koulupsykologi vastaa hetken...

Miten tieto kulkee kouluun pk:sta, neuvolasta, neuvoloapsykologilta ym. tahoilta vai kulkeeko mitenkään? Mitä kouluun on syytä kertoa?

haukkuu sanallisesti koko ajan mitä pahimmilla haukkuma sanoilla. Perhe on ihan tavallinen, ei alkoholia eroa jne.

lapsella on aina läksyt tehty, siistit vaatteet päällä, on ajoissa koulussa, nukkumaanmenoista on keskusteltu ja ohjeet mielestäsi ymmärretty ja niitä noudatetaan jne. mutta lapsi on silti levoton ja keskittymishäiriöinen tunnilla, mitä mietit?



Meillä on tällainen tilanne ja todellakin kiinnostaisi.



Kiitos.

Millaisista taustoista ovat ne lapset joita kohtaat työssäsi? Mitkä ovat lasten suurimmat " ongelmat" , joita selvittelet?

Aika laaja kysymys. Ongelmatonta loppuelämää voinee olla vaikea taata. Jokaisen lapsen kanssa tulee jotain taisteluja eteen jossain vaiheessa. Ajattelisin, että tahtoikäisen 2-vuotiaan kanssa on oleellista turvallinen ja jämäkkä rajojen asettelu ja niistä kiinni pitäminen silloinkin, kun lapsi uhmaa. On myös tärkeää ottaa vastaan lapsen kiukkua menemättä itse mukaan siihen ja olla läsnä, kun vaikeat tunteet ottavat lapsessa vallan. Aikuinen voi antaa lapsen tunteille sanoja ja osoittaa niille hyväksyntää, vaikkei voikaan sallia lapsen tekevän ihan kaikkea, mitä haluaa. Onhan kaiken ikäisten kasvatuksessa toki muitakin puolia, mutta nämä asiat tulivat mieleen juuri 2-vuotiaan kohdalla. Ihan varmaan jokaisella aikuisella silti välillä pinna palaa eikä tule toimittua niin ihanteellisesti. Tärkeää on myös armahtaa itseään. Aina voi aloittaa alusta.

kopsy

tai lapsen tempperamentti



t. erityislapsen äiti

tai lapsen tempperamentti



t. erityislapsen äiti

Nyt neljännellä luokalla ollut vaikeuksia suoriutua läksyistä. Aiemmin vastaavaa oli ekalla luokalla. Monia apukeinoja on otettu käyttöön. Aikaraja tunti läksyjen tekoon, aineiden nimistä tehdyt kortit, tauko kesken läksyjen yms.



Suurin kiristävä tekijä on enää se, että jos joudun jollain lailla puuttumaan hommaan, niin äkkiä ollaan ilmiriidoissa. Voinko huoletta antaa mennä omalla painollaan vai olenko sitten huono äiti? Jos ei saa hommiaan hoidettua, niin ei sitten?

Opettaja oli hieman sitä mieltä, että ei ole kykyä täysin itsenäiseen suoriutumiseen, mutta perheneuvolan perheterapeutti taas antaisi tehdä yksin..

todella paljon negatiivisesti? Kiusaa pikkuveljeä yms. Saa positiivistakin huomiota , mutta mikään huomiomäärä ei tunnu riittävän. Saman lapsen on vaikea ottaa muita huomioon (on itsekäs).

Riippuu vähän paikkakunnasta, miten tiedon välittämisestä on sovittu. Neuvolapsykologi on vaitiolovelvollinen, joten häneltä ei mene tietoja automaattisesti eteenpäin, ellei vanhempien kanssa ole asiasta sovittu. Useimmiten kuitenkin sovitaan, että lapsen tutkimuksista saa antaa tietoa ainakin päiväkotiin ja kouluun, koska muuten lapsen auttaminen tutkimustiedon pohjalta on mahdotonta. Jos sinun kohdallasi ei ole tiedon välityksestä sovittu, voi olla tarpeen ottaa asia itse puheeksi luokanopettajan kanssa. Voit myös pyytää lastasi tutkineen psykologin mukaan palaveriin kertomaan tuloksista. Koulu hyötyy ainakin sellaisista tiedoista, jotka koskevat suoraan oppimistaitoja. Joskus on tarpeen myös kertoa lyhyesti perhetilanteesta, jos se näyttäisi vaikuttavan lapsen yleiseen jaksamiseen ja olemiseen koulussa. Vanhempi voi sopia psykologin kanssa, mitä tietoja opettajalle kerrotaan. Psykologi ei kerro tietoa, johon vanhempi ei anna lupaa. Vanhempi itse tietysti saa kertoa opettajalle niitä asioita, joita parhaaksi näkee.

kopsy

Olen vuosia laukannut palavereissa ja vakuutellut eri asiantuntijoita siitä, että olen ihan normaalin kunnollinen äiti. Kiinnostunut lapsesi asioista, läsnäoleva, rakastava. Ja että itsekin mutkan kautta asioista jotain tietävänä minulle ei tarvitsisi aina uudelleen ja uudelleen luetella normaaliin lapsen kanssa elämiseen kuuluvia sääntöjä. Jos ymmärrät mitä tarkoitan. On hyvin väsyttävää vakuutella ihmisille aina sitä samaa. Samalla alkaa jo itsekin epäillä tehneensä jotain ratkaisevasti väärin kun apuja ei saa mistään, ainoastaan niitä palavereja toisensa jälkeen missä jauhetaan niitä samoja itsestäänselvyyksiä.



Lapsi on erityisen älykäs joissain asioissa ja jo oppinut käyttämään systeemiä väärin.

meillä esim. päiväkodissa oltiin hyvin skeptisiä meitä vanhempia kohtaan, vaikka meillä oli diagnoosi. Voisin sanoa, että ylivilkkaiden lasten vanhemmat ovat suurennuslasin ja yleisen arvostelun kohteena. Joskus on hyviä päiviä ja tehoaa johdonmukaisuus ja jo kantapäänkautta opetetut keinot, kun taas sitten seuraavana päivänä kaikki taas yhtä kaaosta.



Haleja 12

Vaikea vastata näin vähien tietojen perusteella. 10-vuotiaalla voi olla jo esimurrosikääkin, joka tekee kiukkuiseksi ja äreäksi. Joskus perheenjäsenten väliset vuorovaikutussuhteet voivat olla vähän solmussa, vaikka olisi ihan tavallinen perhe kyseessä. Oletko saanut juteltua tytön kanssa siitä, mikä häntä kiukuttaa? Kiukkuinen saa tietenkin olla, mutta solvaamiset ja nimittelyt eivät kuulu perhe-elämään. Mitä näistä asioista perheessänne seuraa? Tyttö kaipaa varmasti myös henkilökohtaista myönteistä huomiota.

kopsy

ja nyt tulikin sitten vastaus minun kysymykseen.



Kyseessä on poika ei tyttö, hän on perheen kolmas lapsi. Omatoiminen ja kaverit tärkeitä. Haaveilee koko ajan mopoista ja kahdehtii isoveljiään. Poika pettyy helposti kun ei saa sitä mitä haluaisi. Ei viihdy juurikaan kotona..voi olla oikeassa, että vuorovaikutus saattaa tempperamenttisessa perheessämme olla ns. opittu tapa keskustella välillä tiuskahdellen. Mutta tuo haukkuminen on jotain aivan kamalaa kuunneltavaa.



Kiitos vastauksesta t. 6

Kun kyseessä on keskittymishäiriöinen lapsi, otan aina huomioon sen mahdollisuuden, että taustalla voi olla neurologispohjainen ongelma kuten ADHD tai muu neuropsykiatrinen häiriö. Tottakai on mahdollista, että ongelmat liittyvät myös kotitilanteeseen, vaikka kaikki ulospäin näyttäisikin olevan kunnossa. Pyrin psykologisella tutkimuksella ja eri osapuolten haastattelulla saamaan kokonaiskuvan tilanteesta.

kopsy

Lapset ovat kaikenlaisista taustoista. Selvittelen enimmäkseen oppimisvaikeuksia ja erilaisia sopeutumis- ja tunne-elämän vaikeuksia, jotka tulevat esiin koulussa. Mikäli näyttää siltä, että ongelma liittyy enemmän perhetilanteeseen, saatan ohjata eteenpäin esim. perheneuvolaan tai muiden palvelujen piiriin.

kopsy