Synnytyspelon takia sektioon päätyneet!

Tästä raskaudesta mietin mitä teen. Olen kirjoittanut tänne muuten pelkopolilla käynnistä ja sitten synnytykseen heknut rohkeutta kirjoituksella. (odotus ja synnytyspuolelta löytyy jos halaut lukea ajatuksistani)



Ensimmäinen tuli siis sektiolla. Olin aivan 100 % varma etten halua alatiesynnytystä, ja pelkoni olivat tosi pahat. (vieläkin pelottaa)

Olen tyytyväinen että valitsin sektion. Ei yhtään harmita ja sillä kerralla se oli oikea ratkaisu.



Leikkaus oli spinaalipuudutuksella, en tuntenut ollenkaan puudutuksen laittamista. Leikkaus kesti noin 30-40min muistaakseni. Siitä kun leikkaava lääkäri aloitti oli tyttö 5min päästä syntynyt. Se muu homma sitten kesti siinä aikansa.



Pääsin sitte heräämöön, jossa odoteltiin puudutuksen lakkaamista. Siellä meni varmaan tunti tai pari muistaakseni. Vauva tuotiin sinne jossain vaiheessa ja sain imettää hiukan. Meidän neiti tosin päätti vain nukkua :)



Kipulääkettä sain riittävästi. Eka nousu sängystä oli aika hankalaa, sen muistan. Sattuihan se nousu ja käveleen lähtö mutta helpotti kun vain pääsi pystyyn.



Haava parani nopeasti, ei komplikaatioita tulllut tms. Panadolia söin viikon vähän päälle kipuun kerran päivässä. Toipuminen oli minusta nopeaa ja sektiosta jäi hyvä muisto.



Paranet nopeammin kun nouset viimeistään seuraavana päivänä ylös sängystä ja kävelet. (Itse nousin saman päivän iltana kun oli leikattu) Kävellä kannattaa paljon, edistää toipumista. Nostelet vain vauvaa, ei muuta painavampaa kolmisen viikkoa. Näin oli minulle lääkärin ohjeet.



Itse olen nyt miettinyt josko sittenkin kokeilisin alakautta tällä kertaa, minulle kun on kirjattu ylös ,että saan sektion sitten heti jos siltä tuntuu.

Mutta en tiedä vielä.... rohkeutta pitää saada.



Mutta hyvin se sektio menee jos siihen päädyt! Sitä ei kannata pelätä yhtään tai jännittää!!!

Esikoisen synnytin alateitse, mutta siitä jäi niin kamalat muistot, että seuraavan sainkin sitten sectiolla. Ja erittäin hyvät fiilikset jäi kyllä sectiosta!!! Niin hyvät- että siihen olen nyt menossa talvella uudestaan.

Vaikka tuo esikoisen synnytys oli yksi elämäni hienoimpia kokemuksia, se oli myös yksi elämäni karmeimpia kokemuksia. Sectioon päädyttiin lähinnä mun oman toivomukseni mukaan, mutta myös useampi lääkäri oli sen kannalla, koska tuosta esikoisen syntymästä sain niin mittavat repeämät, ettei uusi alatiesynnytys välttämättä olisi järkevää. Repeämät ulottuivat peräsuoleen asti ja sitä riskiä, että sama olisi tapahtunut uudestaan, ei haluttu ottaa. Minä en halunnut ottaa!!! Onneksi osa lääkäreistä oli samaa mieltä!

Nyt odotan siis kolmatta ja sectioon olen ehdottomasti menossa.



Yaz rv 15+6

Minusta pelkopolilla keskityttiin liikaa vain kertomaan mitä kaikkea sektiossa voi mennä pieleen, riskit kyllä tiedostan. Minä en valitettavasti Amadelia ole oikea ihminen rohkaisemaan sinua alatiesynnytykseen, mutta olitkin saanut hyviä ja kannustavia vastauksia omassa aloituksessasi. Päädymme sitten kumpaan tahaansa vaihtoehtoon (alatiesynnytys/sektio), se on varmasti meille itselle paras vaihtoehto!



Miten muuten miehenne ovat suhtautuneet sektiopäätökseen?



Mielellään kuulen lisää kokemuksia...

kannusti koko ajan ja rohkaisi. Kertaakaan ei " vähätellyt" tuntemuksiani vaan oli koko ajan vierellä tukemassa. Sectiossa oli tietenkin mukana.

Mies sanoi, että päätös on minun ja tukee 100% päätöstäni oli se sitten sektio tai alakautta. Näin sanoi eka kerralla ja niin nytkin. Sektiossa oli sitten tosiaan mukana ja jälkeen päin sanoi, että oli hyvä kun sai tulla sinne mukaan ja olla tukemassa minua.



Tuosta keskusteluista lääkärin kanssa, itsellenikin kerrottiin siellä kaikki mahdollinen mikä voi mennä pieleen ja miten se sektio tapahtuu jne. Onhan se hyvä. Tietää sitten riskit. Mutta toiselle kerralla puhuttiin paljon peloistani ja kaikesta muusta, ei siitä sektion pieleen menemisesta tms.



Ota yhteyttä vielä lääkäriin/kätilöön ja sano, että tiedät riskit mutta nyt haluat puhua peloistasi nimenomaa ja jos olet 100% sektion kannalla niin saat kyllä sen!

Minulle on tehty 2 sectiota, ensimmäinen kiireellinen ja toinen suunniteltu. Ekassa synnytyksessä kaikki alkoi normaalisti lapsiveden menolla, mutta kun aikansa oli yritetty alakautta, niin lääkäri totesi, ettei tämä täältä mahdu ja päädyttiin sectioon. Tuosta kokemuksesta jäi niin hirveät traumat, että sain suosiolla toisen suunnitellun section. Itsekin kävin pelkopolilla juttelemassa 3 kertaa kätilön kanssa aikaisemmasta synnytyksestä ja sitten vihdoin lääkäri päätti, että ei hän näe mitään järkeä alata " pakottamaan" minua alasynnytykseen ja niin sain määrätä päivän jolloin vauva syntyi. Olin toki huomattavasti kipeämpi tästä toisesta sectiosta kuin ensimmäisestä, mutta kuitenkin olin onnellinen kun sain sen ja ennenkaikkea sain terveen lapsen : ) Tsemppiä sinulle!!!

Mun eka syntyi synnytyspelon takia sektiolla. Toisen kohdalla ajattelin että yritän alateitse, mutta ei siitä mitään tullut, sektioon päädyttiin kun ei edes laskeutunut vaikka kuinka ponnistin. Synnytys oli pitkä (käynnistettiin laskettuna päivänä korkean verenpaineen vuoksi), sain mm epiduraalin ja 7 lisäannosta ja vielä kun olin täysin auki niin piti 2 tuntia odottaa että kannattaisi alkaa edes ponnistaa. No, jäi epäselväksi miksi vauva ei mahtunut koska tarjonta oli täysin oikea, mutta sektiolla syntyi lopulta. Jos ja toivottavasti kun meille kolmas tulee niin hän syntyy satavarmasti sektiolla vaikka mulle sanottiinkin ettei ole mitään estettä synnyttää vielä alateitse. Hui hai, jäi sitä yrityksestä sellainen kammo ettei auta mitkään pelkopolit. Takaraivossa kytee epäily olinko kuitenkin alitajuisesti niin paniikissa ja peloissani etten pystynyt pusertamaan vauvaa ulos alakautta.

Jos todella pelottaa niin kyllä se sektio kannattaa vaatia. Teette niinkuin ITSESTÄ parhaalta tuntuu.



t. pöppis ja pojat 3 ja 1 vuotta