Lapsiperheköyhyys

Lapsiperheköyhyys on toki valitettava ilmiö, mutta keskustelussa unohtuu usein se, kuinka suhteellista köyhyys lopulta on. Meilläkin on jouduttu viime aikoina hieman tarkastelemaan perheen kulurakennetta, kun esimerkiksi laadukkaan japanilaisen A5-wagyu-naudanlihan hinta on noussut huomattavasti ja 36 kuukautta kypsytetty Jamón Ibérico de Bellota maksaa jo lähes kohtuuttomia summia. Emme silti ole kokeneet tarpeelliseksi tinkiä lasten ruokailun laadusta.

Olen aina pitänyt tärkeänä, että lapsille opetetaan jo varhain tietty perustaso. Meillä ei esimerkiksi koskaan ole tarjottu lapsille tavallisia eineslihapullia tai teollisia leikkeleitä. Koulupäivän jälkeen on ollut tarjolla esimerkiksi vasikan sisäfileetä, bretagnelaista hummeria tai vähintään kunnollista hanhenmaksaterriiniä paahdetulla briossilla. Lapset oppivat nopeasti arvostamaan laatua, kun siihen annetaan mahdollisuus.

Toki ymmärrän, ettei kaikilla ole samanlaisia taloudellisia lähtökohtia. Siksi olenkin joskus ihmetellyt, miksei vähävaraisille perheille järjestetä esimerkiksi laadukkaan gastronomian kursseja. Moni ei varmasti edes tiedä, miten suuri ero on tavallisella ilmakuivatulla kinkulla ja aidolla Joselito Gran Reservalla.

Meilläkin on jouduttu tekemään uhrauksia. Viime talvena esimerkiksi jätimme toisen Alppien hiihtomatkan kokonaan väliin, jotta lasten keväinen Sveitsin sisäoppilaitoksen kielileiri ja perheen kesäkuinen purjehdus Välimerellä saatiin järjestettyä ilman tarpeetonta taloudellista painetta.

Köyhyydestä puhuttaessa olisi mielestäni tärkeää muistaa, ettei hyvinvointi synny pelkästään rahasta vaan ennen kaikkea valinnoista, sivistyksestä ja kyvystä asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Meillä esimerkiksi luovuttiin jo vuosia sitten arkisesta samppanjasta ja siirryttiin nauttimaan sitä lähinnä viikonloppuisin. Pienistä asioista ne säästöt lopulta kertyvät.

Vierailija kirjoitti:

Lapsiperheköyhyys on toki valitettava ilmiö, mutta keskustelussa unohtuu usein se, kuinka suhteellista köyhyys lopulta on. Meilläkin on jouduttu viime aikoina hieman tarkastelemaan perheen kulurakennetta, kun esimerkiksi laadukkaan japanilaisen A5-wagyu-naudanlihan hinta on noussut huomattavasti ja 36 kuukautta kypsytetty Jamón Ibérico de Bellota maksaa jo lähes kohtuuttomia summia. Emme silti ole kokeneet tarpeelliseksi tinkiä lasten ruokailun laadusta.

Olen aina pitänyt tärkeänä, että lapsille opetetaan jo varhain tietty perustaso. Meillä ei esimerkiksi koskaan ole tarjottu lapsille tavallisia eineslihapullia tai teollisia leikkeleitä. Koulupäivän jälkeen on ollut tarjolla esimerkiksi vasikan sisäfileetä, bretagnelaista hummeria tai vähintään kunnollista hanhenmaksaterriiniä paahdetulla briossilla. Lapset oppivat nopeasti arvostamaan laatua, kun siihen annetaan mahdollisuus.

Toki ymmärrän, ettei kaikilla ole samanlaisia taloudellisia lähtökohtia. Siksi olenkin joskus ihmetellyt, miksei vähävaraisille perheille järjestetä esimerkiksi laadukkaan gastronomian kursseja. Moni ei varmasti edes tiedä, miten suuri ero on tavallisella ilmakuivatulla kinkulla ja aidolla Joselito Gran Reservalla.

Meilläkin on jouduttu tekemään uhrauksia. Viime talvena esimerkiksi jätimme toisen Alppien hiihtomatkan kokonaan väliin, jotta lasten keväinen Sveitsin sisäoppilaitoksen kielileiri ja perheen kesäkuinen purjehdus Välimerellä saatiin järjestettyä ilman tarpeetonta taloudellista painetta.

Köyhyydestä puhuttaessa olisi mielestäni tärkeää muistaa, ettei hyvinvointi synny pelkästään rahasta vaan ennen kaikkea valinnoista, sivistyksestä ja kyvystä asettaa asiat oikeaan tärkeysjärjestykseen. Meillä esimerkiksi luovuttiin jo vuosia sitten arkisesta samppanjasta ja siirryttiin nauttimaan sitä lähinnä viikonloppuisin. Pienistä asioista ne säästöt lopulta kertyvät.

Suurin osa palstalaisista elää sosialistisessa yltäkylläisyydessä jossa ei tarvitse tehdä työtä ja kaiken saa ilmaiseksi. Heidän ei tarvitse ajatella sellaista asiaa kuin säästäminen.