Pelan " kotitehtävät"

Meillä on ollut kolme neuvonta kertaa ja jokaisella kerralla on tullut tehtäviä kotiin. Ensimäisen kerran jälkeen saatiin kysymyksiä jotka liittyivät parisuhteeseen. Toisen kerran jälkeen tuli kasvatus kysymykset ja nyt kolmannen neuvonta kerran jälkeen tehvävämme on kirjoittaa menetyksistämme.



Meillä neljäs tapaaminen on kotikäynti ja sen jälkeen voi olla vielä yksi tapaaminen tai sitten kotiselvitystä aloitetaan kirjoittamaan kotikäynnin jälkeen... jää nähtäväksi.



Ollaan aloitettu tammikuussa eli ollaan hyvää vauhtia edetty.

Kertojen välissä on ollut 1-2kk.

Minulla on takana kolme neuvontaa, joista viimeinen oli kotikäynti. Olen tähän mennessä kirjoittanut kaksi kotitehtävää, jotka ovat käsitelleet taustoja ja menetyksiä. Seuraavaksi kirjoitan kasvatukseen liittyen. Kotikäynnillä keskusteltiin yhdestä kotitehtävästä. Vielä on ilmeisesti edessä muutama neuvontakerta, joille molemmille on luvassa kotitehtäviä.

Taustatiedossa piti kertoa miksi haluaa adoptoida, sekä omia taustoja ja parisuhteesta jonkiverran. En siis tiedä onkohan tämäkään sama tehtävä kuin teidän parisuhdetehtävä? Näköjään kotikäynnitkin vaihtelevat kovastikin.. Olisi kiva kuulla vielä tarkemmin, ja erityisesti Pelan asiakkailta, kun se meidän palvelunantaja.

Me ollaan pelan asiakkaita. Meillä oli myös aluksi lomake johon täytimme alkutiedot ja jotain pintaraapaisuja meidän perheestä ym.

Parisuhde tehtävä on ihan erikseen jossa oli tehtävänä kirjoittaa meidän historiasta, parisuteesta ym... jopa seksuaalisuudesta.

Menetyksissä kirjoitimme mm. omista menetyksistä ja kuinka ne ovat vaikuttaneet meihin, adoptiolapsen oletetuista menetyksisä ym... asiaan liittyvää. Kasvatuksessa oli oma lapsuuden kasvatus, oma kasvatus näkemys ja siihen liittyviä muita kysymyksiä.

Nyt en tiedä tuleeko kotikäynnin jälkeen enään kirjallisia tehtäviä vai olisiko neuvonta siinä. Toivon kovasti että kesälomien jälkeen meidän kotiselvitystä alettaisiin kirjoittamaan.

Menetys-kotitehtävässä piti pohtia omia menetyksia tai vaikeuksia elämän varrelta sekä niistä selviytymistä (miten?). Lisäksi piti pohtia tulevan adoptiolapsen mahdollisia menetyksiä jne.



Kirjoitin rehellisesti, mutta yhdestä muutaman vuoden takaisesta asiasta, joka vaikutti minuun ja tunteisiini tietynlaisen abstraktin menetyksen muodosssa ja joka ei siis sinänsä koskenut minua vaan läheisiä ihmisiä (avio-ongelmat, jotka saatiin korjattua), jätin mainitsematta. Asia on käsitelty myös minun osalta ja se ei vaikuta tulevaan lapseen mitenkään merkittävästi, tuskin ollenkaan. En silti halunnut puhua asiasta vieraan ihmisen kanssa, erityisesti kun samaiselle tapaamiselle osallistui oman sossuni lisäksi toinen sossu, vain sen kerran ajaksi. Asiaan liittyvät muistot ja tunteet eivät ole kovinkaan kepeitä, joten suoraan sanottuna en jaksanut lähteä enää analysoimaan koko asiaa vieraiden ihmisten kanssa. Sen työnoleb tehnyt ystävieni kanssa. Tietysti sossu olisi voinut olla asian kertomatta jättämisestä toista mieltä jos tietäisi.



Arvaan ehkä saavani palautetta kertomatta jättämisestä...Täällä tai jossain muulla adoptiopalstalla on sivuttu aikaisemmin samaista asiaa, miten rehellinen pitää olla ja mitä pitää kertoa. Raja on kaiketi veteen piirretty viiva ja riippuu niin monesta asiasta. Mielestäni kaikesta sellaisesta tulee olla ehdottoman rehellinen, mikä liittyy oikeasti tulevaan lapseen (vanhempien terveys, kasvatuskyvyt ja asenteet, sosio-ekonomiset tekijät, tukiverkosto jne.). Tietysti on vaikea etukäteen tietää, miten omat elämänvarrella koetut asiat vaikuttavat lapseen, mutta ajattelen niin, että ihmisellä (minullakin)on kuitenkin kyky arvioida itseä siinä määrin, että ymmärtää oleellisen ja epäoleellisen eron. Ja adoptioprosessissa on myös muistettava se tosiasia, että unelman toteutuminen tai toteutumatta jääminen voi olla viime kädessä kiinni yhdestä sosiaalityöntekijästä ja hänen kirjoittamastaan kotiselvityksestä.



Tulipa juttua!

Menetyksissä ei liene tärkeintä että kaikki omat kokemukset on tarkkaan kerrottu, vaan ainakin itselleni jäi sellainen olo, että kysymyksellä haetaan omia kokemuksia pohjaksi siihen, että pystyt ymmärtämään adoptiolapsen kokemia menetyksiä, ja tukemaan hantä ehkä paremmin, omien kokemusten ja selvitymiskeinojen pohtimisen kautta.