Tuleeko lapsena seksuaalisesti hyväksikäytetyistä helpommin hyväksikäyttäjiä?

Ks. henkilö ei ole kuulemma saanut (ainakaan lapsena) apua ongelmaan, vaan asia on vain " unohdettu" ja oltu kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Henkilöllä on minun muistaakseni ollut aina aika huono itsetunto ja hän saattaa suuttua käsittämättömistä asioista. Muuten hän on vaikuttanut aina henkisesti normaalilta. Hänellä on itselläänkin pieniä lapsia.



Ja miten voi tietää jos lasta on kohdeltu väärin?

Omasta kokemuksestani voin sanoa että päin vastoin. Itselläni takana hyväksikäyttöä lapsuudessa ja mieluummin viiltäisin ranteeni auki kun sekaantuisin lapseen.

En ole mitenkään käynyt läpi tai saanut terapiaa/hoitoa traumoihini. Ihan itse olen sitkutellut elämässä eteenpäin, en ole edes keronut asiasta kuin muutamalle todella läheiselle ihmiselle.

Ihmissuhteissa vaikea luottaa miehiin, kestää kauan ennenkuin päästän lähelle henkisesti. Omaa lastani vahdin kuin haukka, olen niskakarvat pystyssä heti jos vieraat miehet puhuvat hänelle. Muutoin en usko että tapahtumat näkyvät elämäsäni tai käyttäymisessäni. En usko että minua tuntevat ihmiset ikinä osaisivat edes aavistaa millaista helvettiä olen lapsena käynyt läpi.



Tämä nyt vähän sivuaa aloitusta mutta kun samassa aiheessa liikutaan niin miten te muut samankokeneet olette käsitelleet aihetta miehenne kanssa? Siis onko välttämätöntä kertoa puolisolle että olet lapsuudessa seksuaalisesti hyväksikäytetty? Täytyykö asioita käydä yhdessä läpi? Vai antaako olla niiden siellä mihin ne ovat jääneet, eli menneisyydessä ja vain omana tietonasi? Kyllähän tuo varmasti miestäkin järkyttää kun kerrot että elämässäsi on tapahtunut tuollaisia asioita joten onko järkevää käydä niitä vatvomaan, vai olisiko se teitä lähentävä kokemus että miehesi voisi olla tukenasi tuossa asiassa?



Itse pohdin tuota sillä en ole nykyiselle miehelleni kertonut historiaani enkä oikein tiedä että pitäisikö.

Olisi mukava kuulla toisten kokemuksia ja mielipiteitä.

Toki voit antaa hoitoon siltikin. Likaisia ohimeneviä ajatuksia (häpeällisiäkin)on aika vaikea kontrolloida, mutta omia tekoja kyllä.

alan ihmiset sanoneet. poikkeuksia varmasti on myös. Eikös se M. Jacksonkin ollut lapsena isänsä hyväksikäyttämä?

Minulla ei tosin ole kun tämä yksi kokemus, mutta sekin oli liikaa.



Miehelleni asiasta kerroin ihan vaan sen takia jotta hän ymmärtäisi miksi olen välillä hyvin etäinen ja seksiasiat ovat minulla aina " ääripäitä" . Eli joko haluan seksiä liikaa tai en ollenkaan, ne asiat on vaikeita minulle. Miestä on helpottanut se tieto ja ymmärtää paremmin käytöstäni, mm. sitä että saatan hyvin useinkin olla etäinen ja miehen kosketus joskus oksettaa minua. Miehestä se ei johdu vaan omasta mielestäni. Mieheni ymmärtää nyt myös paremmin se miksi olen varpasiltaan lasteni takia hyvin usein. -3-

Jos joku " menneisyyden" omaava haluaa vaihtaa ajatuksia

janecky" miuku" luukkupistecom

piru kun ei mikään tahdo mennä läpi..

Mutta ongelmia minulla on kyllä ollut miesten kanssa ja koko lapsuus oli hakusessa. Olen hirveän epäluuloinen miehiä kohtaan ja jatkuva epäillyt siitä että joku koskee omiin lapsiini on älytön. En uskalla päästää miestäni saunaan yksin lapsieni kanssa jne. En luota yhteenkään mieheen enkä edes täysin vieraisiin naisiin.



Uskon että ne jotka ovat olleet insestin uhreja saattavat olla jopa liiankin varovaisia tälläisten asioiden suhteen.

joissa lapsena seksuaalisesta häirinnästä, insestistä jne kokenut ei ole saanut apua, ei ole kyennyt käsittelemään asioita vaan on häiriintynyt ja saanut pysyviä psyykkisiä ja emotionaalisia vaurioita.



Ne tapaukset joissa uhri saa ajoissa hoitoa tai saa käytyä traumat läpi avun kanssa pystyvät henkilöt todennäköisesti tasapainoiseen elämään ilman suuria, vaikuttavia häiriintyneitä ja vääristyneitä seurauksia.



Tietenkin tapahtumat seuraavat aina mukana tietylklä tavalla, mutta eivät välttämättä joka tapauksessa ilmene juuri mitenkään.

Itse olen asian käsitellyt ja muita ongelmia ei ole kun tuo luottamus ihmisiin hieman hukassa ja liika varovaisuus lapsien kanssa. -3-