Auttakaa: orvon kissanpennun hoito!

Eiköhän tämä tästä ala pikkuhiljaa sujumaan. Laitoin toiseen viestiketjuun kisun kuulumisia kun en saanut tätä auki mutta nyt tämäkin toimii.



Löysin kissalle jo penturuokaa joten se huoli on ilmeisesti nyt poissa.



AP

Että halusin vielä lisätä, että on todella kiitollista hommaa tämä kissanpennun hoito. Olen toki eläinrakas, mutta ikinä en olisi osannut kuvitella, miten paljon voi välittää pienestä avuttomasta eläimestä ja miten paljon vaivaa sen eteen viitsii nähdä. Minulla on kova halu nähdä pennun voimistuvan ja kasvavan isoksi reippaaksi kissaksi :)

Lehmän maito ei kuulu kissan ruokavalioon.



Penturuokaa saa ihan marketeistakin. Raaka jauhelihakin on hyvää ensiravintoa pieninä määrinä. Usein täytyy laittaa suuhun asti.



Nostele hiekkalaatikolle, puupellettikin on hyvä vaihtoehto. Voi oppia hitaammin, kun ei saa mallia muilta kissoilta.

mutta kun muun ruoan aika koittaa, ehkä noin viikon päästä, niin keitettyä seitä (tai muuta kalaa, ei tuoretta!) tai pennulle tarkoitettua valmisruokaa (purkkiruokaa)

ei lehmän jalostettua maitoa.



Vauvakissoille on omaa ruokaa kaupoissa. Mistää siisteysjutuista ei kannata huolehtia jos se on vasta niin pieni.

Menen toki mahdollisimman pian eläinlääkäriin (tällä viikolla) ja eläinkauppaan (huomenna).



Itse välillä mietin, teimmekö oikein. Tapaus on tosiaan kummallinen, sillä kissa oli lukkojen takana yksin, eikä kukaan oikein ymmärrä, miten se sinne olisi joutunut. Avasimme oven pe-la yön ajaksi, mutta pentu ei lähtenut minnekään ja vapisi ja tärisi ja tuskin pysyi jaloillaan, joten päädyin sitten ruokkimaan ja hoitamaan sitä. Se nukahti syliini hyvin pian sen jälkeen, kun sen uskalsin ottaa kiinni (mikä tapahtui helposti, eikä se vastustellut ollenkaan).



Itse en ole erityisen " kissaihminen" vaan enemmänkin eläintenystävä yleisesti ottaen. Enkä haluaisi pitää kissaa itse, mutta uskon, että se olisi kuollut, jos emme olisi ottaneet sitä mukaamme.

ja vikisi :/ Eläinkaupasta hain jotain erikoisjuttua pennulle ja siitä se kasvoi ja selvisi. Nyt pari vuotias iso kolli :) Kissat on ihania, sääli että jotkut niitäkin kaltoin kohtelevat.

Toivottavasti löydät pennulle hyvän kodin, kunhan se ensin vähän vielä kasvaa! (mieluiten n 10viikkoiseksi)

Minun äitini pelasti vähän samanlaisesta tilanteesta yhden n. 2-3 viikkoisen kissanpennun.

Elettiin 70-lukua, joten eipä kovin kummoisia eläinlääkäreitä ollut.. ketään ei kiinnostanut orvon maatiaskissanpennus kohtalo..

No, äiti tomerana tätinä juotti omaa rintamaitoa aluksi ruiskulla kissan suuhun, lopulta pienimmällä pullotutilla mitä löysi. Siis omaa rintamaitoaan. Tämä rakas kissamme oli lemmikkinämme sitten seuraavat 15 vuotta.

Ikävä kyllä lopetin kuopuksemme imetyksen pari kuukautta sitten (reilu 2-vuotiaana, joten tulihan sitä imetettyä!) joten omaa maitoa minulla ei taida enää olla.



Tulen kertomaan kissan kuulumisia tässä viikon varrella tähän samaan ketjuun :)



Kiitos vielä kerran!

Kiva kuulla sitten kuulumisia =)

Ihanaa, saadaan oma " av-kissanpentu" :)

(muutenkin tuntuu kolahtavan tää juttu just tuon meidän edesmenneen rakkaan lemmikin takia)



Paljon suukkoja karvapallerolle, toivottavasti hän voimistuu ja vahvistuu!



t. olinko 11?

siis emohan nuolee pentujen takapuolta syönnin jälkeen juuri tämän takia. pentu voi mehentyä mikäli ei opi ulostamaan, joten tarkkaile tilannetta. ja jos tarpeen, niin jollain hierot pennun pyllyä ruokailun jälkeen kunnes suoli toimii.

Pentu on pissannut sekä kakannut muutaman kerran (tummanruskeita pökäleitä, onko se oikeanlaista?), eli itse kakkaaminen tuntuu onnistuvan. En siis itse tiedä, minkä ikäinen se on, mutta tuttavani arvelivat sen olevan vajaan/noin kuukauden. Pennulla on silmät auki, se kävelee, nuolee tassujaan (vaikkakin aika kömpelösti) ja etsii kovasti ihmisten lämpöä ja seuraa (kun olen sen kanssa samassa huoneessa, se tulee aina istuman jalkojeni väliin, ja kun otan en syliin, niin kehrää) ja syö tosi sotkuisesti kupista, muttei juo ellen anna sille juotavaa ruiskulla/pipetillä.



AP

" kun otan sen syliin"



EIKÄ: kun otan en syliin



AP.



Terkut ja pahoittelut vielä sinulle, jonka kissa oli menehtynyt :(

Teidänlaisianne kun olisi enemmän olemassa!



Toivottavasti kissa vahvistuu, ja siitä tulee oikein reipas iso kissa :)



T: Kolmen kissan " emo" ( joista yksi kuollut jo, 19-vuotiaana.

Tuosta aikaisesta vieroituksesta saattaa tulla hieman ns. käytöshäiriöitä eli kissa ei opi kissojen tavoille. Meillä on 8viikkoisena emostaan erotettu (adoptoimme orvoksi jääneen pennun) kissa ja se on todella ihmisriippuvainen, toinen kissamme on erotettu emosta vasta 5kk ja se ei ole niin meistä riippuvainen kuin tämä nuorena vieroitettu.



Kutsumme tätä liian aikaisen vieroitettu kissaa vässykkäkissaksi sillä se antaa itseään puolta pienemmän kissan pompottaa 100-0, se ei osaa purraa tai raapia ketään, sen saa laittaa vaikka solmuun eikä se välitä pätkääkään, se on ns. lapsiturvallinen kissa :). Kissamme olivat muutama viikko sitten viikonlopun hoidossa vanhempieni luona (jossa vierailemme normaalisti vähintään kerran viikossa kissojen kanssa joten paikka oli tuttu), vässykkäkissamme oli kaivannut ja vähän itkeskellytkin meidän perään ja voi sitä riemua kun tulimme heitä sunnuntaina hakemaan kotiin. Toista kissaa ei olisi voinut vähempää kiinnostaa kotiin lähtö :)



Eli kissasta saattaa tulla todella ihmisriippuvainen joten jos ette sitä pidä niin etsi sille oikeasti hyvä ja rakastava koti että se ei enempää joutuisi kärsimään.



Pentu on niin pieni että sille olisi hyvä tarjota vielä vastiketta, oikeaa kissanruokaa se tuskin osaa vielä kunnolla syödä joten taitaa pieni jäädä nälkäiseksi. Ja näin kesällä olisi tärkeää että se juo paljon (vettä kannttaa olla aina tarjolla mutta maitoa tarjoile ruiskusta). Muista myös madottaa se pentu, kissat saavat syntymässään äidiltä matoja ja penturaukkaa on tuskin kukaan madottanut. Pennut on hyvä madottaa säännöllisesti (muistaakseni 2vko välein). Jso sitä ei madota niin sen suolisto ei välttämättä kehity ja madot jäävät ikuiseksi riesaksi. Meidän toinen kissa (se joka saatiin 5kk ikäisenä) eli ensimmäiset 5kk ilman madotusta ja sen kyllä huomaa. Tyttä on TODELLA pieni ikäisekseen eikä enää kasva. Se ei liho ei sitten niin millään, luut pasitaa nahan läpi vaikka se syö huomattavasti enemmän kuin itseään tuplaten isompi vässykkäkissa. Ja hänet on madotettava 3kk välein sillä madot ovat pesiytyneet hänen keuhkoihin ja aina aika ajoin ne valtaavat kissan elimistön. Näitä keuhkoihin pesiytyneitä matoja ei saa millään tapttua, ne on vaan aina häädettävä 3kk välein kun alkaa tulemaan suolisto-oireita.



Tarkasta myös pennun korvat, jos niistä tulee paljon kahvinpurujen näköistä eritettä on pennulla korvapunkkeja ja nekin kannattaa hoitaa pois. Ne imevät verta ja pentu ei välttämättä kestä suurta verenmentystä.



Ruoasta vielä, kun pentu kasvaa niin ala tarjoilemaan sille ruoaksi kuivapapanoita. Anna ns. märkäruokia silloin tällöin herkkuna. Kun tarjoilet papanoita niin kissan hampaat pysyvät paljon paremmassa kunnossa (plakki hankautuu ruokaa pureskellessa pois). Ja penturuokaa on hyvä tarjota ainakin 1-vuoden ikään asti.



Kuulostat todella ihanalta ja eläinrakkaalta ihmiseltä, kunpa sinun kaltaisia ihmisiä olisi enemmän maailmassa :)



- erittäin kissarakas ihminen