koulupsykologi vastaa hetken...

Yritän saavuttaa vanhempien luottamuksen antamalla heille aikaa kertoa omia näkemyksiään ja kokemuksiaan lapsesta. Pyrin kunnioittamaan kaikin tavoin sitä, että vanhemmat ovat oman lapsensa asiantuntijoita. Vaikka minusta joskus tuntuisi siltä, että vanhemmat eivät ole ihan ajan tasalla, niin yritän kuitenkin antaa heille sen kokemuksen, että arvostan heitä. Jos vanhemmat saavat sen ajatuksen, että minä jotenkin syytän tai arvostelen, he eivät ymmärrettävästikään halua olla yhteistyössä kanssani. Usein vastustus johtuukin syyllisyydentunteesta tai leimautumisen pelosta. Tärkeää on antaa vanhemmille selkeä kuva siitä, mitä tutkitaan, minkälaisilla menetelmillä ja miksi sekä myös, mitä tutkimuksista voi seurata.

kopsy

meidän lapsi osaa välillä todella hyvin esim. kokeissa ja läksytkin tekee hyvin. Sitten taas monesti kokeet menee alle penkin ja onnistumista ei tule mistään ja tulee ns. hölmön maine.

tulisi saada ja testejä myös siihen suuntaan tulkita?

Jodutko tekemään paljon oman moraalisi vastaisia tekoja työssäsi?

Yritän vastata ajatuksella kaikille, joten jonkin aikaa tässä menee, kun näitä näpyttelen. Vastaan kuitenkin ainakin kaikkiin tähän mennessä tulleisiin kysymyksiin!

Ja kiitos muutenkin, teet tärkeää työtä. Itse arvostan paljon niitä ammattilaisia, joiden kanssa olemme tähän menneessä olleet tekemisissä ja jotka ovat tosissaan paneutuneet lapsemme asioihin.

Visainen kysymys... Mielestäni ei ole hyvä, jos läksyjentekotilanteesta tulee ilmiriita. Joskus äidin painostaminen ja muistutteleminen voi herättää vain vastarintaa ja tehdä läksyjen tekemisestä entistä vastentahtoisempaa. Herkästi myös käy niin, että jos äiti ottaa vastuun prosessista, niin koululainen ei ota sitäkään vähää vastuuta, minkä pystyisi ottamaan. Ei ole hyvä, jos koululaiselle syntyy se käsitys, että aikuiset vastaavat hänen koulunkäynnistään. Neljäsluokkalainen pystyy jo normaalitilanteessa vastaamaan läksyistä itse.



Oleellista on mielestäni selvittää se, mistä läksyjenteon vaikeus johtuu. Jos lapsella on oman toiminnan ohjauksen ongelmaa siis toisin sanoen vaikeutta aloittaa, viedä eteenpäin ja saattaa loppuun tai ylipäätään muistaa, että jotain tehtävää oli, niin ilman muuta hän tarvitsee jonkinlaista tukea työskentelylleen. Usein tällaisella lapsella on myös vaikeuksia tarkkaavuuden säätelyssä, joten keskittyminen voi olla kaiken kaikkiaan hankalaa. Tärkeää olisi selvittää, onko lapsella myös oppimisvaikeuksia, jotka eivät johdu pelkästä yrityksen puutteesta.



Kun näistä asioista on saatu kuva (esimerkiksi koulupsykologin suorittaman selvittelyn kautta), asiasta olisi hyvä puhua lapsen itsensä kanssa. 10-vuotias voi jo ymmärtää, mistä on kyse, jos se selvitetään hänelle. Hänen kanssaan voisi jutella siitä, että jonkinlaista apua hän selvästi tarvitsee, ja kysyä, minkälaista apua hän olisi valmis vastaanottamaan. Voitaisiin kartoittaa ne konstit, joita on käytetty, ja miettiä, mitkä ovat toimineet ja mitkä eivät. Uusia keinoja voitaisiin miettiä yhdessä aikuisten kanssa. Sitten sopimus siitä, mitkä asiat ovat hänen omalla vastuullaan. Jos hän tarvitsee apua, voidaan sopia siitä, missä rajoissa häntä autetaan, esim. " äiti muistuttaa kerran" tai " äiti muistuttaa kaksi kertaa" . Sitten yhteinen seuranta, miten homma on toiminut.



Tällaisia nyt tuli mieleen. Lyhyen kysymyksen perusteella taustoja tuntematta on tietysti mahdotonta vastata ihan tarkasti. Suosittelen yhteistä keskustelua opettajan ja esim. koulupsykologin tai teidän perheen asioita hoitavan perheneuvolapsykologin kanssa.

kopsy

Kyllä hyväksyn lääkityksen. Usein siitä on merkittävää apua. Vanhempien täytyy kuitenkin olla lääkityksen takana, samoin isomman lapsen/nuoren kyseessä ollen hänen itsensä täytyy hyväksyä asia.

kopsy

Jäi mainitsematta, että koulupsykologille vein heti, kun eskarista totesivat tuon vaikeuden. Silloin suoriutui testistä aivan hyvin. Opettajat vaihtuneet usein meistä johtumattomista syistä. Tosin vasta neljännellä luokalla alettu pohtia tuota läksyasiaa ja haettu apukeinoja siihen. No, katsotaanpa syksyllä uudestaan, miltä näyttää. 13

lapseni asioissa joutunut tekemisiin, koulupsykologi on ollut ainut, jonka olen todella kokenut kuunneelleen minuakin. Eikä vain ehdotelleen uudelleen ja uudelleen jo aikaa sitten huonoksi havaittuja juttuja.



Nyt olemme päässeet tilanteeseen, jossa uusintakäynnit missään instanssissa on todettu tarpeettomiksi, toistaiseksi.



Tunnen juuri nyt olevani todellinen kehäraakki.



7

ADHD-lapselle on tyypillistä suoriutumisen vaihteleminen eri tilanteissa. ADHD-lapset ovat tavallista herkempiä mm. vireystilan vaihteluille ja motivaatiotekijöille. Kiinnostavaan asiaan he voivat paneutua hurjalla intensiteetillä ja sellaiseen, mikä ei kiinnosta, eivät jaksa paneutua yhtään. Jännittäminen, väsymys tai " huono päivä" voi viedä keskittymiskyvyn kokonaan, samoin ulkoiset häiriötekijät, äänet, luokassa liikkuminen jne. Jotkut ADHD-lapset eivät pysty enää iltapäivän puolella pitämään vireyttä yllä riittävästi. Myös kokeen muoto voi vaikuttaa. Pitkät kokeet ovat haastavampia kuin lyhyet kokeet, joissa on selkeät strukturoidut kysymykset. Tiedostetaanko koulussa lapsen ADHD ja sen vaikutukset? Onko hänellä mahdollisuutta suorittaa kokeita uusiksi tai tehdä niitä esimerkiksi hiljaisessa tilassa erityisopettajan kanssa yksi kysymys kerrallaan tai suullisessa muodossa?

kopsy

eskariope, erityislastentarha opettaja olivat ehdottomasti sitä mieltä, että lapsi erityisluokalle muiden villien sekaan. Psykologi ja terapeutti taas lähikoulun kannalla meidän vanhempien tukena. Ja yllätys, yllätys eskariopet eivät halua enää edes jutella kun huomasivat olleensa väärässä.



En tiedä sitten miten se tietämys oli oikeampi psykol. ja terap. mukaan?!

Jos ekalla tehty perustestit ja ne ovat menneet hyvin, niin se viittaisi siihen, että perusoppimiskyky on lapsella ok. Tarkkaavaisuuden ongelmat ja oman toiminnan ohjauksen vaikeudet ovat kuitenkin sellaisia asioita, jotka näkyvät heikosti testeissä. Lapsi voi kahdenkeskeisessä tilanteessa tutkijan kanssa pärjätä hienosti, vaikka hänellä olisi luokkatilanteessa tai itsenäisessä työskentelyssä isoja vaikeuksia. Lapsen oppimis- ja työskentelytaitoja kannattaa myös seurata ja arvioida muutaman vuoden välein uudelleen, jos niissä tuntuu olevan ongelmia. Hyvää jatkoa teille!

kopsy

En ole törmännyt tällaiseen painostukseen enkä joudu tekemään työssäni varsinaisesti oman ammattietiikkani vastaisia päätöksiä. Joskus on kuitenkin vaikea tehdä lapsen edun mukaisia suosituksia, koska on toimittava niiden mahdollisuuksien puitteissa, mitä kunnassa on. Aina tarjolla olevat mahdollisuudet eivät ole niitä parhaita tai kouluissa ei ole halukkuutta tulla niin paljon vastaan kuin lapsen edun mukaan olisi tarpeen.

kpsy

Kotona on kuitenkin kaiken maailman kiukkuiluja ja mielennäyttämisiä. Lapsi on aina ollut ns. tulistuva lapsi.



Oletko lukenut kirjaa Tulistuva lapsi? Mitä mieltä olet siitä? Jenkkihömpän alta paljastuu kuitenkin ihan mielenkiintoinen ajatus: lapsi käyttäyttyy oikein jos osaa, eikä esim. joustamaton lapsi opi joustavaksi sillä, että äiti on joustamaton. Minäkin kun olen aina ajatellut tämän normaalin jämptien rajojen ja rakkauden yhdistelmän olevan hyvä, ja noudattanut Tahkokallion oppeja.



Kuinka tällaista kiukkupussia (joka on kuitenkin äärimmäisen rehellinen ja oikeudenmukainen) voisi parhaiten tukea?

Pahoittelen, että unohdin sinut!! Se ei ollut tarkoitukseni, vaan menin jo sekaisin kysymysten tulvassa. On vaikea vastata kysymykseesi, koska annat vain vähän taustatietoja. Sisaruskateus on normaalia kaiken ikäisillä, mutta jos huomionhaku, kiusaaminen ja itsekkyys tuntuvat vievän voimavaroja koko perheeltä, kannattaa apua hakea perheneuvolasta. Muutamakin selvittelykäynti voi purkaa tilannetta. Jotakin pahaa oloa lapsi tuolla käytöksellä ilmaisee. Lapsi voi jostain syystä kokea, ettei saa yhtä paljon tai ettei ole yhtä tärkeä, vaikka ulkopuolisen silmin huomiota olisi ihan yhtä paljon kaikille lapsille. Taustalla voi olla myös jotain isompaa vaikeutta katsoa asioita muiden näkökulmasta ym. Selvittelyn jälkeen tietoa syistä on enemmän ja voidaan keksiä keinoja auttaa häntä.

kopsy

sitten normaalille luokalle. Miten tämä voi olla mahdollista??? Hän on todella sisäänpäin sulkeutunut ja ns. hyvin outo muiden lasten mielestä. Hänellä ei käytännössä katsoen ole minkäänlaisia sosiaalisia taitoja. Sitten viimeistään, kun aloittaisi ylä-asteen, muut pojat luultavasti rääkkäävät hänet hengiltä. Voiko tuollaisiin päätöksiin vanhemmat vaikuttaa??? En halua, että veljeltäni viedään viimeisetkin mahdollisuudet kasvaa ns. normaaliksi ihmiseksi... :(

Olemme uusperhe ja lapsi on äitinsä hylkäämä ihan konkreetisesti. Varmasti osin johtuu siitä ettei saa äidin huomiota/rakkautta yms. Olen välillä hyvinkin väsynyt lapsen käytöksestä. Olen ihan vakavastikin miettinyt perheneuvolassa käyntiä.



t. 15

En ole lukenut " Tulistuva lapsi" -kirjaa enkä tunne sen taustateoriaa. Maalaisjärki kyllä sanoo, että jos vastakkain on kaksi pököpäätä, niin edistys ei ole järin huomattavaa :) Tahkokalliolla on hyviä ideoita, mutta ne perustuvat minun nähdäkseni siihen, että aikuinen näyttää lapselle valtansa. Voisin kuvitella, että kaikkien lasten kanssa tällainen lähestymistapa ei tuota parasta mahdollista tulosta. Rajat on lapsella oltava, olipa hän tulistuva tai ei, mutta toisten kanssa on vain luovittava enemmän ja keksittävä mielekkäämpiä ratkaisuja. Mieti, mitkä ovat teidän perheen perussäännöt, joista haluat ehdottomasti pitää kiinni, sanoipa lapsi mitä hyvänsä, ja ole niissä johdonmukainen. Niissä asioissa, joissa voit antaa neuvottelunvaraa, niin ota lapsi aidosti mukaan keskusteluun. Mikä olisi hänen mielestään hyvä tapa ratkaista tilanne? Aikuisen täytyy olla valmis myös vastaanottamaan lapsen kiukkua. Tulistuvien lasten vanhemmilla on tässä vaan tavallista enemmän työsarkaa. Hyvä perussääntö on se, että vihainen saa olla ja tunteensa näyttää, mutta toisia ja ympäristöä ei saa tahallaan tuhota. Voit miettiä lapsen kanssa, mitkä hänen mielestään olisivat sellaisia keinoja, jotka auttaisivat, kun tulistuminen tulee. Rauhoittaako häntä toiseen huoneeseen poistuminen, liikkeelle lähtö, nyrkkeilysäkin hakkaaminen, piirtely, musiikin kuuntelu? Haluaako hän, että olet lähellä vai tuleeko hän mieluummin selvittämään asian kanssasi vasta, kun on rauhoittunut? Kyllä lasta voi kuunnella aika avoimestikin ja auttaa häntä etsimään konkreettisia keinoja päästä kiukun yli. Tärkeää on myös opettaa se malli, että tulistumisen jälkeen asia selvitetään puhumalla asiallisesti. Nämä ovat tärkeitä tunnetaitoja myöhemmin elämässä ,koulussa, työpaikalla ja kaikissa ihmissuhteissa.

kopsy

Asperger-lapsi voi siirtyä tavalliselle luokalle, jos hänen katsotaan pärjäävän siellä sekä älyllisesti että sosiaalisesti riittävän hyvin. Tämä päätös tehdään aina yhdessä lapsen vanhempien, opettajien ja asiantuntijoiden kesken. Vanhemmat voivat ja heidän pitääkin sanoa painava sanansa. Jos he eivät siirtoanomusta allekirjoita, ei siirto käsitykseni mukaan ole lainkaan mahdollinen.



Jossain mielessä tavallinen luokka olisi Asperger-lapselle alusta saakka se paras ympäristö, koska tavallisella luokalla hän saisi parhaiten kokemusta tavallisista vuorovaikutuskuvioista. Joskus kuitenkin on parempi, kun as-lapsi pääsee pienryhmään ja saa enemmän tukea kuin tavallisella luokalla on mahdollista. Pienryhmässä opittuja taitoja hänen voi olla kuitenkin vaikea yleistää muissa ympäristöissä. Kun siirtoa mietitään, on tarpeen miettiä myös sitä, onko uudessa koulussa hänelle riittävästi tukea ja mitä tehdään, jos siirto ei sitten onnistukaan.

kopsy

Pitipä oikein miettiä ;) Mutta eivät ole.

ap