Tietääkö joku? Kummiasiaa...

kyllä se kirkkoon kuulumaton sai seistä niiden muiden kummien kanssa.

Meidän esikoisen täti on lapsen sylikummi, mutta ei ole käynyt rippikoulua. Se ei ainakaan haitannut, koska pari muuta kummia oli käynyt. Asian vierestä, mutta..

Entinen poikaystäväni ei kelvannut millään kummiksi papin mielestä, koska ei kuulunut kirkkoon, mutta yksi oman lapsemme kummeista ei kuulu kirkkoon ja meidän pappimme taas sanoi, että niin kauan kuin myöskään kuulu mihinkään kilpailevaan lahkoon ja lain vaatimat kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia löytyy, häntä ei haittaa. Eli sai kummitodistuksen ja merkittiin kirjoihin ihan normaalisti kummiksi.

Kirkkoon kuulumaton on huono kummi, miten se huolehtii lapsen kristillisestä kasvatuksesta kun ei itse kuulu edes kirkkoon, huono esimerkki lapselle

mutta toinen vaan ns. haltijakummiksi, eli vaadittiin myös kirkkoon kuuluva kummi

molemmissa tapauksissa olen ollut kastejuhlassa ihan normaalin kummin tavoin

itseasiassa tämä pariskunnan toinen osapuoli tunnustaa aivan toista uskontoa, mutta uskoisin hänen olevan itse halukas kummiksi kuitenkin... täytynee tosiaan soittaa kirkolle ja kysyä. Tänään jo kerran soitin ja varasin aikaa, mutta unohdin kokonaan kysyä tuota asiaa. :-) /ap

meillä on kaikilla lapsilla ainakin kaksi kristillistä kummia. Ensimmäisellä lapsella on kaksi kummia joita kutsumme - läheinenaikuinen. Pappi ei ensiksi halunnut antaa heille lupaa tulla kastemaljan lähelle mutta kun kerroin että no sitten vaihdamme pappia asia sujui. Hän ei kirjoittanut kummikirjoja vaan itse tein omat.



Toiselle lapselle pappi kirjoitti kummikirjoithin - läheinen aikuinen. Papeilla on aika paljon " valtaa" tässä asiassa joten kannattaa ottaa jutella papin kanssa.

sivuilta. eilisetkin valehtelijat alko perua tyyliin " no ei virallisesti kummi mut kuitenkin" = ei kummi

No emme ole mitenkään erityisen uskonnollisia itsekään, joten emme edellytä kummeilta " kristillistä kasvatusta" lapsellemme. Me toivomme enemmänkin, että kummit ovat lapsellemme tärkeitä ja läheisiä henkilöitä. Haluamme kuitenkin kastaa lapsemme, koska olisi hölmöä jättää yksi perheenjäsen kirkkoon kuulumattomaksi. Niin ja isovanhempia emme halua kuitenkaan " virallisiksi" kummeiksi, vaikka toki läheisiä lapsellemme ovatkin. /ap

olen nro 11 eli lapsilla on kaikilla ainakin kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia ja kaksi-neljä läheistäaikuista jotka ovat olleet kastetilaisuudessa ja osa saanut " kummitodistuksen" , osa ei.



Osa läheisistä aikuisista on aikaisemmin kuulunut kirkkoon ja he ovat saaneet kristillisen kasteen mutta eronneet sen jälkeen ja käyneet rippikoulun.

Osa on muita uskontoja - ei kristittyjä. TULKINTOJA on monia koska esim. monet papit hyväksyvät katolliset kummeiksi koska katsovat että he ovat kristittyjä toiset taas eivät koska luterilaisuus on halunnut juuri eroon katollisuudesta.

ap:tä. Jotkut kristilliset traditiot on kauniita, vaikkei itse niin kovin hengellinen olisikaan. Ja kastaminen on juuri yksi näistä. Mutta kuten ketjusta luit, laki siis vaatii sen kaksi kirkkoon kuuluvaa kummia (löytyisikö teiltä muita sukulaisia siihen kuin isovanhemmat ? ) ja loppu on papista kiinni eli se, että saatteko ne kirkkoon kuulumattomat ihmiset kummeiksi vai ette. Pappia voi vaihtaa. Me emme kelvanneet yhden papin mielestä kummeiksi, koska olimme avoliitossa emmekä naimisissa, joten kaverini vaihtoi pappia.

miksi haluamme, että lapsemme kastetaan. :-)

Kirjoitinkin jo alussa, että nimellisinä kummeina olisivat ESIMERKIKSI isovanhemmat... toki joku kaukaisempikin sukulainen kävisi. Täytynee varmaan pyytää sitten virallisiksi kummeiksi jotkut ei-niin-läheiset ja sitten meille tärkeämmiksi kummeiksi nämä toiset. Esikoisella on vain kaksi kummia, joten onko " epäreilua" , jos toisella onkin neljä? Kyllä on vaikeaa... /ap

siinä on, jos sanoo pitävänsä kristillisiä traditioita kauniina, vaikkei ole itse kovin hengellinen? Oletko nyt ymmärtänyt oikein sanan tekopyhä merkityksen? Tekopyhää olisi esittää jotain, mitä ei ole, mutta nythän täällä myönnettiin suoraan asian laita.

me esimerkiksi ei valittu yhtään virttä kastetilaisuuteen, vaan ihan muu, ei hengellinen laulu, koska emme ole niin hengellisiä ja ne virret eivät olisi merkinneet meille mitään. Kastetilaisuuden voi siis muokata itsensä näköiseksi, niin ettei vaikuta tekopyhältä ja ilman että kaunis traditio siitä mitenkään kärsii. Niin ja meillä kastajaiset pidettiin kotona, ei kirkon tiloissa.

Tätä ei käsittääkseni saisi tehdä, mutta eipä tunnu kiinnostavan joka pappia. Kaksi kirkkoon kuuluvaa, rippikoulun käynyttä kummia tälle lapselle nimettiin myös.



Tekopyhää tai ei, monet kastavat lapsensa vain ja ainoastaan tavan vuoksi. Itsekin olen tehnyt niin, enkä ole siitä huonoa omaa tuntoa potenut. Jotainhan sitä ihmisen on saatava vastineeksi kirkkoveroista. :D



Nyt kuitenkin opiskellessani kristillisen kasvatuksen ammattilaiseksi (lastenohjaaja) olen alkanut tuntea itseni toisen uskonnon herjaajaksi. Seurakuntaopiston oppilaana ja lastenohjaajatutkintoa suorittaessani minun on PAKKO kuulua kirkkoon, mutta valmistuttuani aion totisesti erota. Lisäksi tätä neljättä lasta ei tulla kastamaan, mutta kummit hän saa silti ja kauniin juhlan.