Onko muita jotka ovat joutuneet toteamaan ette eivät rakenna

Kympin kanssa samoilla linjoilla, tosin lasten kanssa täällä lähiössä on erittäin mukavaa, vaikkei meillä korkeita huoneita, takkaa eikä lautalattiaa olekaan...



Miehen kanssa voidaan rakentaa mökkiä ja varastoa (tän miehen kans, keskivertonörtin kanssa en välttämättä kyllä suostuisi siihenkään) ja siinä lienee riittävästi puhdetyötä, joka tuskin taas rasittaa esim. parisuhdetta liiaksi.

Kärsivällisyys, aika ja voimat ei riitä rakentamiseen, joten valmis talo hankitaan.

joskus voin ehkä muuttaa omakotitaloon, raha-asioista en vielä tiedä kun itse opiskelen. Tällä hetkellä asumme aivan ihanassa kerrostalossa vuokralla ja tuntuu etten haluaisi täältä mihinkään koskaan muuttaa. Ainoa asia miksi miehen kanssa haluaisimme omakotitaloon on se että molemmat olemme käsillä puuhastelijoita eli haluaisimme pienen verstaan ja pihaa missä puuhastella. Mä en ainakaan ole kovin pettynyt vaikka kerrostalossa asuisimme koko elämämme, ehkä sijoitamme joskus johonkin pieneen kesämökkiin jota voisi kunnostaa.

Olen mukavuuden haluinen ja mua ei kiinnosta kauheesti mitkään puuhastelut mitä omakotitalo tois tullessaan. Meillä paikkoja missä saamme nauttia pihan iloista ja ilman että itse teemme seen eteen mitään. Mökki ois kiva mutta vaan lekottelua ja uimista varten joten jää varmaan sekin hankkimatta.

Meillä on erillistalo, jossa on huoltoyhtiö ja tämä on meille sopivin asumismuoto.

Ei ole mitään hinkua omistusasumiseen. Ei ei ja ei. Kenties voi perinnöksi tippua jotain, mutta tuskin niihinkään asumaan menen. Omistusasuminen on perseestä.

Oma talo on aina ollut lähes ainoa todellinen haaveeni, mutta tiedän nyt ettemme sitä saa joutumatta uhraamaan kohtuuttomasti. Täällä pääkaupunkiseudulla hinnat ovat nousseet pilviin ja lainamäärä tulisi näinollen olemaan turhan suuri. Perintöjä ei ole tulossa, enkä voi luottaa työpaikan säilymiseen. Täytyy vaan todeta tosiasiat ja jättää haaveet. Tulomme ovat keskiluokkaa tai vähän ehkä korkeammat. Mutta en missään nimessä halua elää loppuelämääni laskien joka ropoa. Asumme mielummin ahtaammin ja " turvatusti" , kuin ottaisimme turhia riskejä.

vaan 70-luvun talosta. Nyt omistan uniikin sellaisen.

toivottavasti en koskaan sellaiseen tilanteeseen joudu :)

Haaveeni on ihana kerrostaloasunto vanhasta talosta kantakaupungista. En voisi seurustella miehen kanssa, joka haluaa ehdottomasti rakentaa omakotitalon.

Oma talo kuuluu meillä niihin asioihin, joita olisi kiva olla, mutta emme kumpikaan hirveästi halua. Viihdymme hyvin kerrostalossa ja olemme molemmat asuneet omakotitalossa, joten tiedämme, että siinä on eri tavalla kiinni ja siitä on enemmän vaivaa. Tuskin siis koskaan hankimme omakotitaloa, tai ainakin tällä hetkellä siltä tuntuu. Emme sitä niin paljoa kaipaa, sillä ainakin tällä hetkellä keksimme rahoillemme ja ajallemme kivempaa käyttöä kuin oma talo.