Synnytysasiaa. Onko muilla kokemuksia pitkittyneestä ponnistusvaiheesta?

Ponnistusvaiheen kesto oli 1h 45 min ja lopulta poika tuli maailmaan imukupin avustamana. Kieltämättä ikävä kokemus. Syynä tähän ponnistusvaiheen ongelmiin olivat varmaankin se, että lapsi oli tulossa ns otsa edellä ja toinen syy linee ollut oma kokemattomuus asian tiimoilta. En vain osannut ponnistaa tarpeeksi tehokkaasti. Ajattelin tuon esikoisen synnytyksen pohjalta, että toiste en moiseen rääkkiin ryhdy, mutta sen jälkeen perheeseemme on syntynyt kaksi lasta. Keskimmäisen lapsen kohdalla ponnistusvaihe oli 20 min ja kuopuksen kohdalla 4min. Ei tuó synnyttäminen edelleenkään hauskaa hommaa ollut, mutta siedettävämpää kuin ekan kohdalla.

Minulla ponnistusvaihe kesti n. tunnin. Olin aivan rikki ja poikki, vauvan sydänäänet heikkeni ja imukupilla otettiin lopulta ulos.



Olin myös eka kertalainen, ponnistustekniikka hakusessa. En saanut mitään opastusta kätiöiltä ponnistamiseen. Kyllä minä monta yötä mietin ja valvoin, kuinka olisin voinut tehdä mahd. toisin ponnistusvaiheessa jos olisin vain tiennyt ja osannut. Puhuminen mieheni ja " neuvolantädin" kanssa lopulta auttoi.

Toisesta 15min ja kolmas 7min.

Et kyl se eka on yleensä varmaan kaikista pisin ja tuskallisin.

ponnitamista->imukuppi. repesin tosi pahoin. toinen synnytys hyvä kokemus, ponnistusvaihe 10 min. toivoa siis on!

Tunnin jälkeen " kakkoskätilö" alkoi ehdotella imukuppia mutta toinen oli sitä mieltä että ilmankin se tulee kun on niin lähellä ja niin lopulta tulikin. Mulla ponnistusvaihe oli kyllä ihan kivuton, ei jäänyt pahoja muistoja vaikka rankkaahan se toki oli.

Ekan pipo 32,5 cm ja tokan 36,5 cm, onneksi näin päin! Ekan kanssa en osannut heti ponnistaa oikein. Tein virheen, kun yritin täysillä ja aloitin ponnistamisen ilman suurempaa ponnistamisen tarvetta ollessani 10 cm auki ja saatuani luvan.



Toisen kanssa odottelin tarvetta ponnistaa 2 tuntia 10 cm auki ja sitten, kun ponnistin, niin aloitin rauhallisesti tunnustellen, että lähteekö vauva syntymään. Kun vaikutti hyvältä, lisäsin voimaa. Pitkät rauhalliset ponnistukset ja vain yksi pitkä ponnistus siis per supistus. Happea haukkasin ilman, että hellitin ponnistusta. Ja syntyi kevyesti likuen 4 kg vauva, kun ekassa 3kg:ssa oli enemmän tekemistä.



Ekassa synnytyksessä kuuntelin kätilön ohjeita, että miten ponnistaa. tokassa suljin korvani ohjeilta, yritin itse ja minua kiinnostivat vain tiedot vauvan sydänäänistä ja pyydettäessä toki ponnistin hitaammin, ettetn sitten revennyt.

Toisesta ponnistamista suurinpiirtein saman verran ja voimat aivan finaalissa. Ehdottelivat että saatetaan joutua ottamaan imukupilla ja sanoin, että joe meinaatte niin ottakaa stten jo heti. Sillä sitten tuli.

itselläni kesti myös ponnistusvaihe 2h30min. Ja imukuppi oli käytössä. Mietin kyllä jälkeenpäin mikä oli mennyt vikaan. Mietin myös oliko syynä ollut epiduraali. Tai sitten en osannut ponnistaa oikein. Toista lasta en ole tehnyt.. mutta kyllä se kauhea muisto siitä kivusta laimenee..

Syynä suuri pehmytkudosvastus. Toista menen synnyttämään muutaman viikon sisään ja toivon todella, että tuo kudosvastus olisi vain ensisynnyttäjien " ongelma" niin kuin kätilöt ovat " lupailleet" .

Mulla kans ponnistusvaihe 1h15 min. Syynä taas varmaan 38 cm pää ja käsi ohimolla. Epparin lisäksi mahtavat repeämät ja 6 viikkoon en istunut yhtään, mutta eipä siinä sen kummempaa, hyvin ne pehmytkudokset parani.



Laskettuun aikaan vajaat 3 viikkoa enkä ole kyllä yhtään murehtinut ponnistusvaihetta.

Ehkä toisessa synnytyksessä ei ole enää niin suurta vastusta tai sitten on todellakin kyse siitä, että antaa paikkojen kypsyä riittävästi? Toivuin tokasta synnytyksestä nopeasti, joten kannatti kyllä odottaa noita " työntösupistuksia" . Mulla epiduraalit molemmissa synnytyksissä ja silloinhan on vaarana, että alkaa ponnistamaan liian aikaisin, siis heti kun kätilö sanoo, että " olisi kiva saada hoidettua sinunkin synnytys pois alta ennen ruokataukoa;)" ...



8.

kätilö valitteli kuinka hänen työvuoronsakin loppuu kohta.. t:10