Ammattikasvattajat painostivat koululykkäykseen - onko kohtalotovereita?

PS. Ensin ajattelin että sinunlaisellesi opettajalle en ikinä veisi lastani, mutta veisinpä kuitenkin. Olet ainakin persoonallinen. Ja uskon ettet myöskään kiroile lasten kuullen etkä nimittele heitä apinoiksi - ainakaan kovin usein : ) Koululykkäyksestä saatan silti olla kanssasi eri mieltä.

Niin, väikkärin mukaan lykkäys ei auta. Pitäisi siis keksiä hyviä keinoja.



Itse olen kerran päässyt vierailemaan 0-luokassa, jossa todella opeteltiin kädestä pitäen oman toiminnan ohjaamista. Siellä nämä luonnostaan erittäin vilkkaat pojannaskalit toimivat kuin enkelit. Ope vaati heiltä todella paljon; jokainen ohje sanottiin vain kerran, yhtään ei hölisty jne. Tämä lykkärilasten poikavaltainen luokka (vain 10 oppilasta) osasi todella käyttäytyä ja keskittyä asiaansa.



Mutta tällaisten tulosten saavuttaminen vaatii systemaattista kasvatus- ja opetustyötä. On hämmästyttävää, kuinka hienoiksi opiskelijoiksi nämä seinillä hyppivät pienet ap..lapset muuttuivat 0-luokan aikana hyvän open ohjauksessa.



Tällaiseen 0-luokkaan tulisi mielestäni pistää jokainen lykkärilapsi. Pelkkä lykkääminen sinänsä ei varmaan kasvata lasta yhtään mihinkään, minkä kai toi väittelijäkin on todistanut. Mutta lykkäysvuosi+strukturoitu, systemaattinen kasvatustyö olisi ihan eri asia, kuin eskarivuoden kertaaminen.



Kiroileva ope

Teidän ekaluokan opettajien taidot vaan pitäisi saada ajan tasalle ja luokkakoot pienemmiksi.

Teitysti hän kävi koulukypsyystestin ja psykologin mielestä oli aivan koulukypsä lapsi.



Opettaja koko ensimmäisen vuoden viittasi lapseni ikään. Lapseni oli hiljainen ja kiltti tyttö, mutta opettajan mielestä hän teki kaiken väärin, koska hän oli vasta kuusivuotias. Lapseni meni toisen kerran ensimmäiselle luokalle. Hän oli monessa asiassa luokkalaisiaan edellä, koska oli käynyt jo ensimmäisen vuoden, mutta rauhoittelin häntä koko vuoden odottamaan toista luokkaa, jotta olisi sitten samalla tasolla muiden kanssa.



Voi olla, että kypsyystestistä huolimatta lapseni oli vielä liian nuori kouluun. Sitä en kiellä, mutta en vain tykännyt niistä ikuisista huomautuksista, koska hän oli vuotta nuorempi kuin muut. Jotenkin kaikki asiallinen keskustelu opettajan kanssa typistyi aiheeseen, että lapseni on muita nuorempi.



Tällä siis yritän sanoa, että kyllä opettajat kiinnittävät huomiota ikään, vaikka tänne kirjoittavat opettajat mitä sanoisivat. Kyllä sen huomaa, jos joku aloittaa koulun aiemmin tai myöhemmin kuin muut.

että lapset kyllä tietävät hyvin kuka on aloittanut mitenkin (nollaluokan, tuplaeskarin, valmentavan tai ties minkä kautta) ja kuka on nuorempi ja kuka on vanhempi... mutta yhtään en ole nähnyt sen vaikuttanut heidän kaverikäyttäytymiseensä! ELi he eivät osaa pitää huonompina tämän perusteella ketään vaan se kuuluu ihan normaaliin koulunkäyntiin.

Meillä on 7 lasta, joista 6 on aloittanut koulun enemmän tai vähemmän onnistuneesti (3 on jo oppivelvollisuutensa suorittanut loppuunkin).

Vanhin meni 6-vuotiaana kouluun suoraan kotihoidosta ja on aina pärjännyt hienosti, hänen ikäänsä ei koskaan kiinnitetty mitään huomiota. Toinen aloitti ekaluokan samana syksynä, kun täytti 7v. ja kävi koulunsa harrastusten sivussa, menestyi hyvin. Kolmas kyllästyi jo esikoulussa olemaan " apuopettajana" (eskarin opettajan sanat), mutta ei saanut mennä suoraan toiselle luokalle (on syntynyt joulukuussa), vaan kitui vielä ensimmäisen luokan, kunnes sai mennä suoraan kolmannelle - vaikka hän oli vanhimpia oppilaita 2 vuotta nuorempi, ei ikäkysymys ollut koskaan tärkeä. Neljäs on käynyt koulua tasatahtia l. normien mukaisesti. Viides on lievästi kehitysvammainen, tarkkaavaisuushäiriöinen ja hänellä on myös pahoja hahmotushäiriöitä - koulun hän aloitti varhennetussa esiopetuksessa päiväkodissa, sittemmin ikäistensä kanssa esiopetuksessa koulussa, koulun yhdistetyssä 1-2 luokassa ja on nyt käynyt vuoden pienryhmäopetuksessa, poika on oppinut neurologin ja psykologin ennustuksista huolimatta lukemaan, laskemaan jne. täysin ikäistensä tahdissa ja siirtyy 5 luokalle opettelemaan samoja opetussuunnitelman mukaisia asioita kuin muutkin ikäisensä (erona pienryhmä ja henkilökohtainen avustaja). Kuudennella on impulssikontrollin häiriöitä ja tarkkaavaisuus herpoaa, hän ei oppinut esikouluvuonna tunnistamaan kaikkia kirjaimia ja olisin halunnut hänen käyvän toisen vuoden esikoulua, mutta psykologi ja opettaja olivat sitä mieltä, että koska sosiaalisissa taidoissa ei ole valittamista, niin hän saisi siirtyä ekaluokalle, suostuin, vaikkakin epäröiden. Ensimmäinen luokka oli vaikea, lapsi ei oppinut lukemaan, tuskin tunsi edes kaikkia kirjaimia, laskeminen sujui sormien avulla paremmin - seurauksena ekaluokan kertaus+ 4 tuntia viikossa erityisopetusta pienryhmässä ja nyt hän on oppinut auttavasti lukemaan siirtyen syksyllä toiselle luokalle.



Aloittajalle sanoisin, että jos lapsi on tiedoissa ja taidoissa ikätasoinen ja jopa edellä, niin esiopetus ei ole hänen paikkansa toista vuotta.

Jos lapsi itse tahtoo kouluun, niin ilmoitat lapsen kouluun ja loppukesän harjoittelette keskittymistä ja oman toiminnan ohjausta esim. netistä löytyvien ohjeiden ja ohjelmien avulla ( mm. Niilo Mäki instituutin sivut).

Jos on tarpeen kerratkoon ykkösen tai kakkosen.



Kolmannella vasta tarvitaan opiskelutaitoja, kaksi ensimmästä luokkaa ovat todella helppoja.



Tietty jos olisi 0-luokka se olisi paras vaihtoehto jos on epävarmuutta lapsen koulukypsyydestä. Meidän paikkakunnalla sellainen on ja yhden tuttavaperheen poika sen kävi ja ykkösellä oli sitten parhaasta päästä luokallaan.



Äitinsä piti hyvänä tätä 0-luokkaa lapselleen joka tarvitsi koulukypsyttelyä.



Yleensä on todennäköisempää että juuri pojilla on puutteita taidoissa ja oma mielipiteeni onkin että pojat pääsääntöisesti kouluun vuotta myöhemmin kuin tytöt.

aikana kehittyä ja kasvaa niissä asioissa, joissa hän ei vielä ollut koulukypsä (esim. tuo oman toiminnan ohjaaminen). Näin hänellä on paljon paremmat mahdollisuudet onnistuneeseen koulunkäyntiin.



Olette vanhempina tehneet oikean ratkaisun, joka on lapsenne parhaaksi. Surutyötä joutuvat tekemään niin lapsi kuin vanhemmatkin, mutta onneksi se menee pian ohi, kun asiat alkavat loksahdella paikalleen tulevan eskarivuoden aikana.



En usko, että tulette myöhemmin katumaan päätöstänne, päinvastoin. Nyt teidän pitäisi vielä valaa uskoa lapseennekin siitä, että eskarin kertaaminen on hieno uusi mahdollisuus opetella koulussa tärkeitä taitoja, hieno mahdollisuus tutustua uusiin kavereihin jne., eikä mikään ikävä juttu, jota vanhemmatkaan eivät olisi halunneet.



t. Luokanopettaja

siellä eskarissa.

me teimme toisen ratkaisun ja panin lapsen kouluun. Ratkaisu oli oikea.

eikö ollut muuta vaihtoehtoa ku eskarin uudelleen käyminen? valmentava luokka?

loppupelesissä sä sen päätöksen teet aloittaako lapsi koulun vai ei. eli jos ite olet REHELLISESTI sitä mieltä että poika on valmis kouluun niin sit poika menee kouluun.

kamalinta mitä lapselle voi käydä on kyllä se että joutuu koulusta takaisin eskariin koeajan jälkeen.

mutta etköhän sinä kumminkin lapsesi parhaiten tunne ja tiedät mihin hän on valmis.

tietty kannattaa jonkin verran ammatti-ihmisiä kuunnella mutta kertomas perusteella mä ainakin laittaisin lapseni ihan ekaluokalle.

ovat olleet lykkäämisen kannalla, niin silloin siihen on oikeasti ollut painavat syyt. Itse olen ollut sekä eskarissa että ekaluokalla töissä ja usein olen miettinyt, miksi vanhemmat suosituksistya huolimatta laittavat lapsensa liian aikaisin kouluun. Nykyisellä ekaluokallaikin oli lapsi, jolle kaikki asiantuntijat olivat suositelleet koululykkäystä, mutta poika tuli ekaluokalle. Tosin hän nyt myös siirtyy toiselle luokalle, mutta lapsi ja vanhemmat ovat joutuneet tekemään ensimmäisen vuoden aikana todella paljon töitä. Samoin minä opettajana olen käyttänyt kaikki resurssit tähän lapseen, ja muut sitten ovat jääneet vähemmälle.

t. Ekaluokan ope

Voitteko vielä perua päätökseni? Sählääminen voi johtua siitä, että poika on turhautunut, koska eskari on liian helppo. Mieluummin nyt kouluun kuin että koko loppuiän saa kärsiä lykkäämisestä.

Toiselle kirjoittajalle: onpa omituista, että koulu ei suostu lykkäykseen, vaikka vanhemmat haluaisivat? Kuulostaa kummalta, sillä vanhemmathan ne lapsen parhaiten tuntevat.



Valkeakoskella kait muuten suunnitellaan enemmän joustoa koulunkäyntiin, eli voisi aloittaa 6-8 vuotiaana ja myös seuraavissa askeleissa olisi joustoa.



Luokanopettajalle: on totta, että meidän pitää vanhempina suhtautua positiivisesti asiaan. Ja niin olemme tehneetkin. On vain sydäntä särkevää, kun lapsi ilmoittaa ehdottomasti, että hän haluaa kouluun, ja kykyjä ja taitoja olisi yllin kyllin. Myös motivaatiota.



Meitä vanhempina ihmetyttävät ne vaatimukset, joita jo ekaluokkalaisille asetetaan. Jotenkin kuvittelimme, että ekaluokka on vasta harjoittelua, mutta pitäisikin palaveripuheiden mukaan jo olla aika kypsä.



Taannoisen tutkimuksen mukaan lykkäysvuosi ei olisi juuri ollenkaan hyödyksi, päinvastoin. Jotenkin tuli mieleen, kun koulu muutaman kuulopuheen jälkeen alkoi urakalla ajaa lapsen hylkäämistä, että haluavat potkia potentiaalisesti haastavan lapsen pois ajoissa. Opettajille nuo tulijat tietysti ovat vain harmaata massaa, mutta perheille yksilöitä.

Vaikka toki omaakin mielipidettä joutuu aika paljon punnitsemaan; Olenko oikeasti rehellinen? Onko lapsi oikeasti sellainen kuin katson hänen olevan, vai olenko sokea oman lapsen heikkouksille? jne.



Oma lapseni leimattiin ryhmiksessä häiriintyneeksi ja vihjailtiin jopa adhd:sta ja aspergerista (lapseni oli siis 2,5v. silloin). Aluksi vain hoin itselleni, että kyllä ammattilaiset tietävät ja lapsi voi olla hyvinkin erilainen hoidossa.

Lopulta kyllästyin ja lapsen hoitopaikka vaihtui. Ja ratkaisu oli todellakin hyvä!

minäkuvansa ja käsityksensä itsestään oppijana muotoituisi hyväksi. Liian kovat vaatimukset turhauttavat ja lapsen oppiminen kärsii. Tietenkin lykkäys o vahemmille kova paikka, mutta pitäsi pystyä katsomaan asioita lapsen kannalta. Lapsi saa vuoden lisää aikaa kasvaa ja kehittyä.

t. Ope myös

Vierailija:

ovat olleet lykkäämisen kannalla, niin silloin siihen on oikeasti ollut painavat syyt. Itse olen ollut sekä eskarissa että ekaluokalla töissä ja usein olen miettinyt, miksi vanhemmat suosituksistya huolimatta laittavat lapsensa liian aikaisin kouluun. Nykyisellä ekaluokallaikin oli lapsi, jolle kaikki asiantuntijat olivat suositelleet koululykkäystä, mutta poika tuli ekaluokalle. Tosin hän nyt myös siirtyy toiselle luokalle, mutta lapsi ja vanhemmat ovat joutuneet tekemään ensimmäisen vuoden aikana todella paljon töitä. Samoin minä opettajana olen käyttänyt kaikki resurssit tähän lapseen, ja muut sitten ovat jääneet vähemmälle.

t. Ekaluokan ope

Käyttäytymisjutut ovat hyvä syy lykätä koulunalkua. Mikä tutkimus puhuu lykkäystä vastaan? Parempi minusta on aloittaa koulu vuotta myöhemmin kuin tuplata joku luokka tai että koko koulu menee pommiin liian varhaisen aloittamisen vuoksi.

Hän oli älykäs poika, ei mikään ylivilkas tappelupukari, mutta ihan vauva vielä. Hän ei osannut yhtään huolehtia omista tavaroistaan eikä toimia itsenäisesti ilman, että joku oli koko ajan paimentamassa ja auttamassa. Aika nopeasti hänet sitten siirrettiin takaisin eskariin. Vuotta myöhemmin tilanne olikin jo sitten ihan toinen ja poika oli valmis koululainen.

tota lausetta en oikein ymmärrä.

meillä poika menee valmentavalle luokalle ja olen siitä asiasta vaan tyytyväinen.

lapselle se oli pieni pettymys mutta selitettiin asian niin että hän sen ymmärsi eikä asia enään ole hänelle pettymys vaan etuoikeisu.

itse olen sitä mieltä että on todella hieno juttu että tälläinen mahdollisuus on olemassa. meillä poika täyttää loppuvuonna 7 eli ero johonkin tammikuussa syntyneeseen lapseen voi olla huikea. lukea poika osaa, matikka sujuun ynm mutta paikallaan istuminen ei vielä oikein onnistu. siksi on hyvä että pääsee valmentavalle sitä harjoittelemaan. olisi kamlaaa jos joutuisi ekaluokan kertaamaan tai jopa joutuisi takaisin eskariin. se vasta kolautus itsetunnolle olisi.

kaikin tavoin erittäin lahjakas lapsi, jonka vanhemmat olisivat ehdottomasti halunneet aloittavan koulun vuotta aikaisemmin, mutta jotka sitten kuitenkin uskoivat päiväkodin henkilökuntaa ja antoivat pojan olla vielä vuoden päiväkodissa. Vaikka poika oli musikaalinen, matemaattisesti ja kielellisesti lahjakas, hänen sosiaaliset valmieutensa eivät olleet vielä kovin hyvin kehittyneet. Eskarissa hän ehti kypsyä vielä vuoden ja harjoitella sosiaalisia taitoja. Kun hän tuli sitten kouluun kaikki sujui mainiosti, eikä poika turhautunut.

Se, että osaa lukea, ei vielä kerro kaikkea koulukypsyydestä.

Etsipä käsiisi Linnilän tuore väitöstutkimus koululykkäyksestä. Väittelijä, tai siis nykyinen tohtori, esittää siinä aivan päinvastaisen käsityksen koululykkäämisestä kuin muut ammattilaiset. Tärkein argumentti on se, että tutkimuksen mukaan ylimääräisestä vuodesta esikoulussa ei ole lapselle HYÖTYÄ (hän ei siis menesty oletettua paremmin sittenkään kun on koulussa) mutta hän joutuu hämmentävään tilanteeseen, kun toiset samanikäiset menevät kouluun ja hän joutuu jäämään jälkeen.