Episiotomian tuhot.
Itselläni on kaksi lasta. Ekasta tehtiin eppari ja ulosteenpidätykyky huononi todella paljon ja kärsin emättimen väljyydestä monta vuotta. Hain apua, mutta en sitä saanut. Kun synnytin toisen lapseni, tuli pieni repeämä, eikä leikattu. Alakerta toipui todella nopeasti.
Olen muutenkin kuullut useita tarinoita, kuinka epparin jälkeen on topuminen ollut hitaampaa, ja ongelmia ilmennyt. Ja että niitä kai viiltelee pääasiassa enää vanhemmat kätilöt.
Tahtoisinkin kuulla kokemuksianne, onko teille tehty epparia, ja miten olette toipuneet? Äkkiä ajatellen on aika hurjaa, että sitä alapäätä vain viilletään tuosta vain, itse olen melko varma, että jokin hermorata ainakin omassa tapauksessani kärsi vahinkoja. Jos vielä synnytän, kiellän leikkaamasta!
Pitäisikö naisten osata pelätä sitä leikkaamista?
Kommentit (7)
Koskaan se ei ole haitannut yhdynnässä tai muutenkaan, eikä muistuttanut olemassaolostaan kuin ihan heti synnytyksen jälkeen. Tikkejä siinä oli 8 kpl.
Toisessa synnytyksessä ei tehty epparia, tuli toisen asteen repeämä, joka kyllä parani vielä nopeammin kuin epsiotomia-haava, eikä ole koskaan vaivannut yhdynnässä tms.
ja silti alapää oli kuin taistelutanner ainakin puoli vuotta, toisesta ei mitään tuntoja
Viikon päästä oli parantunut niin etten muistanut koko epparia.
Toisella ja kolmannella kerralla repesin, ja ne paranivat samalla tavalla.
minä en halua edes tietää kuinka pahasti olisin revennyt ilman eepparia, koska eepparihaava repesi lisää, ja sen lisäksi tuli toinen repeämä...
ja kaksi imukuppisynnytystä takana. Ei mitään ongelmia, pystyin heti istumaankin synnytyksen jälkeen.
Paranivat nopeasti. En olisi halunnut reveta.