Onko täällä muilla ruma koti jota häpeää niin paljon ettei kehtaa kutsua ketään käymään?

Sotkuisin koskaan näkemäni koti oli kahden yliopisto-tason opettajan jossa asuivat lapsineen. Oli suorastaan saastainen ja lapset olivat näemmä perineet tapansa vanhemmiltaan jonka huomasi kaikesta. En vieläkään käsitä koska heillä olisi helposti ollut varaa palkata siivoojakin niillä tuloilla. Eli ei tulotaso kerro väistämättä mitään siitä miten ihminen elää. Toisaalta tavannut muutaman hyvin köyhänkin joille siisti koti on ilmiselvästi viimeinen asia josta säästetään vaikka ruokavalio olisi ruokajonoja ja makaronia.

Ei mahdu, tilaa 15 neliötä. Vieras voisi istua sängylläni.

Minusta asuinalueessa, asunnon kunnossa, hinnassa tai huonekaluissa ei ole yhtään mitään häpeämistä. Eikä sekaisuudessakaan, taitaa aika monessa lapsiperheessä ainakin olla tavaroita vähän missä sattuu ja itse kullakin epämääräisiä tavarakasoja. Ne kuuluu elämään. Mutta likaisuutta pitääkin vähän hävetä, jos minulta kysytään! 

Siivoan kunnolla kahdesti vuodessa tai jos taloyhtiö ilmoittaa tulevansa tarkastamaan jotain. Kalusteet vuodelta miekka ja kivi. Ei paskainen mutta epäsiisti. M60 työtön ja omistan vähäiset neliöni.

Ei Ikean sohvat nyt mitään erityisen rumia ole, ihan sellaista peruskamaa. Osta jotain nättejä huopia niiden päälle niin voit niillä muuttaa kodin ilmettä. 

Muta tiedättekö ne hienot uudet asunnot, jotka ovat kuin sisutuslehdestä ja jossa kaikki on tip top järjestyksessä. Kaikki on niin valmista ettei mielikuvitukselle ja luovuudelle ole enää käyttöä. Lapset istuvat jäykkinä ja hiljaisena omilla paikoillaan pöydän ääressä tai omassa huoneessaan. Kävin tuollaisessa kodissa kesällä. Kaikki on todella kaunista ja valmista, mutta liian valmista. Tuli tyhjä, surullinen ja kylmä olo.

Kotini on linnani. 

Ei. Ystäväni tulevat viettämään aikaa minun kanssani, eivät tekemään tupatarkastusta. Jotenkin omituinen ajatus, että itse menisin kenenkään kotiin ja arvostelisin edes mielessäni heidän kotiaan.

Tarviitte parempia ystäviä.

Varallisuus ja siisteys ja kodikkuus ei kulje välttämättä käsikädessä.

Itselläni on mielestäni kaunis ja viihtyisä koti, jota vieraatkin usein kehuu juuri kauniiksi ja viihtyisäksi. Mutta ei minulla ole mitään kallista.

Mua häiritsisi jos vessa on hyvin likainen tai saan likaisen vesilasin. Ei voisi vähempää kiinnostaa arvostella kenenkään sisustusta, asuntoa ja muuta huushollin pitoa, siis pl. nämä muutamat puhtausasiat. Mitä edes teet elämässäsi ihmisillä jotka on niin nirppanokkaisia, elämää kokemattomia ja tyhmiä että katsoisivat kotiasi ja elämäntilannettasi vinoon? Siis mitä niin pinnallisilla ihmisillä oikeasti tekee? Ja mulla itsellä on asunto suht "tip top"/ kotoisaksi laitettu. Se ei tarkoita sitä etten ymmärtäisi monenlaisia elämäntilanteita ja ihmisten erilaisuutta. Menihän muuten itsellänikin pitkään että sain tästä kivan, kun sairastelin pitkään eikä ollut voimia eikä edes sitä rahaa mihinkään.

Ruma ei kotini ole, mutta muuten on kuin sekaisin oleva divari. Vinyyli ja cd-levyjä, kirjoja ja lehtiä on vaikka muille jakaa. Ja kaikki on ympäri lattioita, kun en ole innostunut ostamaan hyllyjä. Itse pystyn jotenkin asumaan tässä sekasotkussa, mutta vieraita ei ole käynyt noin viiteen vuoteen. Olen antanut jokaiselle porttikiellon, joka on ollut aikeissa tulla kylään.

Meillä on niin kaunista, etten halua vieraita sotkemaan ja varastelemaan. Aina jotain katoaa kun isompi porukka käy.

Ektorp ja Ikea ovat kelpo kapineita, mutta sinä ja vajakkiperheesi olette ilmeisesti tärvelleet ne.

Mun olohuone on kaunis ja pelkkää IKEAa ja Jyskiä. Ektorpin ostin satasella käytettynä ja toisella satkulla uuden päällisen. Ex-mies tärveli sen ekan löntimällä paskaisin käsin ja työvaatteissa siihen röhnimään. En katsellut meininkiä puolta vuottakaan vaan heitin äijän ulos.

Maalausvehkeet käteen, uudet irtopäälliset ja karsi krääsät pois.

Koti on sellainen miksi sen itse tekee. 

Vierailija kirjoitti:

Koti se on köyhäkin jota lapset vanhana kaivaten muistavat lapsuudestaan.

Tai se on kyräilyn ja katkeran kitinän paikka jota lapset eivät halua muistella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei haittaa vanhat siniset nahkasohvat vieraiden kutsumista vaan se ettei ole varaa tarjota mitään. Tosin joskus on naurettu yhdessä että kutsuinkin vaan kahville kun edes leipää ei kotona ollut

Kestittäminen on kallista, johon köyhällä ei välttämättä ole varaa.

Selittää eineshenkilö. Leipominen on halpa harrastus. Kasvispiirakka 3€, pullat3€, kauralastut 2,50€.

Laskin nää hinnat kun leivoin myyntiin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei. Joskus on joku kauhistunut kun kodissani ei ole mattoja, verhoja eikä sisustustilpehööriä, mutta täällä on siistiä ja tarkoituksenmukaista. Tavaraa on vähän, vain taidetta ja kirjallisuutta omaan tarpeeseen. Kuka tahansa voi tulla käymään koska tahansa, eikä mun tarvitse hävetä tai erikseen järjestellä paikkoja kuntoon.

Tämä. Se krääsän määrä saa näyttämään köyhältä, halvalta ja sotkuiselta.

Piilotan johtoja seinien sisään. Johtokasat näyttää köyhältä.

Rojun määrä minimiin. Ei ole rahasta kiinni. 

Mulla oli aikanaan olosuhteiden pakosta ruma ja huono koti. Kaikki tykkäsivät käydä ja arvostella ja kommentoida. Nyt minulla on paljon parempi koti. On tilaa ja on rahaa sisustaa just niinkuin haluan. Kukaan ei käy. Miksi? Voimasuhteet on vaihtuneet. :) 

Mulla on huonekalut pääosin mummolta 2000-luvun alussa perittyjä kasarikamoja ja tavaraa on joka puolella 😁 Mutta ei täällä muita käykään kuin kavereita, joten en stressaa.