Kuinka paljon elämä voi kerralla satuttaa??

Koskaan ei ole yksikään läheinen kuollut, ei mummot, ei papat.. 24 ikävuoteen asti..



Joulun jälkeen, isä sai sydänkohtauksen, selvisi ja odottamaan jatkotutkimuksia..



Helmikuun alussa sain keskenmenon ja viikko siitä, mummo kuoli romahdettuaan varjoainekuvaukseen, mihin isäni jonotti menoa.. Mummo oli vasta 68- vuotias ja ei ikinä ollut ollut sairaalassa sairauksien vuoksi.. Nytkin piti käydä vain kuvauksessa, joka on ihan rutiinia ja sen jälkeen ostamassa villalankaa... Lapseni villasukkiin.... =0(



No.. Äitini muutti takaisin kotiinsa ja hoitaa huonokuntoista isäänsä kun mummo, hänen hoitajansa kuoli!



Isänisän kymmeniä vuosia vanha sappileikkauksen hoitovirhe oireilee.. Pitkin kevättä käy sairaalassa ja sitä käymme tervehtimässä..



Isä käy varjoainekuvauksessa ja uutiset on hyviä!! Kylläpä pelotti..



Toukokuun alussa tulee diagnoosi, papalla, isänisällä siis on haimassa nyrkinkokoinen kasvain.. Perjantaina pappa sitten nukkui jo pois!!!



Tuntuu aivan hemmetin raskaalta ja pelottavalta tämä tilanne.. Kuoleeko molemmat jälkeenjääneet puolisotkin vielä perässä!!



Sunnuntaina on jo papan hautajaiset ja pitäisi jaksaa sinne mennä, 4 kk edellisistä, sukulaiset vain vaihtuu..



Surua ja menetystä tuntuu olevan valtavasti, uutta lasta en uskalla toivoakaan jos sattuu jotain lisää, enkä ehkä jaksa sitä surua kantaa!!



Toki isovanhemmat ovat jo sitä luokkaa, joka voi kuolla, mutta onko niiden pakko kerralla??



huoh.. Kiitos kun sain purkaa..