Miten mä oppisin luottamaan mieheeni?
Ollaan juuri erottu ja siitä syystä lapsemme viettää aikaa paljonkin isänsä kanssa ilman mua.
Mies on erittäin hyvä ja huolehtivainen isä.
MUTTA mä pelkään ihan sikana, että lapsi jää yksin pihaan ja lähtee siitä metsään tai hukkuu tai polttaa itsensä saunassa ym.
Kaikki nämä voisi tapahtua mullekin, tiedän sen, mutta pelko on ihan käsittämätön!
Mä en tiiä mitä tekisin jos lapseni menettäisin.
Mitä mun pitäisi tehdä?
Kommentit (6)
olen siis samanluonteinen kuin sinä
ja eilenkin miehen piti vahtia lasta ja--- ovet auki---
JAKSAMISTA ja ohejeista exäsi hyvin-!!!
siitäkin mahdollisuudesta, että jopa nauttisit ajasta ilman lasta. Ja sehän olisi tietty väärin, koska äidin kuuluu olla sydän verellä aina, kun lapsonen ei ole vieressä.
Ajan myötä tulet tottumaan järjestelyyn.
Ei ole enää mieheni. Ex-mies siis kyseessä.
Ja mä todellakin olen semmonen, etten nauti pätkääkään ajasta ilman lasta.
En ole tottunut siihen. Lapsi on kulkenut mun mukana koko elämänsä, niin ajatus siitä, etten ole hänen turvana kauhistuttaa!
ap.
ja kun koko ajan pelottaa että siellä sattuu jotakin. Lasten isä on suht. välinpitämätön, ja sen huomiokyky on toisiaan nolla. Omasta mielestäni pelkoni ei siis ole täysin absurdi, vaikka tiedän että pitäisi luottaa....
Kai tästä joskus pääsee yli. Tapaamisia on jatkunut jo jonkun aikaa, enkä oikeastaan osaa yhtään nauttia vapaudesta. Ahdistaa niin prkl:eesti - ja on ikävä lapsia.
Meneekö tämä ajan kannsa ohi?
Toivon sitä todella, koska muuten tulen hulluksi huolesta.
En tajua mikä mua vaivaa, koska mies on jopa muakin tarkempi siitä mitä lapsi saa tehdä ja mitä ei.