ns.sylihoito. onko kokemuksia?

esim paikka jossa ei voi antaa juoksennella.

Kotona antaisin mennä menojaan ja oottaisin että rauhoittuu. Turha pitää väkisin kiinni kun jokainen on yksilö ja rauhoittuu eri tavoin. Moni lapsi kaipaa hetken yksinoloa ennen kuin pystyy rauhoittumaan ja sopimaan.

Hyvä keino mun mielestä on antaa lapsen kiukuta pahimmat yksinään ja aikuinen voi hetken kuluttua mennä kysymään että " sovitaanko jo?" , ja sitten jutella asia halki.

....mutta sekin pitää katsoa lapsi kohtaisesti, että kenen kanssa sylihoitoa käytetään.

" oikein" tehtynä sylihoito on oikein terapeuttista. Sylihoidon idea on juuri siinä (vähän vastakohta kuin edellisen kirjoittajan) että lasta ei jätetä yksin kiukun kanssa, vaan että aikuinen (äiti) on lähellä myös silloin kuin kiukuttaa. Työssäni aina painotan lapsille että kiukkunen ja surullinen saa olla ja silloin lapsi on minulle ihan yhtä tärkeä/rakas kuin hyvätuulisena, mutta vaikka on kiukkuinen niin toisia/itseä ei saa satuttaa. Mielestäni lasta ei pidä jättää yksin surullisena/kiukkuisena (tietysti lapsikohtainen). Syli hoito on tähän oiva apu jos lapsi ei pysty itse rauhoittumaan.

Sylihoidon aikana aina kerron lapselle että pidän nyt lasta sylissä niin kauan että lapsella on taas hyvä olla, että en lähde minnekkään vaikka lapsi kiukutteleekin. Kerron että surullinen saa olla ym.... ja että nyt sylissäni lapsen on turvallista olla kiukkuinen/surullinen ja että nyt saa huutaa kaiken kiukun ja vihan pois....

ja lopuksi halitaan ja käydään tilannetta läpi (mikä kiukutti ym.....)

Tuo loppu on aivan ihanan hetki, monesti lapsi itse pyytää päästä kainaloon halittavaksi.



suosittelen!



Mutta pitää muistaa että sylihoitoon ei pidä lähteä jos on kiire, koska se vie aikaa " loppu haleineen" !!



Sylihoidosta löytyy kirjallisuutta ja infoa nimellä terapeuttinen sylihoito.



Oli aika sekava kirjoitus, mutta toivottavasti auttoi. Kerron mielelläni lisääkin jos haluat lisä tietoa.

Yhdyn edelliseen kirjoittajaan sylihoidon terapeuttisuudesta ja tärkeydestä silloin kun lapsi tai nuori ei enään hallitse itse itseään. Kaikilla lapsilla tämän tyyppinen hoito / rauhoituskeino ei kuitenkaan toimi. Meillä vanhempi erityistapaus on saanut houlding terapiaan koko ikänsä ja se on huomattavasti auttanut häntä. Monesti pelkkä rauhallinen puhe ja " ukaasi" houldingista on tehonnut ja lapsi on pystynyt rauhoittamaan itsensä. Pienempänä saadessaan raivarin hän ei monestyikaan osannut itse rauhoittua ja kiinnipito oli ainut tapa saada kaveri ylipäätänsä pysähtymään ja lopulta kuuntelemaan. Kiinnipitotavat on vuosien aikana vaihdelleet paljonkin tiukasta sylittelystä kädestä kiinnipitämieen. Kerran on nyt isona tarvittu isän apua kun pienikokoisen äidin voimat eivät enään riittäneet pitämään poikaa paikallaan hänen menettäessään täysin itsekontrollinsa. Paikka oli turvallinen ja ääntä ympäristöön mahtui, mutta pojan ei voinut enään antaa riehua ja mahdollisesti vahingoittaa itseään. Viimeksi viikonloppuna alkoi raivota ja hyperventiloida, jolloin tartuin rauhallisesti käsistä ja rauhallisesti puhuen sain tilanteen rauhoittumaan ja hengityksen tasaantumaan.



Kuopus ei kestä syliterapiaa kuin pahimmissa uhmakohtauksissa. Tosin on muutenkin paljon rauhallisempi luonteeltaan ja häntä ei ole tarvinnut pitää kiinni kuin muutamia kertoja.



Jos uhma ja huutokohtaus on kestänyt peräti 2 tuntia, en tiedä onko sylihoito teillä oikea tapa rauhoittaa tilanne. Seuraavalla kerralla voisit noin ½ tunnin sylittelyn jälkeen, jos huuto jatkuu, koittaa päästää otetta löysemmälle ja katsoa mitä tapahtuu. Jotkut lapset kaipaavat raivotesaan syliä, mutta eivät jostain syystä kestä kovin tiukkaa puristusta. Kokeilemalla löytää kullekin lapselle sopivan otteen.



Ennenkaikkia voimia sinulle uhmiksen kanssa!

Itse olen käyttänyt esikoisen kanssa pahimmissa uhmaraivareissa. Joita tosin oli harvoin, mutta kuitenkin. Tekisin vieläkin, jos yltyisi holtittomaksi kohta 4-v. Rakkaudella tietenkin.