Onpa tämä vauva-aika "rankkaa". Miksi niin monet valehtelevat, että vauvan kanssa on hankalaa ja lihoo? 🙂🙂🙂🙂
Tulin just vauvan kanssa vaunulenkiltä. Juoksin pitkin luonnonpuiston upeita ulkoilureittejä. Ihailin lampea, metsää, maisemaa ja pysähdyimme laavulle, jossa pidimme pienen tauon lämpimän nuotion äärellä. Otin kupin kuumaa ja ruokin vauvan samalla. Lähetin meistä selfien miehelle työn ääreen. Paluumatkalla törmäsin tuttuun, jonka kanssa vaihdoimme kuulumisia.
Huhhahheijaa miten energinen olo tuli! Oli ihana kipaista keveänä pysyneellä askeleella pitkin luonnonpuistoa. Ei se kunto vauvan takia todellakaan putoa! Talveksi mulla on nastajuoksukengät, joilla pääsee lumessakin hyvin. Tekninen kerrasto ja kosteudelta suojaava takki ja juoksuhousut pitävät olon kuivana ja lämpimänä. Täältä tullaan!
Nyt venyttelen hyvin ja käyn suihkussa meidän talon lämpimällä spa-osastolla. Sen jälkeen otan kuuman glögin ja siirryn saliin takkatulen äärelle jouluvalojen loisteeseen. Puut ja sytykkeet laitoin takkaan valmiiksi ennen lenkkiä niin se oli helppo sytyttää lenkiltä palattuani. Vauva nukkuu ulkoilun jälkeen todella sikeästi eli mulla on nyt omaa aikaa.
Mitä olisin voittanut sillä, että olisinkin pidätellyt itseni neljän seinän sisällä ja jäänyt sohvalle lojumaan? Siis en ymmärrä äitejä, jotka vauva-aikana keskittyvät elämisen sijaan itsensä lihottamiseen neljän seinän sisällä? Sellaisen äidin vauvakin nukkuu huonommin.
Onko muita vaunulenkkeileviä äitejä ja isejä täällä? 🙂
Kommentit (29)
Ehdottomasti samaa mieltä! En kyllä vieläkään ymmärrä tätä yleistä vauva-ajan vaikeaksi kokemista. 🤔 Meillä vauva on tuonut elämään lähinnä lisää mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Heräsin tänään klo 5.15 vauvan iloisaan jokelteluun. Tein meille molemmille tuoreet smoothiet, itselleni vielä matcha-latten kauramaitovaahdolla. Vauva osallistui aamumeditaatiooni tarkkaavaisesti sitteristä käsin. Sen jälkeen tein 45 minuutin pilatestreenin, jonka aikana vauva harjoitteli itsenäistä leikkiä ja tunne-elämän säätelyä.
Aamupalan jälkeen järjestin vaatekaapin värijärjestykseen, vaihdoin lakanat, pesin kolme koneellista pyykkiä, valmistin viikon ruoat ja tein miehelle eväät. Kaikki tämä ennen aamukahdeksaa. Mies lähti töihin levänneenä ja kiitollisena, kuten kuuluukin. Parisuhteen eteen pitää nähdä vaivaa myös ruuhkavuosina.
Kävimme sitten vauvan kanssa 12 kilometrin reippaalla vaunulenkillä. Vauva nukkui koko matkan, minä kuuntelin äänikirjaa traumojen ylisukupolvisesta siirtymisestä ja tein samalla tulevan vuoden henkilökohtaista kehityssuunnitelmaani. Pysähdyimme luomukahvilaan, jossa vauva sai luomusoseen ja minä gluteenittoman raakakakun. Ei tietenkään siksi, että tarvitsisin herkkuja, vaan koska keho ansaitsee laadukasta ravintoa.
Olen muuten raskautta edeltävissä mitoissani, vaikka en ole varsinaisesti tehnyt mitään asian eteen. Keho palautuu, kun sille antaa oikeat olosuhteet ja positiivisen mielen. En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta ehkä kaikilla ei vain ole samanlaista kykyä priorisoida itseään.
Nyt vauva nukkuu tyytyväisenä Montessori-huoneessaan, ja minä olen ehtinyt käydä infrapunasaunassa, tehdä kuivaharjauksen, gua sha -kasvohoidon ja kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa. Illalla olisi vielä tarkoitus tehdä miehen kanssa parisuhteen vuosineljänneksen kehityskeskustelu.
En tietenkään tuomitse ketään, mutta joskus mietin, kuinka paljon vauva oikeasti hyötyy siitä, että äiti luopuu omasta hyvinvoinnistaan ja jää sohvalle valittamaan väsymystä. Lapsethan oppivat ennen kaikkea esimerkistä. Meillä vauva on jo oppinut, että positiivinen asenne kantaa pitkälle. 🥰
Huomenna olisi tarkoitus lähteä vauvan kanssa avantouimaan, tehdä samalla 10 000 askelta ja aloittaa uuden sivutoimisen yritykseni verkkosivujen rakentaminen.
Ihanaa vauva-aikaa kaikille! Muistakaa, että äitiys ei ole syy luopua itsestään. Se on mahdollisuus tulla entistä paremmaksi versioksi itsestään.
Porvoossa lapsetkin ovat parempia.
Minä tästä poistunkin kiillottamaan timanttikorujani.
En mäkään ymmärrä miks jotkut kauhistelee synnytystä, kun ei siinä muuta kun vähän työnsi niin ulos se vauva tuli. (Huom sarkasmi)
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti samaa mieltä! En kyllä vieläkään ymmärrä tätä yleistä vauva-ajan vaikeaksi kokemista. 🤔 Meillä vauva on tuonut elämään lähinnä lisää mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Heräsin tänään klo 5.15 vauvan iloisaan jokelteluun. Tein meille molemmille tuoreet smoothiet, itselleni vielä matcha-latten kauramaitovaahdolla. Vauva osallistui aamumeditaatiooni tarkkaavaisesti sitteristä käsin. Sen jälkeen tein 45 minuutin pilatestreenin, jonka aikana vauva harjoitteli itsenäistä leikkiä ja tunne-elämän säätelyä.
Aamupalan jälkeen järjestin vaatekaapin värijärjestykseen, vaihdoin lakanat, pesin kolme koneellista pyykkiä, valmistin viikon ruoat ja tein miehelle eväät. Kaikki tämä ennen aamukahdeksaa. Mies lähti töihin levänneenä ja kiitollisena, kuten kuuluukin. Parisuhteen eteen pitää nähdä vaivaa myös ruuhkavuosina.
Kävimme sitten vauvan kanssa 12 kilometrin reippaalla vaunulenkillä. Vauva nukkui koko matkan, minä kuuntelin äänikirjaa traumojen ylisukupolvisesta siirtymisestä ja tein samalla tulevan vuoden henkilökohtaista kehityssuunnitelmaani. Pysähdyimme luomukahvilaan, jossa vauva sai luomusoseen ja minä gluteenittoman raakakakun. Ei tietenkään siksi, että tarvitsisin herkkuja, vaan koska keho ansaitsee laadukasta ravintoa.
Olen muuten raskautta edeltävissä mitoissani, vaikka en ole varsinaisesti tehnyt mitään asian eteen. Keho palautuu, kun sille antaa oikeat olosuhteet ja positiivisen mielen. En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta ehkä kaikilla ei vain ole samanlaista kykyä priorisoida itseään.
Nyt vauva nukkuu tyytyväisenä Montessori-huoneessaan, ja minä olen ehtinyt käydä infrapunasaunassa, tehdä kuivaharjauksen, gua sha -kasvohoidon ja kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa. Illalla olisi vielä tarkoitus tehdä miehen kanssa parisuhteen vuosineljänneksen kehityskeskustelu.
En tietenkään tuomitse ketään, mutta joskus mietin, kuinka paljon vauva oikeasti hyötyy siitä, että äiti luopuu omasta hyvinvoinnistaan ja jää sohvalle valittamaan väsymystä. Lapsethan oppivat ennen kaikkea esimerkistä. Meillä vauva on jo oppinut, että positiivinen asenne kantaa pitkälle. 🥰
Huomenna olisi tarkoitus lähteä vauvan kanssa avantouimaan, tehdä samalla 10 000 askelta ja aloittaa uuden sivutoimisen yritykseni verkkosivujen rakentaminen.
Ihanaa vauva-aikaa kaikille! Muistakaa, että äitiys ei ole syy luopua itsestään. Se on mahdollisuus tulla entistä paremmaksi versioksi itsestään.
Ihanan tavoitteellista suorittamista!
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti samaa mieltä! En kyllä vieläkään ymmärrä tätä yleistä vauva-ajan vaikeaksi kokemista. 🤔 Meillä vauva on tuonut elämään lähinnä lisää mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Heräsin tänään klo 5.15 vauvan iloisaan jokelteluun. Tein meille molemmille tuoreet smoothiet, itselleni vielä matcha-latten kauramaitovaahdolla. Vauva osallistui aamumeditaatiooni tarkkaavaisesti sitteristä käsin. Sen jälkeen tein 45 minuutin pilatestreenin, jonka aikana vauva harjoitteli itsenäistä leikkiä ja tunne-elämän säätelyä.
Aamupalan jälkeen järjestin vaatekaapin värijärjestykseen, vaihdoin lakanat, pesin kolme koneellista pyykkiä, valmistin viikon ruoat ja tein miehelle eväät. Kaikki tämä ennen aamukahdeksaa. Mies lähti töihin levänneenä ja kiitollisena, kuten kuuluukin. Parisuhteen eteen pitää nähdä vaivaa myös ruuhkavuosina.
Kävimme sitten vauvan kanssa 12 kilometrin reippaalla vaunulenkillä. Vauva nukkui koko matkan, minä kuuntelin äänikirjaa traumojen ylisukupolvisesta siirtymisestä ja tein samalla tulevan vuoden henkilökohtaista kehityssuunnitelmaani. Pysähdyimme luomukahvilaan, jossa vauva sai luomusoseen ja minä gluteenittoman raakakakun. Ei tietenkään siksi, että tarvitsisin herkkuja, vaan koska keho ansaitsee laadukasta ravintoa.
Olen muuten raskautta edeltävissä mitoissani, vaikka en ole varsinaisesti tehnyt mitään asian eteen. Keho palautuu, kun sille antaa oikeat olosuhteet ja positiivisen mielen. En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta ehkä kaikilla ei vain ole samanlaista kykyä priorisoida itseään.
Nyt vauva nukkuu tyytyväisenä Montessori-huoneessaan, ja minä olen ehtinyt käydä infrapunasaunassa, tehdä kuivaharjauksen, gua sha -kasvohoidon ja kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa. Illalla olisi vielä tarkoitus tehdä miehen kanssa parisuhteen vuosineljänneksen kehityskeskustelu.
En tietenkään tuomitse ketään, mutta joskus mietin, kuinka paljon vauva oikeasti hyötyy siitä, että äiti luopuu omasta hyvinvoinnistaan ja jää sohvalle valittamaan väsymystä. Lapsethan oppivat ennen kaikkea esimerkistä. Meillä vauva on jo oppinut, että positiivinen asenne kantaa pitkälle. 🥰
Huomenna olisi tarkoitus lähteä vauvan kanssa avantouimaan, tehdä samalla 10 000 askelta ja aloittaa uuden sivutoimisen yritykseni verkkosivujen rakentaminen.
Ihanaa vauva-aikaa kaikille! Muistakaa, että äitiys ei ole syy luopua itsestään. Se on mahdollisuus tulla entistä paremmaksi versioksi itsestään.
Aamuvirkut ehtii moneen. Ihanaa päivää sinulle ja vauvalle. 🥰 Mitä ihania matkoja tämä päivä vielä tuokaan tullessaan, niistä saa illalla tuntea kiitollisuutta.
Minä muutin viimeisilläni, pukautin vauvan ja muutin ulkomaille. Sitten muutin taas kun vaitelias oli 8kk ja kun vauveli oli 1, 5 vuotias oli takana jo kolmas koti. Se sekään koti wi pysynyt vuottakaan.. niin niitä tuli tasaisesti vuoden välein. Pakkaa,kanna,purkaa,pakkaa,kanna, purkaa. Ei siinä kilot keräänny. Eikä yöuni. Ja mies valittaa miksi lapsi ei nukkunut öitään,niin miksi.
Sinne jäi spa osastot, takat, kauniit maisemat ja jouluvalot. Perhe, ystävät ja elinpiiri moneen kertaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos on vauva joka antaa nukkua, ei mitään ongelmaa. Isompi lapsistani nukkui hyvin pienestä asti kokonaisia öitä. Mutta pienempi lapsi herättää edelleen pitkin yötä, vaikka on jo 5. En ikinä saa nukkua 4-5 tuntia enempää yössä, joten olen koko ajan tosi väsynyt.
Tämähän se on. Jos vauva ja äiti on hyviä nukkujia, on täysin eri tavalla energiaa tehdä asioita, kuin sillä, joka joutuu heräämään monta kertaa yössä ja saa herätyksen jälkeen hitaasti unen päästä kiinni.
Kaikilla on ne 24 tuntia vuorokaudessa, mutta on erittäin suuri ero siinä, montako niistä vauva nukkuu, miten ennustettavasti ja kuinka lyhyissä pätkissä.
Meidän vauva nukkui suhteellisen vähän. Antoi vähän perspektiiviä siihen mitä ehtii ja jaksaa tehdä, kun jonkun toisen vauva saattoi nukku 6 tuntia enemmän vuorokaudessa.
AP:n provosta pitäisi onkia esille tietenkin se totuus, että huonoista unista huolimatta kannattaisi ulkoilla ja tehdä asioita ja syödä terveellisesti, se kun sekä auttaa jaksamaan, että parantaa unta. Helppo sanoa, univelkaisena vaikeampi toteuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti samaa mieltä! En kyllä vieläkään ymmärrä tätä yleistä vauva-ajan vaikeaksi kokemista. 🤔 Meillä vauva on tuonut elämään lähinnä lisää mahdollisuuksia itsensä kehittämiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin.
Heräsin tänään klo 5.15 vauvan iloisaan jokelteluun. Tein meille molemmille tuoreet smoothiet, itselleni vielä matcha-latten kauramaitovaahdolla. Vauva osallistui aamumeditaatiooni tarkkaavaisesti sitteristä käsin. Sen jälkeen tein 45 minuutin pilatestreenin, jonka aikana vauva harjoitteli itsenäistä leikkiä ja tunne-elämän säätelyä.
Aamupalan jälkeen järjestin vaatekaapin värijärjestykseen, vaihdoin lakanat, pesin kolme koneellista pyykkiä, valmistin viikon ruoat ja tein miehelle eväät. Kaikki tämä ennen aamukahdeksaa. Mies lähti töihin levänneenä ja kiitollisena, kuten kuuluukin. Parisuhteen eteen pitää nähdä vaivaa myös ruuhkavuosina.
Kävimme sitten vauvan kanssa 12 kilometrin reippaalla vaunulenkillä. Vauva nukkui koko matkan, minä kuuntelin äänikirjaa traumojen ylisukupolvisesta siirtymisestä ja tein samalla tulevan vuoden henkilökohtaista kehityssuunnitelmaani. Pysähdyimme luomukahvilaan, jossa vauva sai luomusoseen ja minä gluteenittoman raakakakun. Ei tietenkään siksi, että tarvitsisin herkkuja, vaan koska keho ansaitsee laadukasta ravintoa.
Olen muuten raskautta edeltävissä mitoissani, vaikka en ole varsinaisesti tehnyt mitään asian eteen. Keho palautuu, kun sille antaa oikeat olosuhteet ja positiivisen mielen. En halua kuulostaa ylimieliseltä, mutta ehkä kaikilla ei vain ole samanlaista kykyä priorisoida itseään.
Nyt vauva nukkuu tyytyväisenä Montessori-huoneessaan, ja minä olen ehtinyt käydä infrapunasaunassa, tehdä kuivaharjauksen, gua sha -kasvohoidon ja kirjoittaa kiitollisuuspäiväkirjaa. Illalla olisi vielä tarkoitus tehdä miehen kanssa parisuhteen vuosineljänneksen kehityskeskustelu.
En tietenkään tuomitse ketään, mutta joskus mietin, kuinka paljon vauva oikeasti hyötyy siitä, että äiti luopuu omasta hyvinvoinnistaan ja jää sohvalle valittamaan väsymystä. Lapsethan oppivat ennen kaikkea esimerkistä. Meillä vauva on jo oppinut, että positiivinen asenne kantaa pitkälle. 🥰
Huomenna olisi tarkoitus lähteä vauvan kanssa avantouimaan, tehdä samalla 10 000 askelta ja aloittaa uuden sivutoimisen yritykseni verkkosivujen rakentaminen.
Ihanaa vauva-aikaa kaikille! Muistakaa, että äitiys ei ole syy luopua itsestään. Se on mahdollisuus tulla entistä paremmaksi versioksi itsestään.
Ihanan tavoitteellista suorittamista!
Kiitos! Tavoitteellisuus on kyllä tärkeää jo pienestä pitäen. Vauvakin on oppinut, ettei päivää kannata tuhlata turhaan nukkumiseen, kun maailmassa on niin paljon koettavaa! 🥰 Meillä on tavoitteena kasvattaa hänestäkin aktiivinen ja aikaansaava yksilö. Toki lempeästi, suorittamatta.
Ihan hienoa, jos on esteettömillä reiteillä varustettu luonnonpuisto lähellä ja vieläpä aamulla siellä lämmittävät tuletkin (kuitenkin siihen hetki menee, että ne syttyy) ja kotona sali. :D
Jos nää lillukanvarret ja ylilyönnit jätetään omaan arvoonsa, niin olen laihtunut lasteni ollessa vauvoja. Tottakai: imetin pitkään ja kävin lenkeillä. Kilot tulivat raskauden aikana ja lähtivät (ja vähän ylikin) sen jälkeen. MUTTA lasten ollessa muutaman vuoden kilot onkin jo alkaneet nousta, kun jälleen arki muuttunut ja imetys ja lenkit vähentyneet.
Sitten vielä se, että ainakin mulla vauvat oli erilaisia. Ensimmäinen huusi ja hänen kanssaan pääsi aamulla sen 40min rattailla, kunnes huuto alkoi. Toinen oli tyytyväinen melkein missä vaan.