Lue keskustelun säännöt.
Nyyh!! Ikävä miespuolista ystävää... :(
12.06.2007 |
Olimme ystäviä vuosia. Kokeilimme seurusteluakin, mutta kun se ei toiminut, palasimme ystävyyteen, joka ihme kyllä oli vain syventynyt seurustelukokeilun myötä. Puhuimme kaikki asiat, siis IHAN KAIKKI kuukautisista noloihin seisokkeihin, olimme hyvin läheisiä ja yhteydessä toisiimme vähintäänkin viikottain vaikka välimatkaa oli satoja kilometrejä.
Tapasin mieheni. Hän oli jossain määrin mustasukkainen, mutta kun tiesi ystävyytemme olevan viatonta, salli sen. Jatkoimme yhteydenpitoa ja jaoin ystäväni kanssa ilon, kauhun, jännityksen, kaikki ne tunteet, jotka raskaus ja lasten syntymät aiheuttivat. Sitten hänkin löysi elämänkumppanin. Tyttö oli niin mustasukkainen, että heidän seurusteluaikanaan yhteydenpitomme jäi lähes täysin, koska ystäväni saattoi soittaa vain kun oli varma, ettei " jäisi kiinni" . Ja siis edelleenkin ystävyys oli TÄYSIN platonista, ei mitään minkä vuoksi olisi tarvinnut olla mustasukkainen.
He menivät naimisiin. Siinä vaiheessa ystäväni ilmoitti, että hän ei voi enää olla kanssani tekemisisissä, koska vaimo saa raivarin jos saa tietää. Hän ilmoitti tämän tekstiviestillä ja sanoi, että haluaisi vielä puhua puhelimessa, viimeisen kerran. Minä en voinut. Laitoin viestin, että ei siitä tulisi mitään, koska itken niin paljon. Itkin. Itkin monta päivää.
Nyt tuosta on kulunut noin kaksi vuotta. Yhä kaipaan tätä ystävääni usein. Ajattelen häntä, ja minusta tuntuu pahalta etten tiedä yhtään mitä hänelle kuuluu. Ajoittain saan tietoa toiselta ystävältäni, nainen myös, joka harvakseltaan on yhteyksissä häneen. Tuntuu niin hitsin pahalta.
Mikä hitto aiheuttaa ihmiselle niin suuren mustasukkaisuuden, että vaaditaan luopumaan viattomasta ystävyydestä? Miehelläni on myös naispuolisia ystäviä, eikä se minua haittaa. Välillä olen katkera (ex-)ystäväni vaimolle - hän satutti minua hirveästi!
Kommentit (7)
Ollaan tunnettu vuosikausia, ihan alussa oli jotain kiinnostusta molemmin puolin, mutta mitään ei tapahtunut. Sitten vuosiksi yhteys katkesi kun hän muutti ulkomaille, mutta saimme yhteyden taas viime vuonna. Mies pitää mun yhteyttä melkein päivittäin sähköpostilla. Vaimo ei tiedä, ja olisi varmasti aivan raivona. Me kanssa pystytään puhumaan kaikesta, toisin kuin he.. Olenkin yrittänyt antaa naisellista näkökulmaa heidän ongelmiinsa ja joskus auttanutkin. Vaimo ei myöskään tiedä, että olen ehdottanut nimet heidän lapsilleen.
Voisin elää ilman tätä ystävää, mutta kyllä se kurjaa olisi. Molemmista on inhottavaa toimia vaimon selän takana, mutta minkäs voit kun toinen on niin mustasukkainen kaikesta (mun mielestä hän tarvis ammattiapua, muttei ole toistaiseksi suostunut hakemaan.) Olen sinkku tällä hetkellä mutta viimeksi kun olin suhteessa miesystäväni tiesi ystävästäni eikä ollut mustasukkainen - hyvä niin, koska mitään syytä ei ole olla. Itse en voisi jäädä suhteeseen , jossa toinen on mustasukkainen, itse kun en ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun mies on mukava ja sillä on paljon ystäviä, kumpaakin sukupuolta. ollaan vaan pantu merkille, että naispuoleisia on enää vuosisen saatossa jäänyt vain muutama, semmosia kunnollisia ihmisiä, jotkä eivät yritä saada miestäni sänkyyn. moni esitti " ystävää" juttelivat henkeviä yms. olivat mukamas vain ystäviä, mutta sitten jossain vaiheessa heiltä pääsee aina mopo käsistä, hyökkäävät kimppuun kuin mitkäkin hyenaat ja työntävät kieltään suuhun. siihen on moni mieheni ystävyyssuhde naisen kanssa loppunut.
En tarkoituksella. En ole myöskään kieltänyt miestäni olemasta yhteydessä naispuolisiin ystäviinsä. Hän itse sanoo, että ei ole halunnut pitää heihin enää yhteyttä. Uskoisin, että nämä naiset joihin yhteyden pito on jäänyt ovat olleet ehkä hieman enmmän kuin ystäviä, en tiedä.
Mutta monesta hänen naispuolisesta ystävästään on tullut minun ystäviäni. Nykyisin he ovat jopa " enemmän" minun ystäviäni. Pidetään säännöllisesti yhteyttä ja vietetään tyttöjen iltoja. Porukassa kun ollaan on tosi kiva kun kaikki ovat ystäviä keskenään. Minä olen mieheni kavereiden ystävä (niin mies kuin naispuolistenkin) ja hän on minun kavereideni ystävä. Eli en nyt ehkä ole ihan samanlainen kuin nuo edellämainitut tyrannit, vaikka mustasukkainen olenkin.
Paitsi meillä myös mies mustasukkainen ja on sovittu että vastakkaista sukupuolta olevia ystäviä tavattaisiin yhdessä tai ainakin avoimin kortein. Ei salailua tms. Ihmettelen ap:n ystävän käytöstä. Tollasesta salailusta sitä vasta kimmastuukin :)
Ja todellakin ystävyys on platonista molemmin puolin. Miksi siis tällaista ystävyyttä ei saisi säilyttää? En jummarra. Sinä tosin oletkin sallinut sen, eli et pystykään vastaamaan varsinaiseen hämmästelyyni... Löytyisikö jotakin TOSI mustista, joka kehtaa myöntää aiheuttaneensa ystävyyden katkeamisen?
t. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun rupeat heti vertaamaan itseäsi ystäväsi vaimoon!
Olemme tunteneet aina, ihan syntymästä asti. Ja kyllä hitto vie olisin tosi katkera vaimolle, jos hän kieltäisi ystävyytemme. Onneksi hänestäkin tuli ystäväni, ei niin hyvä, kuin miehensä, mutta kuitenkin. Oma miehenikin hyväksyy ystävyytemme, koska tietää, ettei meillä ikinä voisi olla mitään muuta, eikä ole ollut ikinä ennenkään.
Meillä on nyt samanikäiset lapset, tyttö ja poika. Ehkä heistäkin tulee näin hyviä ystäviä isoinakin! :-)
Aika lapanen tämä ystäväsi kun tuollaiseen suostuu. Ja aika pirttihirmu taitaa olla emäntä..