Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miten suhtautua 2v:n syömistemppuiluun?
06.10.2008 |
Meidän 2v2kk pojallamme on hirveä uhmaikä päällä. Omaa tahtoa koetellaan pitkin päivää ja etenkin ruokailutilanteet ovat omiaan tähän :) Esikoisella ei ollut samanlaista uhmaa näin pahana, joten olen välillä vähän eksyksissä sen suhteen, miten kannattaisi reagoida.
Kun on ruoka tarjolla, 2v alkaa yleensä inttää, että "en tule, en tule", "en syö, en syö" ja kiertelee vaan ruokapöydän ympärillä. Joskus hän saattaa tulla jopa pöytään istumaan, mutta tyrkkää heti lautasen kauemmaksi ja sanoo:" en tykkää tästä, en syö". Hyvin, hyvin harvoin (ehkä kerran viikossa) hän saattaa alkaa syömään ilman mitään kommervenkkejä. Mieheni on tiukempi ruokailuiden suhteen. Hän sanoo pojalle, että jos et nyt tule syömään tai ala syömään, kun hän laskee kolmeen, laittaa hän ruokaa pojan suuhun (jos siis tämä istuu ruokapöydän ääressä) tai laittaa ruuan pois. Tämä johtaa yleensä vaan pahempaan kohtaukseen pojalla, eli hirveään itkuun ja huutoon ja ruokatunnelma on pilalla. Itse olen yleensä antanut pojan kierrellä ruokapyötää rauhassa inttäen "en tule syömään" aikansa ja sitten vaivihkaa houkutellut vaikka sanomalla:" haluatko tulla veljen viereen syömään" ja tämä saattaa joskus toimia. Jos 2v on jo ruokapöydässä eikä tahdo syödä, saatan tehdä kädelläni "linnunnokan" eli variksen, joka tulee raakkuen kärkkymään pojan ruokaa ja hokee "tuo on MINUN ruokani, et saa syödä sitä, älä syö sitä". tämä johtaa pojalla uhmaan "varista" kohtaan ja hän alkaa uhmaten syömään ruokaansa.
Olen miettinyt, olenko liian lempeä poikaa kohtaan, enkä osaa asettaa riittävää rajaa syömiseen. Kostautuuko tämä lepsuilu ja sirkus joskus myöhemmin ja olisiko 2v:n vaan parasta oppia nyt, että jos syö niin syö tai jos ei syö, niin sitten ruoka menee pois?
Kommentit (9)
Jos ei suostu tulemaan ruokapöytään kun on ruoka-aika, niin sitten ei tule.
Välipaloja on sitten turha odottaa, eli seuraavan kerran ruokaa tulee kun muutkin syövät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ruokailun alkaessa lapselle laitetaan ruoka eteen. Lapsen ei tarvitse syödä ruokaansa, mutta mitään muutakaan ei ole tulossa. Jos lapsi aloittaa kiukuttelun tai kovaäänisen huutamisen, joutuu jäähylle rauhoittumaan. Sitten takaisin pöytään istumaan.
Kun kaikki muut ovat syöneet, siivotaan pöytä. Pari kertaa aterian aikana lapselle muistutetaan syömisestä, muuten siihen ei kiinnitetä mitään huomiota. Leikkiä pöydässä/ruualla ei saa. Ja näin aterian päätyttyä ruoka siivotaan pois, oli lapsi aloittanut ruokailun tai ei.
Onhan se ärsyttävää, jos lapsi ei mitään syö. Sitten on norkkumassa jotain leipää/välipalaa heti syömisen jälkeen. Mutta tässä täytyy olla tiukkana, mitään ei saa antaa ennen seuraavaa ateriaa.
Parin aterian väliin jääminen ei ole mitenkään vakavaa, ei edes 2-vuotiaalle.
ja kasvuhan hidastuu, enää ei kasveta vuodessa 20 senttiä. Miksi tupata ruokaa jos toisella ei ole nälkä? A.Wahlgrenin Lapsikirjassa on edellenkin hyvät ohjeet paljonko tuon ikäinen syö, lue ja hämmästy. Toisaalta kun aikuinen juo maitoa 2dl, vastaa se esim 4 kertaa pienemmällä henkilöllä 8 dl. Laske lapsesi kalorimäärä/vrk, se mitä se todellisuudessa kuluttaa, ja se mitä ravinnosta saa!
ja lautasellekin saa jättää ruokaa, jos ei kaikkea jaksa. Katsopa vastaava keskustelu näillä Jari Sinkkonen vastaa -sivuilla (vai mikä se nyt oli). Älä osta herkkuja välipaloiksi. Vanhemmalta lapselta voit vaatia, että lapsi maistaa kaikkea, pakko ei ole silloinkaan syödä.
ja sitten huutaa täyttä kurkkua nälkäänsä puolen tunnin päästä. Ruokatilanteet ovat hermoja kiristäviä, mutta jos taas lapsi ei syö mitään ja odottaa 3h seuraavaan syömiseen, on siitä ajasta 2,5h suoraa huutoa.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mä oon ainakin oppinut, että kyllä se syö kun on nälkä.. kyllä toi menee ohi meijän tyttö on nyt 2,5 vee, saattaa olla kokopäivän melkein syömättä, mutta hyvin silti jaksaa.. en anna mitään ylimääräisiä välipaloja, kun on ruoka-aika,jos ei maistu niin on sitten nälissään..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vähemmän lapsen ruokailuun kiinnittää huomiota, sitä paremmin lapsi syö. Heti kun ruvetaan yhtään painostamaan, alkaa ongelmat. Näin ainakin meillä ja kehuja ollaan saatu tarhassa siitä miten hyvä lapsi on syömään. Jos jotain ongelmaa tulee, tiedän aina missä on ongelma - mun nalkutuksessa. On tosi vaikea olla TÄYSIN neutraali sen suhteen mitä lapsi syö, mutta se on vaan paras tapa. Se on niin monta kertaa jo nähty.
Ja mulla on myös ollut se periaate että jos lapsi kerta kaikkiaan kieltäytyy syömästä jotain, niin sitten kieltäytyy. Tomaatti esim. oli tällainen lapsella 2-vuotiaana, nyt vanhempana syö sitä. Yhtäkkiä rupesi vaan syömään. Ei se maata kaada jos muutama ruoka-aine ei maistu, jos nyt suurin piirtein kuitenkin ruokaa menee.
Ruokailun alkaessa lapselle laitetaan ruoka eteen. Lapsen ei tarvitse syödä ruokaansa, mutta mitään muutakaan ei ole tulossa. Jos lapsi aloittaa kiukuttelun tai kovaäänisen huutamisen, joutuu jäähylle rauhoittumaan. Sitten takaisin pöytään istumaan.
Kun kaikki muut ovat syöneet, siivotaan pöytä. Pari kertaa aterian aikana lapselle muistutetaan syömisestä, muuten siihen ei kiinnitetä mitään huomiota. Leikkiä pöydässä/ruualla ei saa. Ja näin aterian päätyttyä ruoka siivotaan pois, oli lapsi aloittanut ruokailun tai ei.
Onhan se ärsyttävää, jos lapsi ei mitään syö. Sitten on norkkumassa jotain leipää/välipalaa heti syömisen jälkeen. Mutta tässä täytyy olla tiukkana, mitään ei saa antaa ennen seuraavaa ateriaa.
Parin aterian väliin jääminen ei ole mitenkään vakavaa, ei edes 2-vuotiaalle.
Alue: Aihe vapaa
En jaksanut maanitella, joten totesin, että jos et syö, niin ruoka lähtee. Ja se lähti. Seuraava ruoka tuli seuraavalla ruokailukerralla.
En tiedä miten "oikeasti" tulisi toimia, mutta maanitteluihin (koitin aluksi) meni helposti puolikin tuntia, jolloin ruokahetki oli joka tapauksessa pilalla, ruoka kylmää jne. Oman ruokani halusin joka tapauksessa syödä rauhassa, joten ei jäänyt muita vaihtoehtoja kuin tulla syömään tai sitten ei. Aika äkkiä lapsi oppikin siihen, että ruokaa ei tule, jos sitä ei silloin syödä kun on tarjolla - nykyisin istuu jo valmiina paikallaan, ennenkuin edes ilmoittaa olevansa nälkäinen.