repeämien jälkeen synnyttämään

Hei!



Itse olen synnyttänyt v.02 ja silloin sain III/IV-asteen repeämän (kätilö teki välilihanleikkauksen ja silti vielä repesin " väärään" suuntaan). Repeämä ommeltiin leikkurissa ja lääkäri oli myös silloin sitä mieltä, että en enää alakautta synnyttäisi... Jälkitarkastuksen tehnyt lekuri taas oli sitä mieltä, että ei estettä normaaliin alatiesynnytykseen ole (ei ollut tullut pidätysvaikeuksia).



Myös mulla oli ekan vuoden todella kipeä tuo arpi ja seksi ei pahemmin siksi kiinnostanut (ehkä myös osasyynsä sillä, että imetin lähes 11 kk -> kuivat limakalvot). Mutta sen jälkeen olen nauttinut vieläkin enemmän seksistä kuin ennen raskautta ?!



Minä mietin myös kauan, että mites sitten todella sen kakkosen tai kolmoson synnyttäminen sitten tapahtuu..., nyt olen 31+ viikolla kakkosta odottelemassa ja olen menossa vko:lla 36 sairaalaan synnytystapa-arvioon (jos ei synny sitä ennen jo ;) ), juuri tuon repeämän takia ja neuvolantäti ei ole ottanut asiaan mitään kantaa. Siellä sitten päättävät miten tämä kaveri tulee maailmaan =) Itsellä ei ole väliä, voin yrittää myös alakautta, jos tämä kamu ei ole paljon isompi kuin isosiskonsa on ollut, mutta toisaalta en halua " väkisinkään" hankkia loppuelämän ongelmaa itselleni sen takia. Eli jos lekuri on sitä mieltä, että leikataan niin sitten leikataan ja jos että alakautta on mahdollista niin sitten niin.



Minulla ei ole tullut mitään kammoa alatiesynnytyksestä (en tuntenut mitään kipua synnytyksen aikana -> epiduraali ja pari pvä synnytyksen jälkeen oli kieltämättä hankala istua/kävellä, mutta äkkiä se ohi meni). Monet ovat sanoneet, että ekassa ovat revenneet pahastikin ja toisesta ei ole tarvinnut edes oikeastaan tikata. Nämäkin asiat varmaan yksilöllisiä...



Kannattaa varmaan ottaa ensin yhteyttä ihan omaan neuvolaan ja pyytää että sinne voisi tulla keskustelemaan asiasta... Tsemppiä sulle ja anna ajan kulua. Kaikkea ei aina pysty suunnittelemaan etukäteen ;)

Toivottavasti tästä oli jotain apua?

Itse sain synnytyksessä (sama sairaala) II-asteen repeämät ja jälkitarkastuksessa lääkäri oli sitä mieltä, ettei niidenkään jälkeen alatiesynntys ole enää " aivan automaattisesti" turvallisin vaihtoehto. Sairaalan kätilö oli taas sitä mieltä, että nuo repeämät eivät ole este seuraavalle alatiesynntykselle, joskin hänkin myönsi, että todella suurella varmuudella repeän uudelleen ainakin välilihan arven kohdalta.. :( Arpikudoshan ei jousta ollenkaan. :( Molemmat (sekä terv.keskuslääkäri että kätilö) olivat kuitenkin sitä mieltä, että ilman muuta saisin kuitenkin seuraavalla kerralla halutessani sektion, koska synnytykseni oli sen verran vaikea.. Itse en kyllä ainakaan tällä hetkellä enempää lapsia esikoisen lisäksi suunnittele juuri sen takia, että en enää IKINÄ halua / uskalla ponnistaa (sen verran kipeä olen vieläkin - vauva on 5 kk). Sektiosta en ole myöskään kiinnostunut; ja kun muita vaihtoehtoja ei ole.. Mutta tosiaan kannattaa vaatia sektiota, sen kyllä saa, jos vaatii, koska ketään ei voida pakottaa synnyttämään alateitse.

Esikoiseni syntyi poikkeavassa tarjonnassa imukuppiavustuksella ilman epparia ja seurauksena sain II/III asteen repeämät. Repeämiä korjailtiin 2h nukutuksessa, mutta edelleen olis yksi korjausleikkaus edessä, kunhan nyt tämä kolmonen ensin syntyy.



Toista vauvaa aloin odottamaan, kun esikoinen oli 7kk ja jo silloin äitiysneuvolassa otettiin kantaa tulevaan synnytykseen. Sanoivat tosin, että automaattisesti mennään synnytystapa-arvioon, ja siellä sitten katsotaan miten toimitaan. Eihän ne nyt neuvolassa oliskaan voinu mitään päättää. Samoin esim. jälkitarkastuksessa sain kannanottoja tulevaa synntystä kohtaan, tosin ne olivat eriäviä.



Synnytystapa-arviossa synnytyslääkärit olivat sitä mieltä, että normaalitarjonnassa syntyvä, normaalikokoinen vauva tulisi varmasti aivan mainiosti alateitse. Gastroenterologi taas puolti minua siinä, että sitä riskiä ei kannata ottaa, että repeäisi uudelleen. Joku jo mainitsikin, että arpikudos ei yhtään anna periksi.. En uskalla edes ajatella mitä tapahtuisi jos uudestaan repeäisi =/



Sain sitten kuitenkin section, aika helposti. Sanoin, että vaikka uskaltaisinkin ja haluaisinkin alateitse synnyttää, en uskaltaisi kyllä ponnistaa... Nyt odotellaan siis kolmatta, ja ensimmäisessä lääkärintarkastuksessa lääkäri puhui automaattisesta sectiosta?! Varmaan siis mennään synnytystapa-arvioon kuten aikaisemminkin ja siellä sitten keskustellaan tulevasta. Luulisin, että kun yksi sectio on jo takana, uusi tulee helpommin.



Näin siis minulla.

oman kokemukseni mukaan vaikeiden repeämien jälkeen (jos on mennyt sulkijalihas/lihakset poikki).

Itselleni tuli III-asteen repeämät muutoin hyvin sujuneen synnytyksen päätteeksi, ja paranin siihen nähden ihan hyvin.



Toisessa raskaudessani synnytystapa-arviossa äitiyspkl:llä lääkäri selosti minulle tilanteen lääkieteteen näkökannalta, muttei " päättänyt" synnytystapaa minun puolestani. Itse sain tai jouduin päättämään, ja päädyin varaamaan sektioajan.

Lääketieteen näkökanta lyhykäisyydessään oli, että mitään varmuutta siitä, miten alatiesynnytyksessä kävisi, ei ole, ja asiaa on tutkittu hyvin vähän, koska isot repeämät ovat hyvin harvinaisia. Esim Taysissä noin 10 kpl vuodessa. Joku alan lääkäri oli selvittänyt, että jos repeämien korjaus on onnistunut hyvin, niin keisarinleikkaus on useammin valinta, kuin jos on joka tapauksessa jäänyt ongelmia.

Eli hyvää korjaustulosta ei kannata ehkä riskeerata uudella alatiesynnytyksellä, huonomman tuloksen ehkä voi riskeerata. Ja yrittää korjata tilannetta kun lapset on saatu.



Gastropuolen lekurilla oli kohdallani selkeä mielipide heti korjauksen jälkitarkastuksessa: ei enää alatiesynnytystä.

ehkä tämä tarkoitti, ettei kukaan voi 100% varmaksi luvata sektiota kaikissa mahdollisissa tilanteissa - esim ennenaikainen lapsi ja syöksysynnytys. Jokin äidin perussairaus voi myös hankaloittaa sektion toteutusta.

Mutta kyllä kehotan uskaltamaan toisen lapsen odotukseen, sinun taustallasi sektion " saaminen" ei ole varmasti mikään ongelma. Vähäisemmilläkin syillä on sektioon päädytty tuhannet kerrat.

Siis kiitos kaikille rohkaisusta ja omista tarinoistanne. Aina on hyvä kuulla muiden kokemuksia, jotta voi peilata niitä omiinsa.



-nappula07

ollut jo puhetta ja se on papereihin kirjattu niin silloin leikataan jokatapauksessa vaikka ei olisi ehditty tekemään edes synnytystapa-arviota. Kannattaakin vaatia pääsyä synnytystapa-arvioon jo hieman aiemmin kuin yleensä jos on aiemmin tullut pahat repeemät ja seuraavaksi sektioon haluaa. Kannattaa esim pyytää päästä sinne jo rv 34-35. Ja etenkin jos on itsellä tunne että lapsi tulee jo aiemmin. Itse aikaistin synnytystapa arviota viikolle 34 kun oli sovittu viikolle 37 ja lapsi syntyi 36 viikolla..... Sektiopäivä oli sovittu viikolle 39. Ja minulla oli jo aiemmin tunne että vauva tulee aiemmin kuin sovittuna leikkauspäivänä. Sanoin vaan kun soitin äitipolille muuttaakseni aikaa että minulla on tunne et vauva tulee aiemmin. Sieltä vaan sanoivat että todennäköisesti ei synny ennen aikojaan ja että vaikka synnytys käynnistyisi itsestään niin silti leikataan koska pareissani oli siitä merkintä. Ja sektio oli muuten aivan lastenleikkiä omalla kohdallani verrattuna repeämä kipuihin. Vaatikaa sektiota jotta alapää säästyy eikä tule virtsan tai ulosteen pidätysongelmia. Ne voivat meinaan jäädä loppuelämän vaivaksi jopa invalisoida, etenkin kun vanhempana muutenkin jo voi olla ongelmia sillä saralla. Näin sanottiin minulle kun sain kuulla lääkäriltä miksi ehdottomasti sektioon.

... mutta itselläni on samantyyppinen tilanne. Tosin repeämät olivat vain I asteen luokkaa (eppari oli II, niinkuin se taitaa aina olla), kuitenkin jokin meni pieleen (vaikkei sairaala sitä myönnäkään) ja jouduin korjausleikkaukseen.

Nyt on haaveissa toinen lapsi, mutta alateitse en suostu sitä synnyttämään. Joten otin yhteyttä neuvolatätiin ja hän laittoi lähetteen sairaalaan keskustelemaan asiasta.

Eli tilanne se, etten ole vielä edes raskaana, mutta haluan mustaa valkoisella että saan sektion sitten kun on sen aika.

katsotaan nyt kuinka onnistuu, mutta muuten ei tähän perheeseen tule lisää lapsia...

Mulle tehtiin esikoisen synnytyksessä välilihaleikkaus ja lisäksi tuli II asteen repeämä. Kukaan ei mulle puhunut mitään seuraavasta synnytyksestä että miten pitäisi hoitaa. Väliliha kiristi ajoittain vielä 3 v jälkeen synnytyksestä kun jo olin seuraavaa loppumetreillä odottamassa. Neuvolalääkärille sanoin että mua pelottaa, että repeääkö pahemmin seuraavassa synnytyksessä mutta hänen mukaan oli ihan ok. No synnytys sitten tuli ja kaikki meni hyvin, vain pienen pieni repeämä jota ei tarvinut edes ommella vaikka kakkonen oli 600 gr isompi kuin edellinen.



Mutta jos mulle synnytyssairaalan lääkäri ois sanonut että ei voi enää alatiesynnytystä tehdä ja neuvolalääkäri puhuisi muuta, niin kyllä varmistaisin asian vielä jollain asiantuntijalla ennen kuin suostuisin alatiesynnytykseen. Kuitenkin, ainakin täällä, neuvolalääkärit jotka tekee jälkitarkastuksia, ovat usein yleislääkäreitä eivätkä siis ole alan asiantuntijoita (eivätkä ainakaan itse hoitele/näe synnytyksiä).

..teki Naistenklinikalla Helsingissä lääkäri, joka on siis ihan erikoistunut synnytyksiin. Lisäksi tutkimuksia teki kirurgi Pekka Laakkonen. Olen lukenut aiemmin hänestä haastattelun, jossa sanoi, ettei suosittele alatiesynnytystä pahojen repeämien jälkeen. Kun kysyin asiasta ja pyysin paperia, jossa tämä luvattaisiin, niin sanoi, ettei sellaista voi luvata, että se on tapauskohtaista ja lääkäri tekee arvioinnin, kun sen aika on. Itkua väänsin ja yritin sanoa, että tässä olisi yksi tapaus, jonka saisi nyt arvioida. Ei seksiä näillä värkeillä liki vuoteen niin kuinka voisin synnyttää. Ikävä kyllä en saanut minkäänlaista ymmärrystä. Sanoi, että lasta kun katsoo niin unohtaa ikävät asiat ja muuta tuon tapaista. Vetosin elinikäisiin vammoihin, ei auttanut.

Mutta katsotaan nyt eteenpäin, jos raskaudun niin mitä sitten tapahtuu. Nyt siis seksiäkin jo on, kiitos kuluneen ajan ja hyvän liukuvoiteen. Mielestäni näitä asioita ei saisi vähätellä. Itselleni seksi on ainakin tosi tärkeä asia ja aikas oleellista raskautumisessa!



Tsemppiä ja hyvää kesää kaikille!

nappula07

sain esikoisen synnytksessä III-IV asteen repeämän, toinen sulkija koknaan poikki ja toinen osittain. Laakkonen totesi noin vuosi synnytyksen jälkeen, ettei estettä alatiesynnytykselle ole, mikä oli kyllä itselleni melkoinen järkytys.



Joka tapauksessa päätin, että toinen lapsemme syntyy sektiolla, oli mikä oli. Sain ensimmäisen synnytystapaarvioinnin Jorviin viikolla 32, mutta silloin ei vielä määrätty sektioaikaa, vaikka lääkäri olikin hyvin ymmärtäväinen ja sanoi, että saan varmasti sektion.



Antoi kuitenkin vielä toisen ajan viikolle 36, jolloin paikalla oli toinen lääkäri, joka oli taas sitä mieltä, että normaalisti synnyttämään vaan. Kysyin, että mitä tehdään, jos repeän uudelleen yhtä pahasti, ja hänen kommenttinsa oli vain, että " korjataan" . Teki mieli kysyä, antaisiko saman vastauksen omalle vaimolleen. No, sain joka tapauksessa sektioajan 39+4, ja tuo lääkäri sanoi, että jos älähtee ennen tuota syntymään, niin sitten normaalisynnytys. Luojan kiitos, että tyttö malttoi mielensä ja syntyi sektiolla, ja kaikki meni hienosti.



Tarinani tarkoituksena oli sanoa, että kaikki riippuu lääkäristä. Yksi sanoo yhtä ja toinen toista. Jos vielä olisin itse samassa tilanteessa, etsisin Jorvin lääkärin joka pitää yksityisvastaanottoa, ja yrittäisin saada sitä kautta sektion.

Tuota olenkin miettinyt tässä tilanteessa aiemminkin, että voiko yksityisiä käyttää?Sorry jos menee ohi aiheen.... En tunne oikein tuota systeemiä, kun en ole yksityistä puolta käyttänyt.



Niin ja piti kommentoida kertomaasi, että juuri tuota pelkään. Että joudun synnyttämään jos en koe siihen pystyväni. Sektio määrätty ja kaikki. Tämä on kyllä todella hankala asia käsitellä. Neuvolassa viime kesänä terveydenhoitajani sanoi, ettei missään tapauksessa laiteta synnyttämään III-asteen repeämien jälkeen. Mielipiteitä on tosiaan yhtä paljon, kuin on kommentoijia.



Usein pysähdyn miettimään, että miksi minulle piti käydä näin. Tästä sai elinikäisen murheen itselleen. Luulisi, että tuossa yhdessä pahasti päätyneessä synnytyksessä olisi ollut tarpeeksi yhdelle ihmiselle, mutta ei. Nyt pitää pelätä, että se kaikki tapahtuu uudestaan ja vielä pahempana. Kurja ajatella, että seuraava raskaus menee pelätessä, kun pitäisi yrittää rentoutua.



Keneltä sen sektiopäätöksen pitää olla? Voiko se olla kuka vain lääkäri? Vai sen sairaalan lääkäri johon menee synnyttämään? Vai pitääkö sen olla siltä lääkäriltä joka tekee sen sektion?



Puuh, olen jo ihan puhki tähän jaakaamiseen itsekin, joten pahoittelen jos tekin. Täytyy levätä välillä..



nappula07

ei tietääkseni ole yksityissairaalaa, joka synnytyksiä hoitaisi. Tosin jossain vaiheessa kuulin huhun, että Kuopiossa sellainen olisi, mutta se ei itselleni ollut minkäänlaisena vaihtoehtona.



Yksityisesti voi sektion saada, kun menee sellaisen lääkärin vastaanotolle, joka jossain sairaalassa leikkauksia suorittaa. Ilmeisesti silloin toimenpide on jonkin verran kalliimpi kuin normaali synnytys, eli maksettavaksi tulee lääkärin ja anestesialääkärin palkkiot ja ilmeisesti muutenkin sairaalassa ollaan yksityismaksuluokan potilaana. Huhujen mukaan sektiolle jää kela-korvauksen jälkeen hintaa 500-700 euroa, eli ei mitään ihan valtavan kallista lystiä kuitenkaan ole.



Edellä kertomani on kuitenkin kuultua puhetta, itselleni jäi liian myöhäiseksi yrittää saada sektiota yksityistä kautta, mutta kannattaa yrittää. Ehkä viisainta on soittaa jollekin lääkäriasemalle ja kysyä sieltä, kenelle lääkärille kannattaa tällaisessa tilanteessa varata aika. Suurimmalla osalla sairaalalääkäreistä on kuitenkin yksityisvastaanotto jossakin.

Olin samassa tilanteessa 6 vuotta sitten...

esikoisesta tuli III asteen repeämät, peräsuoleen saakka ja todella pahasti.

Aloin heti odottaa kakkosta, eli ikäeroa tuli vain vuosi ja 3viikkoa.

Repeämien takia olivat ajatelleet käynnistää toisen synnytyksen pari viikkoa etuajassa ja puhuivat kaikenlaisesta emättimen tukemisesta yms.

Alkoi pelottaa ja kysyin sektion perään. Ei onnistu oli vastaus, he yrittävät ensin toisin.

Mulla oli myös todella suuret suonikohjut emättimessä, mitkä myös olisivat voineet revetä. Tosin niistä ei kuulemma olisi ollut haittaa - sanoivat jotkut lääkärit.

No, käynnistyspäivä oli määrätty, mutta ajattelin kuitenkin kysyä oman gynegologini mielipidettä ja hän olikin aivan ihmeissään, että eikö mulle ehdotettu sektiota. Siitä paikasta tarttui luuriin, soitti yhdelle kollegalleen, kirurgille ja varasi minulle yksityispotilaana sektion.

Se oli kyllä paras päätös siinä tilanteessa.

Hinnaltaan se ei tullut paljoakaan kalliimmaksi, muistaakseni siitä jäi jotain 50euroa enemmän maksua, kun meni anestesialääkärin palkkio.



Eli suosittelen yrittämään yksityisesti jos haluat leikkauksen.



ps. tosin synnytin 2,5 vuotta sitten (runsaat 4, vuotta ensimmäisen synnytyksen jälkeen) normaalisti alateitse, vanhat arvet eivät haitanneet mitään, iso vauva syntyi nopeasti ja vain pari pientä tikkiä ommeltiin.

kaikille vastanneille taas. On se hyvä asia kun tällaisia foorumeja on olemassa. Muuten olisimme näitäkin tietoja köyhempiä.