Saiko hehkulamppuja muun värisinä kuin punertavina (eli oliko myös korkeamman värilämpötilan malleja saatavilla)?
Teoriassahan kun hehkulankaa kuumentaa lisää, se muuttuu valkoiseksi ja sitten siniseksi. Kuitenkin kaikki muistamani hehkulamput oli punertavia.
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta et ainakaan saa kun päättivät suuressa viisaudessaan kieltää myynnin.
Saksalaiset olivat silloinkin ovelampia kuin Hölmölän viranomaiset!
Saksassa jatkettiin hehkulamppujen myyntiä EU-kiellosta huolimatta, ne vain nimettiin "lämpöelementeiksi"!
Hehkulampun ottotehostahan n. 90% muuttuu lämmöksi ja n. 10% valoksi.
Mutta eihän sekään lämpö hukkaan mennyt, toisin kuin EU-byrokraatit luulivat, esimerkiksi Suomessahan valaistusta tarvitaan enimmin kylmänä vuodenaikana, jolloin tupaa joudutaan kuitenkin lämmittämään ja tuo "hukkalämpö" tuli siten käytettyä täällä lähes sataprosenttisesti hyväksi!
Kysymykseen värilämpötilasta vastaisin, että se koskee kaikkia valonlähteitä, ei yksinomaan hehkulamppuja. Tarkista siis LED-lampun tai minkä hyvänsä valoneuvon paketista, että sen Kelvin-asteina pakkauksessa mainittu värilämpötila vastaa tarpeitasi ja toiveitasi.
"Saksassa jatkettiin hehkulamppujen myyntiä EU-kiellosta huolimatta, ne vain nimettiin "lämpöelementeiksi"!"
Suomessa Voimariinin kielto olisi voitu välttää sillä, että olisi vaan sanottu, että siinä on voima-sana, eikä voi. Mutta kun suomalaislampaat ei uskalla panna hanttiin.
"Kysymykseen värilämpötilasta vastaisin, että se koskee kaikkia valonlähteitä, ei yksinomaan hehkulamppuja."
Ei, vaan värilämpötila koskee oikeasti vain hehkuvia kappaleita, kuten hehkulampun hehkulankaa. LED-lamppujen ilmoitettu värilämpötila on vain arvio siitä, mitä hehkuvan kappaleen väriä ne lähinnä muistuttavat.
Kyllä sai. Vaikka perinteisen kotitaloushehkulampun värilämpötila on tyypillisesti lämmin ja kellertävä tai punertava (n. 2700 K), saatavilla oli myös korkeamman värilämpötilan malleja erityiskäyttöön ja tarkempaa värintoistoa vaativiin kohteisiin.
Miten korkeampi värilämpötila toteutettiin?
Neodyymi- ja päivänvalohehkulamput (3000–4000 K)
Lampun lasikuvussa käytettiin neodyymioksidia tai vaaleansinistä suodatinpinnoitetta.
Lasi suodatti pois osan keltaisesta ja oranssista valosta, jolloin valo muuttui raikkaammaksi, valkoisemmaksi ja luonnollisemmaksi (ns. Daylight- tai Neodymium-hehkulamput). Näitä käytettiin esimerkiksi kasvilamppuina, lukuvaloina sekä taiteilijoiden ja kampaamoiden valaistuksessa.
Tehokkaat halogeenilamput (2800–3200 K)
Halogeenilamppu on kehittyneempi hehkulamppu, jonka suojakaasu mahdollistaa hehkulangan polttamisen kuumempana ilman sen nopeaa palamista poikki. Kuumempi hehkulanka tuottaa suoraan hieman valkoisempaa valoa kuin perushehkulamppu.
Valokuvaus- ja studiolamput (3200 K ja 3400 K, ns. Photoflood-lamput)
Valokuvaukseen ja elokuvatuotantoon valmistettiin ylikuormitettuja hehkulamppuja, joiden hehkulanka kävi erittäin kuumana. Ne tuottivat kirkasta, valkoista valoa (3200 K tai 3400 K) erinomaisella värintoistolla, mutta niiden käyttöikä oli lyhyt (usein vain muutamia tunteja).
Teollisuus- ja projektorilamput (jopa yli 3400 K)
Diaprojektoreissa, elokuvaprojektoreissa ja erikoisoptiikassa käytettiin erittäin kuumana käyviä halogeeni- tai volframihehkulamppuja, joiden valo oli selvästi valkoisempaa kuin kodin yleisvalaisimissa.
Fysikaalinen rajoite: Perinteisessä hehkulampussa värilämpötila riippuu suoraan volframilangan lämpötilasta. Koska volframi sulaa noin 3422 C:ssa (n. 3695 K), tavallisella hehkulangalla ei voida koskaan tuottaa suoraan aitoa päivänvaloa (5000–6500 K) ilman lasin suodatusta – lanka sulaisi ennen kuin se saavuttaisi kyseisen värilämpötilan.
Kyllä sai. Vaikka perinteisen kotitaloushehkulampun värilämpötila on tyypillisesti lämmin ja kellertävä tai punertava (n. 2700 K), saatavilla oli myös korkeamman värilämpötilan malleja erityiskäyttöön ja tarkempaa värintoistoa vaativiin kohteisiin.
Miten korkeampi värilämpötila toteutettiin?
Neodyymi- ja päivänvalohehkulamput (3000–4000 K)
Lampun lasikuvussa käytettiin neodyymioksidia tai vaaleansinistä suodatinpinnoitetta.
Lasi suodatti pois osan keltaisesta ja oranssista valosta, jolloin valo muuttui raikkaammaksi, valkoisemmaksi ja luonnollisemmaksi (ns. Daylight- tai Neodymium-hehkulamput). Näitä käytettiin esimerkiksi kasvilamppuina, lukuvaloina sekä taiteilijoiden ja kampaamoiden valaistuksessa.
Tehokkaat halogeenilamput (2800–3200 K)
Halogeenilamppu on kehittyneempi hehkulamppu, jonka suojakaasu mahdollistaa hehkulangan polttamisen kuumempana ilman sen nopeaa palamista poikki. Kuumempi hehkulanka tuottaa suoraan hieman valkoisempaa valoa kuin perushehkulamppu.
Valokuvaus- ja studiolamput (3200 K ja 3400 K, ns. Photoflood-lamput)
Valokuvaukseen ja elokuvatuotantoon valmistettiin ylikuormitettuja hehkulamppuja, joiden hehkulanka kävi erittäin kuumana. Ne tuottivat kirkasta, valkoista valoa (3200 K tai 3400 K) erinomaisella värintoistolla, mutta niiden käyttöikä oli lyhyt (usein vain muutamia tunteja).
Teollisuus- ja projektorilamput (jopa yli 3400 K)
Diaprojektoreissa, elokuvaprojektoreissa ja erikoisoptiikassa käytettiin erittäin kuumana käyviä halogeeni- tai volframihehkulamppuja, joiden valo oli selvästi valkoisempaa kuin kodin yleisvalaisimissa.
Fysikaalinen rajoite: Perinteisessä hehkulampussa värilämpötila riippuu suoraan volframilangan lämpötilasta. Koska volframi sulaa noin 3422 C:ssa (n. 3695 K), tavallisella hehkulangalla ei voida koskaan tuottaa suoraan aitoa päivänvaloa (5000–6500 K) ilman lasin suodatusta – lanka sulaisi ennen kuin se saavuttaisi kyseisen värilämpötilan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvilamppuina myydyt neodyymilamput olivat ihan puhdasta huijausta.
Niistä vaan suodatettiin keltaisia aallonpituuksia pois niin että valo näytti punaisemmalta mutta eiväthän kasvit siitä piitanneet kun yhteyttämiseen tarvittavien aallonpituuksien määrä ei lisääntynyt lainkaan absoluuttisesti (vain suhteellisesti).
60W sähköteholla sai 40W edestä valoa joka tosin ei ollut kusenkeltaista kuten tavallisen hehkulampun.
Siis eihän tuossa ole logiikkaa, sillä punaista olisi saanut hehkulampusta helposti alentamalla vaan jännitettä.
Et ymmärtänyt koko ideaa. Neodyymillä saatiin valkoisempaa valoa kun suodatettiin pois kaikki se ylimääräinen keltainen valo jota hehkulanka tuottaa.
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kestävyys sitten huonontunut? Sitä en tiedä käytettiinkö muuta materiaalia kuin volframia.
Alunperin käytettiin hiilifilamenttia, mutta siitä luovuttiin wolframin hyväksi sen lyhyen käyttöiän vuoksi.
Yritys AIRAM aloitti toimintansa korjaamalla hehkulamppuja ja joutui etsimään uutta strategiaa wolfram-hehkulamppujen yleistyttyä. Koska heillä oli lasinkäsittely ja tyhjiötekniikka hallussa, alkoivat he siksi valmistaa termospulloja, joista tulikin menestys.
Yrityksen nimi tulee muuten toisen perustajista tyttären nimestä, joka oli MARIA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on!
Ostaessasi minkälaisia lamppuja hyvänsä tarkista, että pakkauksessa mainittu K(lukema) vastaa haluamaasi.
K tarkoittaa tässä värilämpötilaa Kelvin-asteina. Yleensä hieman lämpimämpi (keltaisempi) on kotivalaistuksessa slmälle mieluisampi ja kylmempi (valkoisempi) taas sopii tarkkaan työhön työpaikalle.
Pienempi lukema tarkoittaa lämpimämpää valoa.
Tiedätkö mikä on hehkulamppu?
Tuo koskee KAIKKIA valonlähteitä, oi typerys!
Ja hehkulampusta -ap kyseli. Urpo
Toki niissäkin varmaan kelvinit voidaan mitata, niitä ei vain ollut kovin monenlaisia kaupassa myytävänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvilamppuina myydyt neodyymilamput olivat ihan puhdasta huijausta.
Niistä vaan suodatettiin keltaisia aallonpituuksia pois niin että valo näytti punaisemmalta mutta eiväthän kasvit siitä piitanneet kun yhteyttämiseen tarvittavien aallonpituuksien määrä ei lisääntynyt lainkaan absoluuttisesti (vain suhteellisesti).
60W sähköteholla sai 40W edestä valoa joka tosin ei ollut kusenkeltaista kuten tavallisen hehkulampun.
Siis eihän tuossa ole logiikkaa, sillä punaista olisi saanut hehkulampusta helposti alentamalla vaan jännitettä.
Neodyymilampuissa oli ideaa varsinkin taidegallerioissa tms kun niiden valo oli kusenkeltaista hehkulamppua selvästi valkoisempaa.
Värintoisto ja värien kirkkaus parani merkittävästi, varsinkin punaisen, sinisen ja vihreän mutta valoteho heikkeni selvästi kun valoa "valkaistiin" vain suodattamalla iso siivu hehkulampun tuottamasta valkoisesta valosta pois.
Airam myi niitä kotikäyttöön nimenomaan kasvilamppuina kun liilaan viittaava väri näytti samalta kuin kasvihuoneisiin myydyt loisteputket joissa sähköteho käytettiin tuottamaan juuri kasvien vaatimia aallonpituuksia.
Eli itse sekoilut aiemmassa viestissä, koska sanoit, että se olisi punaisempaa (eli matalampi värilämpötila), mutta ilmeisesti tarkoitit sinisempää (eli korkeampaa värilämpötilaa)? Ja tätä on feikattu sillä, että on suodatettua punaisempia sävyjä pois?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sai. Vaikka perinteisen kotitaloushehkulampun värilämpötila on tyypillisesti lämmin ja kellertävä tai punertava (n. 2700 K), saatavilla oli myös korkeamman värilämpötilan malleja erityiskäyttöön ja tarkempaa värintoistoa vaativiin kohteisiin.
Miten korkeampi värilämpötila toteutettiin?
Neodyymi- ja päivänvalohehkulamput (3000–4000 K)
Lampun lasikuvussa käytettiin neodyymioksidia tai vaaleansinistä suodatinpinnoitetta.
Lasi suodatti pois osan keltaisesta ja oranssista valosta, jolloin valo muuttui raikkaammaksi, valkoisemmaksi ja luonnollisemmaksi (ns. Daylight- tai Neodymium-hehkulamput). Näitä käytettiin esimerkiksi kasvilamppuina, lukuvaloina sekä taiteilijoiden ja kampaamoiden valaistuksessa.
Tehokkaat halogeenilamput (2800–3200 K)
Halogeenilamppu on kehittyneempi hehkulamppu, jonka suojakaasu mahdollistaa hehkulangan polttamisen kuumempana ilman sen nopeaa palamista poikki. Kuumempi hehkulanka tuottaa suoraan hieman valkoisempaa valoa kuin perushehkulamppu.
Valokuvaus- ja studiolamput (3200 K ja 3400 K, ns. Photoflood-lamput)
Valokuvaukseen ja elokuvatuotantoon valmistettiin ylikuormitettuja hehkulamppuja, joiden hehkulanka kävi erittäin kuumana. Ne tuottivat kirkasta, valkoista valoa (3200 K tai 3400 K) erinomaisella värintoistolla, mutta niiden käyttöikä oli lyhyt (usein vain muutamia tunteja).
Teollisuus- ja projektorilamput (jopa yli 3400 K)
Diaprojektoreissa, elokuvaprojektoreissa ja erikoisoptiikassa käytettiin erittäin kuumana käyviä halogeeni- tai volframihehkulamppuja, joiden valo oli selvästi valkoisempaa kuin kodin yleisvalaisimissa.
Fysikaalinen rajoite: Perinteisessä hehkulampussa värilämpötila riippuu suoraan volframilangan lämpötilasta. Koska volframi sulaa noin 3422 C:ssa (n. 3695 K), tavallisella hehkulangalla ei voida koskaan tuottaa suoraan aitoa päivänvaloa (5000–6500 K) ilman lasin suodatusta – lanka sulaisi ennen kuin se saavuttaisi kyseisen värilämpötilan.
Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sai. Vaikka perinteisen kotitaloushehkulampun värilämpötila on tyypillisesti lämmin ja kellertävä tai punertava (n. 2700 K), saatavilla oli myös korkeamman värilämpötilan malleja erityiskäyttöön ja tarkempaa värintoistoa vaativiin kohteisiin.
Miten korkeampi värilämpötila toteutettiin?
Neodyymi- ja päivänvalohehkulamput (3000–4000 K)
Lampun lasikuvussa käytettiin neodyymioksidia tai vaaleansinistä suodatinpinnoitetta.
Lasi suodatti pois osan keltaisesta ja oranssista valosta, jolloin valo muuttui raikkaammaksi, valkoisemmaksi ja luonnollisemmaksi (ns. Daylight- tai Neodymium-hehkulamput). Näitä käytettiin esimerkiksi kasvilamppuina, lukuvaloina sekä taiteilijoiden ja kampaamoiden valaistuksessa.
Tehokkaat halogeenilamput (2800–3200 K)
Halogeenilamppu on kehittyneempi hehkulamppu, jonka suojakaasu mahdollistaa hehkulangan polttamisen kuumempana ilman sen nopeaa palamista poikki. Kuumempi hehkulanka tuottaa suoraan hieman valkoisempaa valoa kuin perushehkulamppu.
Valokuvaus- ja studiolamput (3200 K ja 3400 K, ns. Photoflood-lamput)
Valokuvaukseen ja elokuvatuotantoon valmistettiin ylikuormitettuja hehkulamppuja, joiden hehkulanka kävi erittäin kuumana. Ne tuottivat kirkasta, valkoista valoa (3200 K tai 3400 K) erinomaisella värintoistolla, mutta niiden käyttöikä oli lyhyt (usein vain muutamia tunteja).
Teollisuus- ja projektorilamput (jopa yli 3400 K)
Diaprojektoreissa, elokuvaprojektoreissa ja erikoisoptiikassa käytettiin erittäin kuumana käyviä halogeeni- tai volframihehkulamppuja, joiden valo oli selvästi valkoisempaa kuin kodin yleisvalaisimissa.
Fysikaalinen rajoite: Perinteisessä hehkulampussa värilämpötila riippuu suoraan volframilangan lämpötilasta. Koska volframi sulaa noin 3422 C:ssa (n. 3695 K), tavallisella hehkulangalla ei voida koskaan tuottaa suoraan aitoa päivänvaloa (5000–6500 K) ilman lasin suodatusta – lanka sulaisi ennen kuin se saavuttaisi kyseisen värilämpötilan.
Opettiko setä pikkuisen käyttämän chatgpt:tä?
Luuletko että kukaan täällä ei osaa ihan itse kysyä tekoälyltä jos haluaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai on!
Ostaessasi minkälaisia lamppuja hyvänsä tarkista, että pakkauksessa mainittu K(lukema) vastaa haluamaasi.
K tarkoittaa tässä värilämpötilaa Kelvin-asteina. Yleensä hieman lämpimämpi (keltaisempi) on kotivalaistuksessa slmälle mieluisampi ja kylmempi (valkoisempi) taas sopii tarkkaan työhön työpaikalle.
Pienempi lukema tarkoittaa lämpimämpää valoa.
Tiedätkö mikä on hehkulamppu?
Tuo koskee KAIKKIA valonlähteitä, oi typerys!
Ja hehkulampusta -ap kyseli. Urpo
Toki niissäkin varmaan kelvinit voidaan mitata, niitä ei vain ollut kovin monenlaisia kaupassa myytävänä.
Siis nimenomaan hehkulampusta Kelvinit voi mitata. LED-lampuista ei voi, vaan se ilmoitettu arvo on vain arvio siitä, mitä värilämpötilaa se muistuttaa.
Kyllä sai. Vaikka perinteisen kotitaloushehkulampun värilämpötila on tyypillisesti lämmin ja kellertävä tai punertava (n. 2700 K), saatavilla oli myös korkeamman värilämpötilan malleja erityiskäyttöön ja tarkempaa värintoistoa vaativiin kohteisiin. Miten korkeampi värilämpötila toteutettiin? * Neodyymi- ja päivänvalohehkulamput (3000–4000 K) * Lampun lasikuvussa käytettiin neodyymioksidia tai vaaleansinistä suodatinpinnoitetta. * Lasi suodatti pois osan keltaisesta ja oranssista valosta, jolloin valo muuttui raikkaammaksi, valkoisemmaksi ja luonnollisemmaksi (ns. Daylight- tai Neodymium-hehkulamput). Näitä käytettiin esimerkiksi kasvilamppuina, lukuvaloina sekä taiteilijoiden ja kampaamoiden valaistuksessa. * Tehokkaat halogeenilamput (2800–3200 K) * Halogeenilamppu on kehittyneempi hehkulamppu, jonka suojakaasu mahdollistaa hehkulangan polttamisen kuumempana ilman sen nopeaa palamista poikki. Kuumempi hehkulanka tuottaa suoraan hieman valkoisempaa valoa kuin perushehkulamppu. * Valokuvaus- ja studiolamput (3200 K ja 3400 K, ns. Photoflood-lamput) * Valokuvaukseen ja elokuvatuotantoon valmistettiin ylikuormitettuja hehkulamppuja, joiden hehkulanka kävi erittäin kuumana. Ne tuottivat kirkasta, valkoista valoa (3200 K tai 3400 K) erinomaisella värintoistolla, mutta niiden käyttöikä oli lyhyt (usein vain muutamia tunteja). * Teollisuus- ja projektorilamput (jopa yli 3400 K) * Diaprojektoreissa, elokuvaprojektoreissa ja erikoisoptiikassa käytettiin erittäin kuumana käyviä halogeeni- tai volframihehkulamppuja, joiden valo oli selvästi valkoisempaa kuin kodin yleisvalaisimissa. Fysikaalinen rajoite: Perinteisessä hehkulampussa värilämpötila riippuu suoraan volframilangan lämpötilasta. Koska volframi sulaa noin 3422 C:ssa (n. 3695 K), tavallisella hehkulangalla ei voida koskaan tuottaa suoraan aitoa päivänvaloa (5000–6500 K) ilman lasin suodatusta – lanka sulaisi ennen kuin se saavuttaisi kyseisen värilämpötilan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suomesta et ainakaan saa kun päättivät suuressa viisaudessaan kieltää myynnin.
Saksalaiset olivat silloinkin ovelampia kuin Hölmölän viranomaiset!
Saksassa jatkettiin hehkulamppujen myyntiä EU-kiellosta huolimatta, ne vain nimettiin "lämpöelementeiksi"!
Hehkulampun ottotehostahan n. 90% muuttuu lämmöksi ja n. 10% valoksi.
Mutta eihän sekään lämpö hukkaan mennyt, toisin kuin EU-byrokraatit luulivat, esimerkiksi Suomessahan valaistusta tarvitaan enimmin kylmänä vuodenaikana, jolloin tupaa joudutaan kuitenkin lämmittämään ja tuo "hukkalämpö" tuli siten käytettyä täällä lähes sataprosenttisesti hyväksi!
Kysymykseen värilämpötilasta vastaisin, että se koskee kaikkia valonlähteitä, ei yksinomaan hehkulamppuja. Tarkista siis LED-lampun tai minkä hyvänsä valoneuvon paketista, että sen Kelvin-asteina pakkauksessa mainittu värilämpötila vastaa tarpeitasi ja toiveitasi.
"Saksassa jatkettiin hehkulamppujen myyntiä EU-kiellosta huolimatta, ne vain nimettiin "lämpöelementeiksi"!"
Suomessa Voimariinin kielto olisi voitu välttää sillä, että olisi vaan sanottu, että siinä on voima-sana, eikä voi. Mutta kun suomalaislampaat ei uskalla panna hanttiin.
"Kysymykseen värilämpötilasta vastaisin, että se koskee kaikkia valonlähteitä, ei yksinomaan hehkulamppuja."
Ei, vaan värilämpötila koskee oikeasti vain hehkuvia kappaleita, kuten hehkulampun hehkulankaa. LED-lamppujen ilmoitettu värilämpötila on vain arvio siitä, mitä hehkuvan kappaleen väriä ne lähinnä muistuttavat.
Hyvä täsmennys, näinhän se tosiaan fysikaalisesti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisiko kestävyys sitten huonontunut? Sitä en tiedä käytettiinkö muuta materiaalia kuin volframia.
Alunperin käytettiin hiilifilamenttia, mutta siitä luovuttiin wolframin hyväksi sen lyhyen käyttöiän vuoksi.
Yritys AIRAM aloitti toimintansa korjaamalla hehkulamppuja ja joutui etsimään uutta strategiaa wolfram-hehkulamppujen yleistyttyä. Koska heillä oli lasinkäsittely ja tyhjiötekniikka hallussa, alkoivat he siksi valmistaa termospulloja, joista tulikin menestys.
Yrityksen nimi tulee muuten toisen perustajista tyttären nimestä, joka oli MARIA.
"Koska heillä oli lasinkäsittely ja tyhjiötekniikka hallussa, alkoivat he siksi valmistaa termospulloja, joista tulikin menestys."
Aika hauska, enpä tiennyt, mutta ihan loogistahan tuo on!
Hehkulamppu kuumenee led valo ei.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sai. Vaikka perinteisen kotitaloushehkulampun värilämpötila on tyypillisesti lämmin ja kellertävä tai punertava (n. 2700 K), saatavilla oli myös korkeamman värilämpötilan malleja erityiskäyttöön ja tarkempaa värintoistoa vaativiin kohteisiin. Miten korkeampi värilämpötila toteutettiin? * Neodyymi- ja päivänvalohehkulamput (3000–4000 K) * Lampun lasikuvussa käytettiin neodyymioksidia tai vaaleansinistä suodatinpinnoitetta. * Lasi suodatti pois osan keltaisesta ja oranssista valosta, jolloin valo muuttui raikkaammaksi, valkoisemmaksi ja luonnollisemmaksi (ns. Daylight- tai Neodymium-hehkulamput). Näitä käytettiin esimerkiksi kasvilamppuina, lukuvaloina sekä taiteilijoiden ja kampaamoiden valaistuksessa. * Tehokkaat halogeenilamput (2800–3200 K) * Halogeenilamppu on kehittyneempi hehkulamppu, jonka suojakaasu mahdollistaa hehkulangan polttamisen kuumempana ilman sen nopeaa palamista poikki. Kuumempi hehkulanka tuottaa suoraan hieman valkoisempaa valoa kuin perushehkulamppu. * Valokuvaus- ja studiolamput (3200 K ja 3400 K, ns. Photoflood-lamput) * Valokuvaukseen ja elokuvatuotantoon valmistettiin ylikuormitettuja hehkulamppuja, joiden hehkulanka kävi erittäin kuumana. Ne tuottivat kirkasta, valkoista valoa (3200 K tai 3400 K) erinomaisella värintoistolla, mutta niiden käyttöikä oli lyhyt (usein vain muutamia tunteja). * Teollisuus- ja projektorilamput (jopa yli 3400 K) * Diaprojektoreissa, elokuvaprojektoreissa ja erikoisoptiikassa käytettiin erittäin kuumana käyviä halogeeni- tai volframihehkulamppuja, joiden valo oli selvästi valkoisempaa kuin kodin yleisvalaisimissa. Fysikaalinen rajoite: Perinteisessä hehkulampussa värilämpötila riippuu suoraan volframilangan lämpötilasta. Koska volframi sulaa noin 3422 C:ssa (n. 3695 K), tavallisella hehkulangalla ei voida koskaan tuottaa suoraan aitoa päivänvaloa (5000–6500 K) ilman lasin suodatusta – lanka sulaisi ennen kuin se saavuttaisi kyseisen värilämpötilan.
Thanks!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kasvilamppuina myydyt neodyymilamput olivat ihan puhdasta huijausta.
Niistä vaan suodatettiin keltaisia aallonpituuksia pois niin että valo näytti punaisemmalta mutta eiväthän kasvit siitä piitanneet kun yhteyttämiseen tarvittavien aallonpituuksien määrä ei lisääntynyt lainkaan absoluuttisesti (vain suhteellisesti).
60W sähköteholla sai 40W edestä valoa joka tosin ei ollut kusenkeltaista kuten tavallisen hehkulampun.
Siis eihän tuossa ole logiikkaa, sillä punaista olisi saanut hehkulampusta helposti alentamalla vaan jännitettä.
Neodyymilampuissa oli ideaa varsinkin taidegallerioissa tms kun niiden valo oli kusenkeltaista hehkulamppua selvästi valkoisempaa.
Värintoisto ja värien kirkkaus parani merkittävästi, varsinkin punaisen, sinisen ja vihreän mutta valoteho heikkeni selvästi kun valoa "valkaistiin" vain suodattamalla iso siivu hehkulampun tuottamasta valkoisesta valosta pois.
Airam myi niitä kotikäyttöön nimenomaan kasvilamppuina kun liilaan viittaava väri näytti samalta kuin kasvihuoneisiin myydyt loisteputket joissa sähköteho käytettiin tuottamaan juuri kasvien vaatimia aallonpituuksia.
Eli itse sekoilut aiemmassa viestissä, koska sanoit, että se olisi punaisempaa (eli matalampi värilämpötila), mutta ilmeisesti tarkoitit sinisempää (eli korkeampaa värilämpötilaa)? Ja tätä on feikattu sillä, että on suodatettua punaisempia sävyjä pois?
Kasilampun valo näyttää vaikka ulkoa katsottuna liilalta. Siinä on suhteessa paljon enemmän sinistä vs keltaista kuin hehkulampun valossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sai. Vaikka perinteisen kotitaloushehkulampun värilämpötila on tyypillisesti lämmin ja kellertävä tai punertava (n. 2700 K), saatavilla oli myös korkeamman värilämpötilan malleja erityiskäyttöön ja tarkempaa värintoistoa vaativiin kohteisiin.
Miten korkeampi värilämpötila toteutettiin?
Neodyymi- ja päivänvalohehkulamput (3000–4000 K)
Lampun lasikuvussa käytettiin neodyymioksidia tai vaaleansinistä suodatinpinnoitetta.
Lasi suodatti pois osan keltaisesta ja oranssista valosta, jolloin valo muuttui raikkaammaksi, valkoisemmaksi ja luonnollisemmaksi (ns. Daylight- tai Neodymium-hehkulamput). Näitä käytettiin esimerkiksi kasvilamppuina, lukuvaloina sekä taiteilijoiden ja kampaamoiden valaistuksessa.
Tehokkaat halogeenilamput (2800–3200 K)
Halogeenilamppu on kehittyneempi hehkulamppu, jonka suojakaasu mahdollistaa hehkulangan polttamisen kuumempana ilman sen nopeaa palamista poikki. Kuumempi hehkulanka tuottaa suoraan hieman valkoisempaa valoa kuin perushehkulamppu.
Valokuvaus- ja studiolamput (3200 K ja 3400 K, ns. Photoflood-lamput)
Valokuvaukseen ja elokuvatuotantoon valmistettiin ylikuormitettuja hehkulamppuja, joiden hehkulanka kävi erittäin kuumana. Ne tuottivat kirkasta, valkoista valoa (3200 K tai 3400 K) erinomaisella värintoistolla, mutta niiden käyttöikä oli lyhyt (usein vain muutamia tunteja).
Teollisuus- ja projektorilamput (jopa yli 3400 K)
Diaprojektoreissa, elokuvaprojektoreissa ja erikoisoptiikassa käytettiin erittäin kuumana käyviä halogeeni- tai volframihehkulamppuja, joiden valo oli selvästi valkoisempaa kuin kodin yleisvalaisimissa.
Fysikaalinen rajoite: Perinteisessä hehkulampussa värilämpötila riippuu suoraan volframilangan lämpötilasta. Koska volframi sulaa noin 3422 C:ssa (n. 3695 K), tavallisella hehkulangalla ei voida koskaan tuottaa suoraan aitoa päivänvaloa (5000–6500 K) ilman lasin suodatusta – lanka sulaisi ennen kuin se saavuttaisi kyseisen värilämpötilan.
Opettiko setä pikkuisen käyttämän chatgpt:tä?
Luuletko että kukaan täällä ei osaa ihan itse kysyä tekoälyltä jos haluaa?
Eiköhän se asiasisältö ole tärkein tuossa, ääliö!
Vierailija kirjoitti:
Hehkulamppu kuumenee led valo ei.
Kyllä sai. Vaikka perinteisen kotitaloushehkulampun värilämpötila on tyypillisesti lämmin ja kellertävä tai punertava (n. 2700 K), saatavilla oli myös korkeamman värilämpötilan malleja erityiskäyttöön ja tarkempaa värintoistoa vaativiin kohteisiin.
Miten korkeampi värilämpötila toteutettiin?
Neodyymi- ja päivänvalohehkulamput (3000–4000 K)
Lampun lasikuvussa käytettiin neodyymioksidia tai vaaleansinistä suodatinpinnoitetta.
Lasi suodatti pois osan keltaisesta ja oranssista valosta, jolloin valo muuttui raikkaammaksi, valkoisemmaksi ja luonnollisemmaksi (ns. Daylight- tai Neodymium-hehkulamput). Näitä käytettiin esimerkiksi kasvilamppuina, lukuvaloina sekä taiteilijoiden ja kampaamoiden valaistuksessa.
Tehokkaat halogeenilamput (2800–3200 K)
Halogeenilamppu on kehittyneempi hehkulamppu, jonka suojakaasu mahdollistaa hehkulangan polttamisen kuumempana ilman sen nopeaa palamista poikki. Kuumempi hehkulanka tuottaa suoraan hieman valkoisempaa valoa kuin perushehkulamppu.
Valokuvaus- ja studiolamput (3200 K ja 3400 K, ns. Photoflood-lamput)
Valokuvaukseen ja elokuvatuotantoon valmistettiin ylikuormitettuja hehkulamppuja, joiden hehkulanka kävi erittäin kuumana. Ne tuottivat kirkasta, valkoista valoa (3200 K tai 3400 K) erinomaisella värintoistolla, mutta niiden käyttöikä oli lyhyt (usein vain muutamia tunteja).
Teollisuus- ja projektorilamput (jopa yli 3400 K)
Diaprojektoreissa, elokuvaprojektoreissa ja erikoisoptiikassa käytettiin erittäin kuumana käyviä halogeeni- tai volframihehkulamppuja, joiden valo oli selvästi valkoisempaa kuin kodin yleisvalaisimissa.
Fysikaalinen rajoite: Perinteisessä hehkulampussa värilämpötila riippuu suoraan volframilangan lämpötilasta. Koska volframi sulaa noin 3422 C:ssa (n. 3695 K), tavallisella hehkulangalla ei voida koskaan tuottaa suoraan aitoa päivänvaloa (5000–6500 K) ilman lasin suodatusta – lanka sulaisi ennen kuin se saavuttaisi kyseisen värilämpötilan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä sai. Vaikka perinteisen kotitaloushehkulampun värilämpötila on tyypillisesti lämmin ja kellertävä tai punertava (n. 2700 K), saatavilla oli myös korkeamman värilämpötilan malleja erityiskäyttöön ja tarkempaa värintoistoa vaativiin kohteisiin.
Miten korkeampi värilämpötila toteutettiin?
Neodyymi- ja päivänvalohehkulamput (3000–4000 K)
Lampun lasikuvussa käytettiin neodyymioksidia tai vaaleansinistä suodatinpinnoitetta.
Lasi suodatti pois osan keltaisesta ja oranssista valosta, jolloin valo muuttui raikkaammaksi, valkoisemmaksi ja luonnollisemmaksi (ns. Daylight- tai Neodymium-hehkulamput). Näitä käytettiin esimerkiksi kasvilamppuina, lukuvaloina sekä taiteilijoiden ja kampaamoiden valaistuksessa.
Tehokkaat halogeenilamput (2800–3200 K)
Halogeenilamppu on kehittyneempi hehkulamppu, jonka suojakaasu mahdollistaa hehkulangan polttamisen kuumempana ilman sen nopeaa palamista poikki. Kuumempi hehkulanka tuottaa suoraan hieman valkoisempaa valoa kuin perushehkulamppu.
Valokuvaus- ja studiolamput (3200 K ja 3400 K, ns. Photoflood-lamput)
Valokuvaukseen ja elokuvatuotantoon valmistettiin ylikuormitettuja hehkulamppuja, joiden hehkulanka kävi erittäin kuumana. Ne tuottivat kirkasta, valkoista valoa (3200 K tai 3400 K) erinomaisella värintoistolla, mutta niiden käyttöikä oli lyhyt (usein vain muutamia tunteja).
Teollisuus- ja projektorilamput (jopa yli 3400 K)
Diaprojektoreissa, elokuvaprojektoreissa ja erikoisoptiikassa käytettiin erittäin kuumana käyviä halogeeni- tai volframihehkulamppuja, joiden valo oli selvästi valkoisempaa kuin kodin yleisvalaisimissa.
Fysikaalinen rajoite: Perinteisessä hehkulampussa värilämpötila riippuu suoraan volframilangan lämpötilasta. Koska volframi sulaa noin 3422 C:ssa (n. 3695 K), tavallisella hehkulangalla ei voida koskaan tuottaa suoraan aitoa päivänvaloa (5000–6500 K) ilman lasin suodatusta – lanka sulaisi ennen kuin se saavuttaisi kyseisen värilämpötilan.
Opettiko setä pikkuisen käyttämän chatgpt:tä?
Luuletko että kukaan täällä ei osaa ihan itse kysyä tekoälyltä jos haluaa?
Eiköhän se asiasisältö ole tärkein tuossa, ääliö!
No tämä palstan idea on vähän niinku se, että ihmiset juttelee toisten ihmisten kanssa. Jokainen voi halutessaan käydä kyselemässä AI:ltä mitä lystää.
Neodyymilampuissa oli ideaa varsinkin taidegallerioissa tms kun niiden valo oli kusenkeltaista hehkulamppua selvästi valkoisempaa.
Värintoisto ja värien kirkkaus parani merkittävästi, varsinkin punaisen, sinisen ja vihreän mutta valoteho heikkeni selvästi kun valoa "valkaistiin" vain suodattamalla iso siivu hehkulampun tuottamasta valkoisesta valosta pois.
Airam myi niitä kotikäyttöön nimenomaan kasvilamppuina kun liilaan viittaava väri näytti samalta kuin kasvihuoneisiin myydyt loisteputket joissa sähköteho käytettiin tuottamaan juuri kasvien vaatimia aallonpituuksia.