdä työtä.

miksi ihmisen pitäisi sitä paitsi rakastaa työntekoa, mä ainakin rakastan perhettäni ja käyn töissä pakon vuoksi, kun on saatava rahaa ja pyöritettävä osaltani yhteiskuntaa. Mutta ei kai siitä nyt tykätä tarvitse.

Mä taas tunnen vähemmän niitä, jotka työnstänsä erityisemmin pitäisivät.

Mutta siis, jos ihminen ei tykkää työnteosta, niin eihän se silloin kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, että ihminen ei tekisi töitä tai kävisi töissä.

Lähinnä ajattelen, että on rohkea, jos pystyy toteuttamaan elämäänsä noin ja olemaan vähään tyytyväinen. Se että ei tykkää varsinaisesta palkkatyöstä ei välttämättä tarkoita etteikö olisi valmis jotenkin auttamaan muita vaikka vapaaehtoistyöllä tms.

Harva tykkää, mutta silti niitä on pakko tehdä. Sen vuoksi olisit voinut otsikoida tämän toisin. Yhteiskunnan tuilla elämistä en kadehdi, sillä se on parhaimmassakin tapauksessa köyhyyteen ja kurjuuteen johtavaa. Tunnen erään työelämää pakoilevan, joka on edellisessä työpaikassa joutunut työpaikkakiusaamisen uhriksi niin että melkein kiusattiin hengiltä. Hänen työpakoilunsa ymmärrän, vaikka tilanne varmaan on aika harvinainen.