Mitä kommentteja olette saaneet, kun olette kertoneet, ettette halua lapsia ollenkaan?

haluamaton pakottaa kumppanin lapsettomuuteen ja tunnen suurta sääliä tätä kohtaan.....

nainen ei. Sulla ei käytännössä ole lapsenhankinta-aikaa kuin 15 vuotta jäljellä, miehelläsi - jos on suunnilleen samanikäinen, tuplasti enemmän, ainakin.

perustelee sitä jollain pinnallisella " matkustelu ja sisustaminen on paljon tärkeämpää" -argumentilla. Eivät ymmärrä sitä asiaa, että se asioiden tärkeysjärjestys tuppaa muuttumaan sen lapsen myötä. Mutta sitähän ei voi tietää, ennen kuin on se oma lapsi - helppo on sitä ennen väittää, että se olisi menetys, jos olisi se lapsi siinä elämää häiritsemässä.

Kun lapsista alettiin puhumaan, niin hän sanoi, ettei halua lapsia, vaikka ei tiennyt mun kantaa ollenkaan. Jos mun mies vaihtaa mielipidettä, niin mäkin aion miettiä tätä asiaa uudelleen. Ootkos sä varma, ettet sä oo pakottanu sun miestä haluamaan lapsia?



25, minkä takia lasten kanssa oleminen pitäis olla tärkeempää kun matkustelu? Mä en oo ikinä tajunnu tätä. Pitäiskö mun synnyttää lapsi, jota mä en ehkä ikinä osais kunnolla rakastaa, jolloin lapsi ei välttämättä eläis onnellista lapsuutta. Lisäks mä katkeroituisin, kun en sais toteuttaa itseäni ja matkustella. Siinähän kärsii kaikki!

Kun on tehnyt lapsen, noitten asioitten asettaminen rinnakkain on ihan hassua. Ajatus että en halua lapsia, koska haluan sisustaa on ihan absurdi. Matkailun nyt vielä ymmärrän, koska siinä ei ole kyse materiasta vaan elämyksistä. Silti matkailuunkin verrattuna lapsi on elämys x 1000.

Pelkästään matkailusta oon puhunut. Mä en usko että kolme kuukauden reissut Siperian kautta Kiinaan junalla onnistuis kovin mukavasti lapsen kanssa :)



Ap

ettei vauvakuumeiselle muka sanottaisi, että kannattaako sitä lasta hankkia: mun isä ainakin oli koko ajan sitä mieltä, ettei lasta kannata hankkia tähän maailmaan, ja kun hänelle kerroin raskaudestani, niin ensi reaktio oli, että tämä on kamala uutinen, miten teille on käyny tuollainen vahinko.



Piti selittää hitaasti, ettei tämä ollut vahinko ensinkään, vaan toivottu juttu. Jäi kumminkin niin paha jälkimaku siitä keskustelusta, että pahoina hetkinä mietin aborttia. Onneksi hylkäsin ajatuksen.



Kun vauva syntyi, isäni oli tietysti ihan myyty. Se on hänen ainoa lapsenlapsensa. Anoppi taas sanoi heti, että älkää ainakaan hankkiko enempää lapsia, kun tuossa yhdessä on teillä jo niin paljon työtä. Aika loukkaavalta sekin tuntui.



Ystäviltä olen kuullut samaa: sukulaisilla on aina sanomista ja huomauttamista lapsiluvusta, teki niitä vähän tai paljon tai ei ollenkaan. Joten paras toimia oman pään mukaan.

Yhden kanssa varsinkin. Me matkaillaan paljon kahden kanssa.

Ei ihan aikuisten oikeasti halua lasta, mutta käytät aikaasi VAUVA-lehden palstoilla surffailuun. Hohhoijaa.. ei mee läpi.

Ja täällähän just saa hyviä kommentteja lapsettomuudesta (tähän mennessä ei kovin kannustavia!), koska kaikilla on lapsi :)



Ap

Taas lähtökohtana on se, että lapsi = elämä loppuu. Meillä on kolme alle 5 vuotiasta lasta, eikä mistään todella tärkeästä ole tarvinnut luopua. Monet asiat ovat muuttuneet, mutta mistään en koe luopuneeni. Minulla on vanhat harrastukset, miehellä on vanhat harrastukset ja teemme aikalailla samoja asioita kuin ennen lapsia, teemme niitä vain vähemmän. Ei tietenkään voi harrastaa joka ilta kahta tuntia omia juttuja, mutta onko pakkokaan.



Me matkustellaan. Ei me lähdetä baarireissuille Kreetalle kuin ennen lapsia vaan nyt tehdään toisenlaisia juttuja. Matkustaa voi lastenkin kanssa. Odotan innolla sitä aikaa, kun lapset on isompia ja ihan oikeasti voivat nauttia matkustelusta. Nythän se on ainakin kahdella pienemmellä vielä sellaista mukana olemista.



Lapset ei lopeta elämää, ne muuttaa sen suuntaa.

onhan täällä juttua paljon muustakin kuin lapsista, mm. parisuhteesta, ruuasta, taloudesta, politiikista, asumisesta jne.



Tietysti kun se lapsi syntyy, niin sen jälkeen varmaan prioriteetit muuttuu, mutta miksi niitä lapsia pitäisi alun perinkään hommata, jos vaikkapa matkustaminen, sisustus tms. miehen kanssa tuntuu riittävältä eikä tunne kaipaavansa muuta? Minusta ei ollenkaan pinnallista ajattelua, vaan järkevää!

Olen ap:n ikäinen, ja mulla on kaksi lasta, enempää en tällä hetkellä halua. Mulla on monta kaveria (itseäni vanhempia), jotka aikoo pysytellä lapsettomana. Osa (miehiä) on hankkinut sterilisaationkin.



Kaikki nämä ihmiset ovat hyvin aktiivisia - enkä tarkoita, että olisivat jotain bilehileitä, vaan kerta kaikkiaan vain aktiivisia eläjiä. Useilla on jokin luova työ, ja sen lisäksi he toimivat erilaisissa yhdistyksissä ja järjestöissä. Moni heistä on vielä hyvin lapsirakas ja perhekeskeinen. Jos lähipiirissä on paljon lapsia, ehkä silloin osaa nauttia myös muiden lapsista, eikä tarvitse niin kovaa haluta omia.



Monilla asia tuntuu menevän niin, että he viettävät tätä aktiivista ja antoisaa elämäänsä jonnekin 35 vuoden seuduille. Sitten pitäisi nopeasti tehdä se päätös, että alkaako yrittää lasta. Ja kuten monet tietävät, se yrittäminen vasta syökin hermoja (ja se epäonnistuminen, hoidot, keskenmenot, vaikka mitkä!) He siis vapaaehtoisesti astuvat sivuun tästä mahdollisesta oravanpyörästä.



Kaikkea hyvää ap! Moni pitää valitsemaasi tietä oikeana - ja moni myös kadehtii sitä, ainakin hieman. Itse olen kateellinen siitä ajasta, jota lapsettomilla on!

En vaan jaksa uskoa, että ihminen joka ei ole kiinnostunut lapsiperheellisen elämästä ja lapsista, eikä halua niitä, jaksaisi lukea " äiti-asiaa" .

Minunkin mielestä on loukkaavaa, kun toiset vähättelee päätöstä, tai ei anna sille painoarvoa, niin kuin jotkut täällä. Kaikki ei vain pidä lapsista eikä tarvitse niitä, koittakaa nyt vaan uskoa!



Minäkin käyn täällä välillä lueskelemassa, koska on paljon mielenkiintoisia juttuja, joihin haluan ottaa kantaa, ja jotka eivät liity lapsiin ja ovat minulle läheisiä. Esimerkiksi tämä!

Vierailija:

En vaan jaksa uskoa, että ihminen joka ei ole kiinnostunut lapsiperheellisen elämästä ja lapsista, eikä halua niitä, jaksaisi lukea " äiti-asiaa" .

Ei ne lapset äidin tain isän aivotoimintaa lopeta. Miksi äidin ja isän pitäisi vain hautautua kotiin olemaan lasten kanssa? Se on niin pieni aika elämästä, kun lapsi oikeasti tarvitsee todella paljon vanhempiaan. Pikkuhiljaa reviiri laajenee, kaverit tulee elämään ja perhe ei ole enää se ainoa sosiaalinen ympäristö jossa käytetään suurin osa vuorokaudesta.



Terveisin se matkusteleva kolmen lapsen äiti, joka harrastaa (muun muassa kahden yhdistyksen hallituksessa), tekee jatko-opintoja ja puuhastelee freelancerina.

Miksi? Tämä on outo paikka tulla perustelemaan sitä, että ei halua lapsia. Meneekö joku koiraihmisten keskustelupalstalle kertomaan, että hei minä en muuten halua koiraa, miksi sitä on niin vaikea ymmärtää...

ettei osata katsella maailmaa muuta kuin omasta näkövinkkelistä. Minusta kenenkään ei tarvitse alkaa lapsia tehdä, jollei niitä oikeasti halua. ei kai niitä muille ihmisille tehdä vaan itselle. Onhan lapsen saaminen ja kasvattaminen suuri vastuu. Jollei sitä tunne jaksavansa tai haluavansa, niin hyvä, että sen tiedostaa. Lasten tekeminen on itse asiassa ehkä itsekkäämpää kuin niitten tekemättä jättäminen. Tuota vanhuuden turva -ajatusta en kyllä ymmärrä ollenkaan. Minulla on yksi lapsi, enkä todellakaan odota häneltä mitään, kun olen itse vanha. Ei hän ole velvollinen minua hoitamaan. Hän ei ole pyytänyt saada syntyä, vaan minä ja mies olemme (itsekkäästi) hänet halunneet täydentämään omaa elämäämme.