Olen ollut 13 vuotta aitina, enka ole kurittanut lapsiani fyysisesti kertaakaan. Ei ole ollut vaikeaa, villeista vintioista huolimatta.

Lisäksi hän toimi koko työikänsä lastenhoitajana isossa päiväkodissa, eikä sielläkään sortunut satuttamaan yhtäkään lasta tahallaan (aika kammottava ajatuskin itse asiassa, eikö? silti moni pitää omien lasten satuttamista hyväksyttävänä...). Ja kaiken huipuksi äitini tulee itse perheestä, jossa väkivaltaa perusteltiin " kasvatuksella" . Äitini halusi katkaista tuon väkivallan kierteen ja onnistui siinä erinomaisesti - me lapsetkaan ei olla nostettu kättämme omien lastemme satuttamiseen kertaakaan :)



Ja hyväkäytöksisiäkin ollaan silti(/siksi?) kaikki, myös äitini kaikki lapsenlapset.

Tänne asti lemuaa tuo itsekehusi. Ja vieläpä asiasta, jossa ei ole mitään kehuskeltavaa.

Täytyy sano, ettei ole edes tullut mieleen. Esikoispoika oli kyllä villi, ja hänen kanssaan tarvittiin erityisen paljon pitkää pinnaa. Nykyään hän on todella rauhallinen, kiltti, hyväkäytöksinen nuorimies. Neljän tytön kanssa on ollut helpompaa, mitä nyt uhmat on tietysti jokaisella ollut. Hyvin niistäkin on selvitty ilman väkivaltaa.

joka ei ole käyttänyt ruumiillista kuritusta. Ai että ei ole kehuskeltava asia??!! Mielestäni on omakehun paikka, olen ylpeä siitä että lapseni eivät pelkää minua ja olen voinut heidät kasvattaa ilman kipua ja nöyryytyksen tunnetta! Ja ihania lapsia ovat, uhmaiät tietysti on kaikilla olleet, mutta sehän kuuluu asiaaan, Normaaleja lapsia ovat. Kummallista että väkivallatonta kasvatusta täytyy " puolustella" !!???

joka ei ole käyttänyt ruumiillista kuritusta. Ai että ei ole kehuskeltava asia??!! Mielestäni on omakehun paikka, olen ylpeä siitä että lapseni eivät pelkää minua ja olen voinut heidät kasvattaa ilman kipua ja nöyryytyksen tunnetta! Ja ihania lapsia ovat, uhmaiät tietysti on kaikilla olleet, mutta sehän kuuluu asiaaan, Normaaleja lapsia ovat. Kummallista että väkivallatonta kasvatusta täytyy " puolustella" !!???

joka ei ole käyttänyt ruumiillista kuritusta. Ai että ei ole kehuskeltava asia??!! Mielestäni on omakehun paikka, olen ylpeä siitä että lapseni eivät pelkää minua ja olen voinut heidät kasvattaa ilman kipua ja nöyryytyksen tunnetta! Ja ihania lapsia ovat, uhmaiät tietysti on kaikilla olleet, mutta sehän kuuluu asiaaan, Normaaleja lapsia ovat. Kummallista että väkivallatonta kasvatusta täytyy " puolustella" !!???

joka ei ole käyttänyt ruumiillista kuritusta. Ai että ei ole kehuskeltava asia??!! Mielestäni on omakehun paikka, olen ylpeä siitä että lapseni eivät pelkää minua ja olen voinut heidät kasvattaa ilman kipua ja nöyryytyksen tunnetta! Ja ihania lapsia ovat, uhmaiät tietysti on kaikilla olleet, mutta sehän kuuluu asiaaan, Normaaleja lapsia ovat. Kummallista että väkivallatonta kasvatusta täytyy " puolustella" !!???

että on mahdollista ja normaalia olla pahoinpitelemättä lapsiaan. Vain se, jolla on huono omatunto, voi närkästyä aiheesta. -ap

Kyllä meillä fyysistä kuritusta on käytetty. Esim. kannettu raivoava lapsi väkisin pois kaupasta, kun alkoi kiukutella karkin perään. Tai otettu väkisin kädestä pois jotain, joka ei sinne kuulu. Tai laitettu lapsi jäähylle, kun on tehnyt jotain pahaa. Sen sijaan väkivaltaa ei ole tarvinnut koskaan käyttää.

Minusta tässä asiassa ei ole mitään kehuskelemista. Se on vähän kuin ylpeilisi sillä, että on antanut lapselle riittävästi ruokaa tai pitänyt sylissä. Fyysinen koskemattomuus on lapsen perusoikeus aivan kuin ruoka tai hellyyskin. Vanhempien normaaleilla velvollisuuksilla kehuskelevat lähinnä ne, joille vanhemmuus on jatkuvaa suoritusta, jossa joko onnistutaan tai ei.

Mrs_Starlight:

Tänne asti lemuaa tuo itsekehusi. Ja vieläpä asiasta, jossa ei ole mitään kehuskeltavaa.

On erittäin hyvä että edes joku vanhempi kykenee hoitamaan lapsiaan ilman fyysistä kuritusta, tai huutamista tai uhkailua ja kiristystä. Se ei ole itsestäänselvyys, ja jokainen äiti joka saa kasvatettua lapset aikuisksi ilman kyseisiä keinoja voi nostaa itselleen hattua.

ap

venkoillut.