Minä en jaksa enää tätä yhteiseloa! :´(

Aina näin kierron loppupuolella mulle tulee eroajatuksia ja se ero tuntuu aina vain siltä oikealta ratkaisulta.

En vaan saa tehtyä asian eteen mitään. Muutama päivä menee eroa ajatellessa ja taas alkaa kirkastua ja ero unohtuu taas joksikin aikaa pois mielestä.

Taas tulee vahvana erohalu. :(

En tiedä rakastanko enää miestäni.

Meillä on useita ongelmia ja päällimmäisenä on miehen hedelmällisyyden raju alentuminen, luomulasta tuskin koskaan tullaan saamaan ja siittiöiden laatu huononee päivä päivältä ja määrä niiden määrä vähenee.

(ollaan jatkuvassa seurannassa)

Minä haluaisin perustaa kunnon, ison perheen, enkä tällaista rikkinäistä ja erittäin vajavaista. Unelmissani on aina ollut vähintään kolme lasta ja tuntuu, että unelmani on murskattu.

Kaksi vuotta on mennyt nämä ajatukset mielessä pyörien aina silloin tällöin.

Minä en saa haettua eroa, koska pidän itsekin raukkamaisena erota toisen hedelmättömyyden vuoksi. Mutta olen sen verran itsekäs paska, että en usko koskaan kunnolla edes rakastaneeni miestäni. :(



Olen pyytänyt ajanvarausta terapiaan ja olen jo 2 viikkoa kytännyt, koska kutsu käy (postitse). Ihan ensialkuun ajattelin hoidattaa oman pääni ja ajatukseni kuntoon, ennen parisuhdeterapiaan menoa.