***TORSTAIHIN mars KESÄKUISET ***

Eilinen pino: http://www.vauva-lehti.fi/keskustele/tm.asp?m=10486808&p=2&tmode=1&smod…



No niin... pitkään on ollut hiljaiseloa kanalassa, mutta eilen sain pitkästä aikaa pieniä supistuksia. Kaksi S:ääkin otettiin käyttöön, mutta siihen ne supistelutkin sitten jäi :(



Jatkan taka-alalla notkumista kunnes on " taas" jotain kerrottavaa. Huomenna neuvola.



Turvonnut Cana ja Kirppu 38+3

Monnilla on lupaavat oireet, vaan eipä sitä tiiä miten piinaaviks osaavat alkaa. :/ Mulla tosiaan meni 5 yötä valvoessa ennen kuin synnytys sit oli käynnissä. (Tokassa)



Mulla ei mitään uutta. Oon ja nautin kesästä, pelkään synnytystä ja odotan jännityksellä huomista ultraa. Mulla ois mahdollisuus vaatia se käynnistys, mut synnytyspelon takia alan jänistää ja siirrän sitä juhannukseen... Mut täytyy koittaa olla rohkea, koska meneehän tässä alkukesä pilalle jännityksen takia.



Hulda 39+0

Täällä alkaa pinna kiristymään kun tuntuu myös että kokoajan joku kysyyy että miten voit? Joko on merkkejä? AARRGGH miten tässä nyt pitäisi voida? Esikoinenkin syntyi vasta 41+2 ja nyt mulla on meneillään 38+3 että antaisi nyt nuo sukulaiset mulle vähän armoa.. Tuntuu, että " painostetaan" että vauvan pitää syntyä nyt. Ihan kun itse en haluaisi että se syntys jo. Tuntuu, että aiheutan anopille yms. hirveän pettymyksen kun EI SUPISTA YMS. YMS. Mulla on siis jo tänää soinut 4 kertaa puhelin. Eikä kello oo vielä ees yheksää.



Joo, lähden taas neuvolaan, viimeksi olin eilen kun verenpaine pysyy kohollaan niin sitä nyt sitten tarkkaillaan päivittäin. Mahtavaa sekin, lyllertää tässä helteessa neuvolaan, vaikka onneksi se on tossa kivenheiton päässä. Mutta nyt hiljenen etten pilaa kaikkien päivää valituksella. Anteeksi.



Pakko kyllä vielä heittää kysymys: Miten te voitte?? Joko on merkkejä??



Iiran, nyt jo vähän paremmalla tuulella. Kiitos teidän ja olemassa olonne.

Minä valitettavasti ilmoitan että voin tosi hyvin ; ) En tiedä mihin kaikki vaivat ovat hävinneet mutta olo on hyvä.... Eiköhän tässä siis se kolme viikkoa vielä mene!



Pitäis alkaa maalaamaan vessa vielä, jaksais vaan! Ulkona näyttäis olevan ihan kiva ilmakin. Mulla on ollut vähän saamaton olo koko viikon, ei saa mitään tehtyä vaikka kuinka yrittää.



Eipä siis tännekään yhtään mitään....palailen jos jotain tapahtuu!





Tiina 38+1

Ei vaan mitään muita poksahduksia sitten olekaan... Todella hikisen ja huonosti nukutun yön jälkeen nälkä vaivaa, mies on jo mennyt töihin ja mun tarviis varmaan ottaa leppoisasti, sillä illalla on firmaedustusta teidossa (kuten huomennakin).



Mun äiti on sinnikkäästi ollut koko ajan sitä mieltä että vauva syntyy ensi viikonloppuna, HITTO MÄ TOIVON ETTÄ SE ON OIKEESSA;) Vaikka toisaalta en kestä sitä ennustajaeukko meininkiä.



Oma maha voi siis todella hyvin, ei mitään oireita taaskaan.



Toivottavasti joku muu pääsee tositoimiin!!

rouvaii:

Mun äiti on sinnikkäästi ollut koko ajan sitä mieltä että vauva syntyy ensi viikonloppuna, HITTO MÄ TOIVON ETTÄ SE ON OIKEESSA;) Vaikka toisaalta en kestä sitä ennustajaeukko meininkiä.

Todellakin, viikot tasatahtiin ja sama synnäri. :D JA sitten näköjään vielä molempien äidit ennustaa ens viikonloppuna syntyväks. :D Mulla vielä tarkemmin lauantaita, kun meillä on silloin hääpäivä. Mä oon kans ihan kypsä tohon ennusteluun. Se ennusti myös äitienpäivänä syntyväks ja kaikki mahdolliset liputuspäivät ja muut. JA silti se sit sanoo kun se syntyy että " mä tiesin" . Kai sitä tietää, jos joka päivälle ennustaa...

Mut joo, silti mäkin toivon, et ennustus pitäis nyt... :D

Meillä tosin appivanhemmat on joka viikonloppu mökillä. Nytkin on menossa vaikka mun LA on ens viikolla. Jotenkin tuntuu, että ne ei ees halua että niitä kysytään lapsenvahdiks. Pakko siis kai kysyä jos äiti tulis meille viikonlopuks. Ja kyllähän ne tulee tarvittaessa muuteskin, mut asuvat 100km:n päässä, joten matkaan menee 1,5h. Saadaan melko helposti naapurit siks aikaa kyllä vahtimaan noita, mut onhan se yöaikaan vähän nihkeetä soitella naapurille... Vaikka ihan hyviä tuttuja ne on. Päivittäin ollaan oikeestaan tekemisissä ja aina lainaillaan puolin ja toisin kaikkea.

Hulda 39+0 (Ja poksuu tosiaan ne viikot, vaikka vuodelepoa piti monta viikkoa harrastaa. HUOH.)

Ei tästä huushollista pitäisi mennä ulos ollenkaan.. Eilen taas tuli niin tietoa, että poika vatsa ja jos poika on niin 2 viikkoa yli menee!!! Blaaaahh.... Itsellä ei tietoa kumpi tulossa, kunhan nyt pian tulisi. Eilen vihloi kovasti tuolta alapäästä ja tänään tuntuu vatsa vain kovin kipeältä. No neuvolaan pääsee taas tänään niin kaippa sitä olisi sitten taas jotenkin viisaampi.

Alkaa tuo pitsakin kuulostamaan ihan kokeilemisen arvoiselta.. :)

vaikka oikeasti en ole vieläkään ihan täysin hereillä. En tajua, mikä nyt taas viiraa mun päässä, kun ensin en nuku viikkokausiin lainkaan ja nyt voisin sitten nukkua kellonympäri.



Eilen illalla alkoi vaikuttaa jo aikast lupaavalta. Suppareita tuli tasatahtiin ja jokusen melko kipeänkin jo bongasin. Mutta sinne sängyn pohjalle nekin vaan taas laimeni ja jäi. Aamulla olo taasen täysin normaali -paitsi väsynyt tietysti. En kyllä usko, että syntyy ennen viikonloppua. Itseasiassa on sellainen tunne, et sunnuntaina saattais jotain alkaa jo tapahtumaan. Pidettäkööt sitä seuravana etappina.

Mullahan poksuu lauantaina jo 41!! Että repikää siitä!!! :)



Neuvolassa terkka sanoi, että tää meidän Milli on kyllä vilkkaimpia mitä hänen eteensä on sattunut. Siitä sitten yön pimeinä tunteina kehitin kauhean pelon, että joskos se sitten tukehtuukin napanuoraansa. Tarkkailin liikkeitä aivan paniikissa siihen asti, että nukahdin. Aamulla pelot oli jo poissa. Vieläkö teillä jollain on ollut vauvaan tai synnytykseen liittyviä pelkoja? Eikös Huldalla ollut ainakin kovat pelkotilat jossain vaiheessa, vai muistanko ihan väärin?



Mun tekis niin mieli lähteä itikseen vielä vaateostoksille. Siis vauvanvaate sellaisille. Mutta jotenkin on sellainen olo, että vaikka kaupoissa jaksaisikin, niin se matka sinne ja takas vie kaikki voimat. Nyt kun täällä Helsingissä metrotkin kulkevat kesäajassa, niin kahden pysäkin matka metrolla voi kestää ikuisuuden talveen verrattuna.

Kun tosiaan tajusin yhtäkkiä, et mullahan ei ole millille mitään varsinaisia hellevaatteita. Siis sellaisia potkupukuja, jotka olisi lyhythihaisia ja -lahkeisia. Tää helle tuli jotenkin niin yllättäen, ettei ollenkaan edes muistanut, miten kesällä voi oikeasti olla ihan kuuma. Jopa täällä Suomessa. :)



Voi kun pääsisi pian ostelemaan jo normaaleja kesävaatteita itselleenkin. Aah, mitä ylellisyyttä!



Jaksuja kaikille... kyllä tässä nämä päivät matelevat eteenpäin vääjäämättä. Kohta on taas jo viikonloppu.



Odessa ja Miltsi 40+5

Suppareita kaikille ja toivoa siitä, ettei niitä suppareita edes tartte olla etukäteen, että pääsee synnyttämään... nimimerkki kokemusta on ;)



Sitten niitä omia synnytystä enteileviä merkkejä (tai siis merkkikuvitelmia): väsytti ihan tolkuttomasti (koko raskauden olen nukkunut hyvin, mutta viimeisen viikon olin tosi väsynyt. Vaikka heräsin vasta puolilta päivin, oli mentävä isännän kanssa päiväunille kun hän tuli töistä ja silti sain vielä yöllä nukuttua ;)).

Vatsa alkoi toimimaan kunnolla kolme päivää ennen synnytystä.

Muuten vointi oli mitä mainioin...



Vauva-arkea on nyt takana viikko (tai kotona ollaan oltu vasta lauantaista lähtien) ja tämä on juuri sellaista kuin olin kuvitellut (tai olin kuvitellut, että vauva itkisi enemmän, mutta tämä on suuri positiivinen yllätys, ettei kaikki vauvat itkekkään). Yöt menevät tissitellessä (paras yö on se, kun tissiteltiin aina tunnin välein. Viimeyönä sain sentään nukuttua kohtuudella). Päivät vauva nukkuu kolmen tunnin pätkiä (välillä tietysti ollaan vähän hereillä). Vaippaa saa olla vaihtamassa usein (meidän tyttö on todellinen sinappitykki sanan varsinaisessa merkityksessä. Ampuu muuten melko kauas sen kakan jos ei ole itse tarkkana ;) ).



Olkaahan kärsivällisiä (joo tiedän helppo tässä tilassa huudella kun on oma nyytti jo kainalossa), kyllä ne kaikki vauvat sieltä syntyvät ennemmin tai myöhemmin ja se palkinto minkä saatte on kaiken kärvistelyn ja tuskan arvoinen...



Fay ja prinsessa 1 vko 1 pv

Tänään oli neuvola, kaikki ok. Oma terkkari oli tosin sairaana ja sijainen kommentoi lapsivettä olevan reilusti kun opiskelijan kanssa miettivät miten päin vauva on. Eipä ole ennen moista sanottu, mutta maha kyllä on iso (niin kuin oli mielestäni esikoiseltakin).



Teidän juttuja on niin hauska lukea...itsellä kun ei oikein tapahdu mitään. Kaikki supistelut on ihan kivuttomia harjoitussellaisia. Onneksi ei juuri ole muitakaan vaivoja. Jalat kyllä turpoaa jos en malta käydä aika ajoin pitkäkseni.



Onko kenelläkään seuraavaa lasta vielä suunnitelmissa??? Minun mielessä on kovasti pyörinyt kolmannen " tilaus" . Olen aina halunnut kolme lasta - kunnes taas tämän raskauden aikana muistin miten hirveää ja miten pitkään minulla kestää se pahoinvointi. Järkyttävää se on! Mutta....nyt on taas niin hyvä olo... Pelkään lähinnä sitä, että jos en tee kolmatta nyt tähän perään, se jää tekemättä. Olen miehelle sanonut, että iltatähteä en halua vaan että JOS niin sitten nyt kohtapuoliin. En halua viiden vuoden päästä todeta että olisin sittenkin halunnut sen kolmannen lapsen - jos jätetään kahteen. Helppoa ei varmasti ole kolmen pienen kanssa, toisaalta esikoinen on nyt jo 4 vee, niin sitten varmasti kahdesta pienemmästä olisi seuraa toisilleen. Saa nähdä mitä tästä ajattelen kun syksy ja arki kotiäitinä iskee, nyt kuitenkin ajatus houkuttelee!



Taru 38 + 5

Onkos porukat lähteneet synnärille kun pinossa on niin hiljaista? Onkos UUla ainakin lähtenyt kun ei ole eilisen jälkeen mitään kuulunut? Onnea matkaan!



Kävin tänään neuvolassa. En kyllä tullut yhtään viisaammaksi. Vauva ei ole kiinnittynyt eikä kunnolla laskeutunutkaan mutta se on toista odottavilla ihan normaalia ja silti voi synnytys käynnistyä nopeastikin.

Verenpaine oli mulle aikas korkea (120/76) mutta ihan hyvä kuitenkin. Sf-mitta 32 cm (noussut viime viikosta sentillä), paino pudonnut 500 g vaikka turvotusta on jonkin verran tullut. Kokonaispainonnousu 7.3 kg. Paino on seilannut muutaman sata grammaa eestaas mutta tää sama 7.3 kg oli jo viikolla 28. Mielenkiintoista sinänsä kun olen syönyt niin paljon suklaata ym. hyvää. Miksi ihmeessä paino ei ole ton enempää noussut? esikoisesta tuli 10.9 kg yhteensä. Nyt en taida sitä painoa saavuttaa.

Varattiin ensi viikon perjantaille huikea 15 minuutin aika jos en kuitenkaan aikaa enää tarvitse niin ei varannut pidempää aikaa. meinas et voin hyvin olla jo synnyttämässä vaikka ei nyt mitään kummempia merkkejä vielä olekaan. No eilen kyllä supisteli tunnin verran kipeesti mutta siinä kaikki. No toivotaan et syntyis ensi viikolla. Ens viikon perjantaina olis rv 39+3 eli sama, jolloin esikoinen syntyi...



Nyt menen tekemään sämpylätaikinaa. Esikko heräsi päikkäreiltä, joten tarttee taas häntäkin viihdyttää : )



Kalamami rv 38+2

Onpas monilla jo hyvää enteileviä merkkejä!! Toivotaan paljon onnistuneita nyytinhakuretkiä lähipäiville, :)!



Itselläkin on ollu nyt jo kaks " väärää hälyytystä" , eli kahtena yönä on reilun parin tunnin ajan tullu kivuliaita supistuksia 10 min välein... Nämä viime la ja nyt toissayönä, ja molempina kertoina ollaan jo melkein lähdetty sairaalaan innoissamme... No, nyt alkaa kyllä tuntua siltä että seuraava kerta sais olla vika eli vähän alkaa jo ottaa hermoon...



Terkka sano tosin positiivisena että tämä kaikki on vaan kotiinpäin eli synnytys sitten helpompi ja nopeampi... Sitä vähän mietin että missä vaiheessa sit oikeesti sinne sairaalaan pitäis lähteä? Tätä samaa tais joku muukin jo pohdiskella...



No, ollaan toiveikkaita... Jos vaikka ensi yönä tulisi se kolmas ja oikea hälyytys tännekin!



Päivikk11 39+5

tulinpahan vaan ilmoittamaan, että shoppaamassa on käyty oikein urakalla ja päälle vetäisin vielä kunnon kotipizzan pizzan.

Että nyt tässä sitten vaan odotellaan näiden tehoja. :)

Mä kyllä vähän luulen, et ainut mitä tästä seuraa, on oksennus. Niin täyteen tuosta ruoasta tulin.



Päivikk1: Toivotaan todellakin että pääsisit ensi yönä jo tositoimiin. Tuollainen kärvistely on kyllä suurinta pottuilua mitä olla voi. Siinä alkaa varmastikin huumori loppua hyvin nopeasti. Jaksuja sinne!



-Odessa ja Miltsi

Kamala päivä takana, tai oikeestaan koko viikko. Esikoiselle nousi kuume tiistai-iltana ja eilen illalla se huiteli jo 40 tietämissä, joten lähdettiin päivystykseen. No, ei ollu tulehdusarvot koholla ja ohjeeks saatiin mennä huomenna uudestaan jos kuume ei laske. Ja edelleen on yli 39... Kun oltiin lähdössä tk:n pihasta kotiin, autopa ei käynnistynytkään. Onneks oltiin miehen kanssa molemmat liikkeellä. Mies jäi sinne miettiin mitä tehdään auton kanssa ja minä lapsen kanssa taksilla kotiin, kello oli jo yli yhdeksän illalla. No auto saatiin naapurin avulla hinattua kotipihaan ja tänään se haettiin korjaamoon. Oon ihan varma, että synnytys käynnistyy kun meillä ei oo autoa... Heti alko pelkkä ajatus aiheuttaan supistuksia. Huomenna illalla onneks pitäis auton olla kunnossa, mutta silti pelottaa...



Tänään illalla tyttö väänsi hirveet ripulit ja mä tietysti oon onneni kukkuloilla kun ajattelen saavani tähän vielä vatsataudin. Tän viikon oon pelänny tota korkeeta kuumetta, ei kai sellasessa tilassa voi synnyttää!!!??? Mutta lottovoittohan ois sekä kuume että vatsatauti! Onneks ei oo ripuloinut kuin se kerran, jos ei tuliskaan pahempaa. Tää päivä on kyllä ollu oikein surkeuden huippu fiilisten puolesta ja oon aivan lopussa. Että tähän pitäis sitten vääntää vielä toinen mukula kun ei yhdenkään kanssa meinaa jaksaa. Eihän ne voi ikinä vaan sairastua samaan aikaan, eihän?!



Nyt toivon, että synnytys ei käynnisty ainakaan muutamaan päivään, että saatais tyttö kuntoon. Olis kurja jättää tosi kipeetä lasta hoitoon. Jännästi muuten vaihtelee tää mun synnytyspelkoni, olin eilen pelkopolilla sellasessa rentoutusharjotuksessa ja sen jälkeen oisin voinu vaikka jäädä heti synnyttään. Oli niin itsevarma ja hyvä olo, mut kotosalla miettiessä alkaa jännitys ja kauhu taas hiipiä mieleen... Nyt mua jännittää eniten se miten synnytys käynnistyy, missä oon, saanko tytön hoitoon, saanko rauhassa valmistautua ajatukseen sekä sitten entistä enemmän oon alkanut pelätä ponnistuskipua. Aiemmin pelkäsin eniten oman hallinnan menetystä, mutta nyt uskon kyllä pystyväni pitään itteni jotenkin tilanteessa mukana. Toivottavasti kohdalle osuis ihana kätilö, joka jo olemuksellaan osais rauhoittaa.



Jännityksellä odotellaan tehooko Odessan shoppailu ja pizza! ;) Ja myös Päivikillä oli lupaavat oireet. Tsemppiä muillekin!



Hemppa (mulla myös poksahti tänään viikko 39!)