Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Kuka puolustaisi äitiä?

Vierailija
10.11.2026 |

Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista.

Kommentit (2003)

Vierailija
1601/2003 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uskovaiset käy seuroissa vahvistaakseen uskoaan  ja leikkaavat lehdistä hyviä uskonsisarten todistuksia talteen itselleen.

Äitejään vihaavat käyvät vauvalla saamassa voimautumista  ja oikeutusta tietyn ikäluokan vihaamiseen ottaen talteen sielunsisarten hyvät lohkaisut.

Ihan ok hoidattaa mielenterveytensä kuntoon ja käydä terapiassa mutta nämä joukkokeuhkoamiset...kun kuten joku kirjoitti kaikki ovat yksilöitä. Niin ne vanhemmat kuin heidän jälkikasvunsa

Vierailija
1602/2003 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se on ihan murto-osa lapsista ja aikuisista, jotka vihaavat vanhempansa. Hyvin harva niistäkin, joka katkaisee välit, vihaa vanhempaansa. Hän yleensä rakastaa vanhempaansa ja ei muuta toivoisikaan kuin sitä, että olisi mahdollista olla hyvä suhde vanhemman kanssa. 

 

Monella näistä ihmisistä, joihin itsekin tavallaan kuulun - en siis ole katkaissut välejä vanhempiini -, on erityisiä vaikeuksia osata edes suuttua vanhemmalle, siis vihastua lyhytaikaisestikaan, vaikka siihen olisi erityisen painavia syitä. 

 

Ympätään nyt sitten tähän samaan kommenttiin vielä sekin, että joku taho juuri totesi, ettei mikään tutkimustulos vahvista Liisa Keltikankaan viimeisiä ulostuloja. Toiselta kannalta katsottuna nuorten tunnetaidot ovat parantuneet ja nuoremmat polvet ovat katkoneet sukupolvien ketjuja hyvinkin onnistuneesti. Luonnehäiriöisiä toki on nuorissakin ja nykymaailma tarjoaa heille todella runsaan toimintaympäristön harjoittaa haitallista luonnettaan. 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1603/2003 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset käy seuroissa vahvistaakseen uskoaan  ja leikkaavat lehdistä hyviä uskonsisarten todistuksia talteen itselleen.

Äitejään vihaavat käyvät vauvalla saamassa voimautumista  ja oikeutusta tietyn ikäluokan vihaamiseen ottaen talteen sielunsisarten hyvät lohkaisut.

Ihan ok hoidattaa mielenterveytensä kuntoon ja käydä terapiassa mutta nämä joukkokeuhkoamiset...kun kuten joku kirjoitti kaikki ovat yksilöitä. Niin ne vanhemmat kuin heidän jälkikasvunsa

Entä mikä oma motiiivisi tässä ketjussa on?

Vierailija
1604/2003 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Katkeran vanhan narsistin vuodatusta. Ei ole omakohtaista kokemusta enkä ole sivustakaaan seurannut tällaista, koko aloituksen aihe on absurdi. 

Vierailija
1605/2003 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskovaiset käy seuroissa vahvistaakseen uskoaan  ja leikkaavat lehdistä hyviä uskonsisarten todistuksia talteen itselleen.

Äitejään vihaavat käyvät vauvalla saamassa voimautumista  ja oikeutusta tietyn ikäluokan vihaamiseen ottaen talteen sielunsisarten hyvät lohkaisut.

Ihan ok hoidattaa mielenterveytensä kuntoon ja käydä terapiassa mutta nämä joukkokeuhkoamiset...kun kuten joku kirjoitti kaikki ovat yksilöitä. Niin ne vanhemmat kuin heidän jälkikasvunsa

Entä mikä oma motiiivisi tässä ketjussa on?

Jos katsot keskustelysivuston aloituksia niin nämä perhesuhteita käsittelevät ovat kuitenkin kiinnostavampia kuin pierut tai prisman lihavat naiset.

Vierailija
1606/2003 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Se on ihan murto-osa lapsista ja aikuisista, jotka vihaavat vanhempansa. Hyvin harva niistäkin, joka katkaisee välit, vihaa vanhempaansa. Hän yleensä rakastaa vanhempaansa ja ei muuta toivoisikaan kuin sitä, että olisi mahdollista olla hyvä suhde vanhemman kanssa. 

 

Monella näistä ihmisistä, joihin itsekin tavallaan kuulun - en siis ole katkaissut välejä vanhempiini -, on erityisiä vaikeuksia osata edes suuttua vanhemmalle, siis vihastua lyhytaikaisestikaan, vaikka siihen olisi erityisen painavia syitä. 

 

Ympätään nyt sitten tähän samaan kommenttiin vielä sekin, että joku taho juuri totesi, ettei mikään tutkimustulos vahvista Liisa Keltikankaan viimeisiä ulostuloja. Toiselta kannalta katsottuna nuorten tunnetaidot ovat parantuneet ja nuoremmat polvet ovat katkoneet sukupolvien ketjuja hyvinkin onnistuneesti. Luonnehäiriöisiä toki on nuorissakin ja nykymaailma tarjoaa heille todella runsaan toimintaympäristön harjoittaa haitallista luonnettaan. 

Juuri näin, eli vanhempiaan on erittäin vaikeaa vihata ja välejä katkaista, vaikka olisi miten luonnehäiriöinen vanhempi kyseessä. Sellaiset  vanhemmat ovat yleensä myös syyllistäneet lapsensa niin voimakkaasti, että lapset ovat aivan erityisen tunnollisia ja syyllisyydentuntoisia asioista, joista ei edes pitäisi olla. 

Onkon todella ok, että netissä voi avautua anonyymisti kertomaan vaikkapa oman lapsuutensa traumoista. Keneltä se on pois, koska sellaisia ihmisillä on, eikä silloin nolata ketään nimellä? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1607/2003 |
17.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen Neuvostoliiton hajoamista sinne oli vientiä paljon. Esim vaateteollisuus vai vaatetta.

Venäjän kielen opiskelu ja Venäjällä työskentely on edistänyt oman lapsen uraa huomattavasti. Tällä hetkellä.

Ohis

Sielunsa myyminen ja paholaiselle työskentely on edistänyt oman lapsen uraa huomattavasti. Tällä hetkellä.

Ohis

Jaahas. Suomen valtiolle tekee, ehkä se jonkun mielestä on sit paholaiselle työskentelyä. 

 

Tää on kyl uskomaron keskustelu. Ihan ei palikat ole näillä "tyttärilläkään" tallessa.

 

Ohis

Vierailija
1608/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos aloittaja onkin mies? En minä ainakaan tuosta aloituksestapysty päättelemään aloittajan henkilöllisyydestä mitään.  Kuin ettei  hyvin muotoiltu aloitus.

Ei ole aloittaja mies. Mies ei pystyisi noin tunteenomaiseen, yliampuvaan ja perustelettomaan väitteeseen "80% vauva-palstan keski-ikäisistä naisista on äitiänsä vihaavia".

Eikö tähänkin keskusteluun osallistuneista naisista 80 % moiti äitejään?

En aloituksessa nähnyt tuollaista lausetta mutta eihän siinäkään väitetä kaikista naisista vaan vauvalla kirjoittavista keski-ikäisistä naisista?

Koeta nyt jo mummo ymmärtää, että olet aivan väärässä: Sinä olet epäonnistunut äitinä. Aikanaan halusit itsekkäästi tehdä kuten halusit, oli ihania vieraita miehiä, oli tupakka-savupilviä, viini virtasi. Lapsiasi et nähnyt koskaan. Lapset olivat vain.

Jompikumpi meistä on aika sekaisin nyt . Yritän miettiä kumpi.

Sinä olet aivan oikeassa. Kyllä tuo henkilö on selkaisin. Jotkut ovat hänen kanssaan 

vielä samaa mieltä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1609/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos aloittaja onkin mies? En minä ainakaan tuosta aloituksestapysty päättelemään aloittajan henkilöllisyydestä mitään.  Kuin ettei  hyvin muotoiltu aloitus.

Ei ole aloittaja mies. Mies ei pystyisi noin tunteenomaiseen, yliampuvaan ja perustelettomaan väitteeseen "80% vauva-palstan keski-ikäisistä naisista on äitiänsä vihaavia".

Eikö tähänkin keskusteluun osallistuneista naisista 80 % moiti äitejään?

En aloituksessa nähnyt tuollaista lausetta mutta eihän siinäkään väitetä kaikista naisista vaan vauvalla kirjoittavista keski-ikäisistä naisista?

Miten niin 80% moittii äitejään. Laitapa lähde.

Kohta asia muuttuu niin ettei kukaan ole tullut kaltoinkohdelluksi lapsena, kenenkään äiti ei ole narsisti, kukaan ei ole laittanut välejä äitiinsä poikki. Pelkkää läppää kerrotut lapsuudet.

Juuri näin kansalaiskoulupohjalta rakentuu totuus: Koska näin minä asian tunnen! Faktoista viis!

Elämäm kovan koulun pohjalta ponnistavalle työläisakalle kaikki tieteellisen metodin pohjalta tehdyt tutkimukset ovat herrojen, kynäniskojen, klopalistien ja vihervassareiden brobakandaa.

"Faktaa tai ei, näin nämä asiat meillä koetaan" (Slunga-Poutsalo)

Brobakandaa. 

Vierailija
1610/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos aloittaja onkin mies? En minä ainakaan tuosta aloituksestapysty päättelemään aloittajan henkilöllisyydestä mitään.  Kuin ettei  hyvin muotoiltu aloitus.

Ei ole aloittaja mies. Mies ei pystyisi noin tunteenomaiseen, yliampuvaan ja perustelettomaan väitteeseen "80% vauva-palstan keski-ikäisistä naisista on äitiänsä vihaavia".

Eikö tähänkin keskusteluun osallistuneista naisista 80 % moiti äitejään?

En aloituksessa nähnyt tuollaista lausetta mutta eihän siinäkään väitetä kaikista naisista vaan vauvalla kirjoittavista keski-ikäisistä naisista?

Miten niin 80% moittii äitejään. Laitapa lähde.

Kohta asia muuttuu niin ettei kukaan ole tullut kaltoinkohdelluksi lapsena, kenenkään äiti ei ole narsisti, kukaan ei ole laittanut välejä äitiinsä poikki. Pelkkää läppää kerrotut lapsuudet.

Juuri näin kansalaiskoulupohjalta rakentuu totuus: Koska näin minä asian tunnen! Faktoista viis!

Elämäm kovan koulun pohjalta ponnistavalle työläisakalle kaikki tieteellisen metodin pohjalta tehdyt tutkimukset ovat herrojen, kynäniskojen, klopalistien ja vihervassareiden brobakandaa.

"Faktaa tai ei, näin nämä asiat meillä koetaan" (Slunga-Poutsalo)

Brobakandaa. 

Hän matkii kansalaiskoulun käyneiden kirjoitustaitoa ja ajattelua. Heitä pitää pilkata.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1611/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen tässä vuosien saatossa seurannut näitä "sodan jälkeisen suuret ikäluokat " keskusteluja joita ei enää juurikaan ole, koska joku poistattaa ne heti alkuunsa. Jossain pitkässä äiti-keskustelussa oli nimenomaan teemana, että Suomessa on ihan yleistä ollut kylmät, tai epävakaat äidit tässä ikäryhmässä, Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Uskon että kirjoittajilla oli. Ketjuun ei vaan kukaan saanut mennä sanomaan muuta. He halusivat nähdä asian näin, että tämä oli yleistä koko maassa. Itse olin äimistynyt, koska minulla ja kaikilla ketä tunsin oli normaalit äidit jotka myös osoittivat tunteita, ja olivat normaaleja. Tietysti avasi silmiä, että onpas toisilla ollut kamalaa. Täällä vaan joku kommentoi toiselle, että se on omassa päässäsi, ettei muka mitään ikäluokkaa ole leimattu.

Kysymyksessä on nimenomaan tämän vauva palstan kirjoitukset. 

Vierailija
1612/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Nyt vuoden sisällä keskusteluissa vähentynyt tuo jatkuva boomerinaisten parjaus äiteinä, anoppeina, ihmisinä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1613/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kestääkö hermostoni ja verenpaineeni tuon kirjan lukemisen, mutta ehkä yritän kuitenkin. Jo niin sanottu takakansiteksti saa ärsytyskäyrän pystysuoraksi. 

 

"Äiti jätetään yksin, kun tytär irtautuu." Voi että. Eiköhän se ole ihan äidin oma tehtävä etsiä omat tukipilarinsa ja niitähän tuntuu riittäneen, ainakin miehiä. Eikä tarvitse olla Einstein hoksatakseen, että terapiasta niitä lohtuja ja tukia saa, kuten on tytärkin saanut. Ei mistään sellaisesta terapiasta, että mennään kontrolloimaan tyttären terapiaa vaan ihan omasta. 

 

Mikä irtautuminen se on, jos lapsi edelleen parentifikoidusti joutuu tarjoamaan tai etsimään äidilleen lohdutusta ja tukea, kun lapsen pitää saada vapaasti irtaantua äidistä?? ( jotta voisi jatkossa jäädä tämän lähelle) 

 

Ja jos lapselta kysyttäisiin, uskonpa olevan aika monta kertaa, kun hänet on jätetty yksin ilman lohtua ja tukea tilanteissa, joissa sitä olisi tarvittu. 

 

Jos tuo äiti ei kestä aikuisen lapsensa vaikeita tunteita, jäljet johtavat sylttytehtaalle. On mitä todennäköisintä, että lapsen vaikeita tunteita ei ole kestetty edes silloin, kun lapsi oli vielä lapsi. Äidille on tullut hankala olo, joten lapsi on jätetty yksin vaikeiden tunteidensa kanssa, ettei äiti nyt vaan vahingossa kuormitu ja tule samalla hoitaneeksi äidin tehtäväänsä. 

Olipa hyvä kirjoitus, tunnistin tästä oman äitinikin. 

Meillä oli juuri tuota mun lapsuudessa, että äidin tunteita piti varjella kuin kukkaa kämmenellä, ettei äidille nyt tule paha mieli, ettei huolestu, ettei väsy ja mitä milloinkin. 

Lapsen tarpeita tai tunteita ei saanut olla, ja jos niistä näkyi ihan pienikin viittaus, äiti meni ihan suunniltaan. Voivotteli suureen ääneen tai sulkeutui kuoreensa mököttämään kunhan ensin oli heittänyt kommentin märsäämisestä, temppuilusta tai siitä ettei nyt tavalliset ihmiset itke/puhu tuolla tavalla/käyttäydy noin. Toisinaan itkevä lapsi työnnettiin vessaan itkemään. 
Opittiin sisarusten kanssa huolehtimaan omat asiamme pienestä pitäen. Raskas rasti lapselle ja nuorelle hoitaa kaikki itse ja jäädä täysin vaille vanhemman turvaa ja tukea. Isä oli raivopäinen mieslapsi, joka kesti lapsia vielä huonommin kuin äiti. Äitiä ei näyttänyt isän väkivaltaisetkaan purkaukset mitenkään häiritsevän. Mutta lapsena oli vaan kestettävä. 
Muutama vuosi taaksepäin yritin jutella lapsuudessani tapahtuneista asioista äitini kanssa. Ei siitä keskustelusta tullut mitään. Sama voivottelu alkoi kuin lapsuudessani, äiti ei kestänyt lainkaan kuulla mitä olisin halunnut sanoa. Ei vaikka yritin puhua rakentavasti ja sovittelevaankin sävyyn. Tajusin, että mitään rakentavia ja molempien ymmärrystä lisääviä keskusteluja ei käydä ei nyt eikä koskaan. Välit olivat poikki parisen vuotta, mutta jokin oma syyllisyys ajoi jatkamaan hedelmätöntä suhdetta. Tosin nykyisin pidän välimatkaa ja puheenaiheeksi riittäköön telkkarin tarjonta, marjastus ja kauppojen hintavertailut. 

Omasta puolestani tiedän, että hermot ja verenpaineet eivät kestä tuon kirjan lukemista. 
 

Kirjoitit hyvin. Ja tuttuja asioita. 

 

Ihan mielenkiinnosta olen nyt lukenut tuota kirjaa ja nopeana lukijana neljäsosa on jo takana. 

 

Eivät ne lapset saa kirjassakaan mitään huomiota, siinä mielessä että äiti ihan oikeasti miettisi sitä, mitä lapsille kuuluu. Ja olipa kohta missä äiti oli yrittänyt semipsykopaattinarsistialkoholisti isää saada keskustelemaan asiat kuntoon yhdessä perheenä ruokapöydän ääressä. 

 

Äiti taas vaikuttaa tyypilliseltä suurten ikäluokkien ihmiseltä, joka on todella itsekeskeinen. Ja vähän hämäräksi, kuinka paljon enemmän koirat kiinnostavat kuin tyttäret vai ovatko samalla viivalla. 

 

Jos nyt olen ymmärtänyt oikein tämän välit poikki laittaneen lapsen niin hän on 14-vuotiaana ollut yksin keski-euroopassa ja äiti on järjestänyt isän noutamaan hänet autolla kotiin, jotta he voisivat siellä puhua asiansa halki. Jos nyt käyttäisi edes kyökkipsykologiaa korkeammasta puhumattakaan, näkisi Miten kuolleena syntynyt tuollainen Ajatus on ja tytär onkin kirjoittanut kirjeessään suoraan että häntä ahdistaa ajatus isän kanssa matkustamisesta. Isän, jota hän nimittää vain äijäksi. 

 

Ja 15-vuotiaana tämä tyttö on yrittänyt laittaa perheen asiat kuntoon siinä mielessä, että hän on kirjoittanut isälleen pitkän kirjeen, jolla hän yrittää saada tämän tajuamaan muuttaa pois ja puolustaa äitiään sekä myös siskoan. Äiti ei  ole osannut tätä miestä potkia pihalle. Lapsi on tajunnut koko ikänsä, että isä pyörittää muita naisia ja isä on ollut kaiket illat poissa perheen luota ja palannut sinne vain hetkittäin pilaamaan ilmapiiriä. Vuodesta toiseen. 

Kiitos tästä. Referoi loputkin kirjasta, kun lukeminen etenee.

Tekstin saaminen tänne kommentoitavaksi pudottaa suomut silmiltä, paljastuu milainen narsisti tämä Leena-mummo onkaan. Aloittajallakin on paatoksellinen hurmos laantunut tämän kirjailijan puolusteluun. Ei mennyt läpi tarina tiskeistä ja farkuista.

 

Oletteko muuten huomanneet, miten "joku" poistattaa kirjaa ja kirjailijaa kritisoivia viestejä, samoin niitä, jossa viitataan aloittajan tunnistettavaan käsialaan.

Aika heikko markkinointikampanja kirjalle.

Asiallista poistaa kirjoittajien nimittely. Aina keskusteluissa on heitä jotka kirjoittavat kommentoijista, ei asiasta. Oletukset myös jonkun olevan kirjailija asiattomia. 

Mä olen pikkasen erimieltä. Jos kirjailija markkinoi teostaan jossakin ja jollakin tulokulmalla, se että sanoo jonkun kommentin olevan kuin kirjailijan suusta, ei varsinaisesti ole asiatonta. Jos taas puhut kommentin muotoseikasta, joka ohjaa ajattelemaan, että avn ananyymiä kommentoijaa pilkataan, mikä se loukkaus tai asiattomuud konkreettisesti on? Kirjailijaksi luuleminen kun itsessään ei sitä ole. 

Jos kommentoija kiistää olevansa kirjailija eikö se pitäisi uskoa? Jokuhan voi kirjoittaa vaikka miten outoja ja se jää sitten elämään kirjailijan puheena, niin hän kirjoitti nettikeskustelussa anonyyminä. 

Mikä tällainen asia voisi olla siis? Se että sanoo jonlun kuulostavan joltakin, ei ehkä kenenkään mieleen jää ja jos jää, missä yhteydessä tämä tulisi esiin? Kahvipöytäkeskustelussa? Vai joku kirjoittaa kirjan asiasta lauseella Tämä kirjailija on sanonut näin? Tuskinpa. 

Siitä olen samaa mieltä, että asiallinen pitää olla, mutta kunnianloukkauksen kriteerit ei sillä täyty, että jotakuta luulee joksin toiseksi. 

Se on lähinnä typerää toistuvasti esittää tietävänsä, kuka kommentoi, kun olemme anonyymien palstalla. Yrittääkö tää joku jotenkin mitätöidä sillä kommentin, kun jankuttaa sen olevan kirjailijan tai "vanhan äidin" kommentti?

Typerää ja turhaa joo. Mitä sitten? Kannattaako siitä myt itselleen ongelma tehdä. 

No vie pointin keskustelulta. Sitähän tässä on yritetty, keskustelua aiheesta.Mut jollakulla (sinulla?) tarve pitää fokus kirjailijan haukkumisessa, väittäen kommentoijien olevan tuo kirjailija.

Vierailija
1614/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä jos aloittaja onkin mies? En minä ainakaan tuosta aloituksestapysty päättelemään aloittajan henkilöllisyydestä mitään.  Kuin ettei  hyvin muotoiltu aloitus.

Ei ole aloittaja mies. Mies ei pystyisi noin tunteenomaiseen, yliampuvaan ja perustelettomaan väitteeseen "80% vauva-palstan keski-ikäisistä naisista on äitiänsä vihaavia".

"Kuka puolustaisi äitiä?

Vierailija

10.11.2026 | 09:40

Leena Sorvalin kirja. Lukekaahan te jotka käytte terapiassa puhumassa tiskivuoroista ja saamattomista farkuista."

 

Eiks tää ole aloitus? 

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
1615/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Taidan olla tässä ketjussa ainoa joka ihan oikeasti on lukenut tuota kirjaa, enkä ymmärrä yhtään tuota ap:n avausta. En saa sitä linkitettyä kirjaan mitenkään sen enempää kuin tämä aamun Hesariin. 

 

AP on varmaan jo kadonnut jonnekin, mutta jos ei ole, olisi kiva kuulla vähän tarkemmin mikä ajatus avauksen takana oli. 

Vierailija
1616/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä kestääkö hermostoni ja verenpaineeni tuon kirjan lukemisen, mutta ehkä yritän kuitenkin. Jo niin sanottu takakansiteksti saa ärsytyskäyrän pystysuoraksi. 

 

"Äiti jätetään yksin, kun tytär irtautuu." Voi että. Eiköhän se ole ihan äidin oma tehtävä etsiä omat tukipilarinsa ja niitähän tuntuu riittäneen, ainakin miehiä. Eikä tarvitse olla Einstein hoksatakseen, että terapiasta niitä lohtuja ja tukia saa, kuten on tytärkin saanut. Ei mistään sellaisesta terapiasta, että mennään kontrolloimaan tyttären terapiaa vaan ihan omasta. 

 

Mikä irtautuminen se on, jos lapsi edelleen parentifikoidusti joutuu tarjoamaan tai etsimään äidilleen lohdutusta ja tukea, kun lapsen pitää saada vapaasti irtaantua äidistä?? ( jotta voisi jatkossa jäädä tämän lähelle) 

 

Ja jos lapselta kysyttäisiin, uskonpa olevan aika monta kertaa, kun hänet on jätetty yksin ilman lohtua ja tukea tilanteissa, joissa sitä olisi tarvittu. 

 

Jos tuo äiti ei kestä aikuisen lapsensa vaikeita tunteita, jäljet johtavat sylttytehtaalle. On mitä todennäköisintä, että lapsen vaikeita tunteita ei ole kestetty edes silloin, kun lapsi oli vielä lapsi. Äidille on tullut hankala olo, joten lapsi on jätetty yksin vaikeiden tunteidensa kanssa, ettei äiti nyt vaan vahingossa kuormitu ja tule samalla hoitaneeksi äidin tehtäväänsä. 

Olipa hyvä kirjoitus, tunnistin tästä oman äitinikin. 

Meillä oli juuri tuota mun lapsuudessa, että äidin tunteita piti varjella kuin kukkaa kämmenellä, ettei äidille nyt tule paha mieli, ettei huolestu, ettei väsy ja mitä milloinkin. 

Lapsen tarpeita tai tunteita ei saanut olla, ja jos niistä näkyi ihan pienikin viittaus, äiti meni ihan suunniltaan. Voivotteli suureen ääneen tai sulkeutui kuoreensa mököttämään kunhan ensin oli heittänyt kommentin märsäämisestä, temppuilusta tai siitä ettei nyt tavalliset ihmiset itke/puhu tuolla tavalla/käyttäydy noin. Toisinaan itkevä lapsi työnnettiin vessaan itkemään. 
Opittiin sisarusten kanssa huolehtimaan omat asiamme pienestä pitäen. Raskas rasti lapselle ja nuorelle hoitaa kaikki itse ja jäädä täysin vaille vanhemman turvaa ja tukea. Isä oli raivopäinen mieslapsi, joka kesti lapsia vielä huonommin kuin äiti. Äitiä ei näyttänyt isän väkivaltaisetkaan purkaukset mitenkään häiritsevän. Mutta lapsena oli vaan kestettävä. 
Muutama vuosi taaksepäin yritin jutella lapsuudessani tapahtuneista asioista äitini kanssa. Ei siitä keskustelusta tullut mitään. Sama voivottelu alkoi kuin lapsuudessani, äiti ei kestänyt lainkaan kuulla mitä olisin halunnut sanoa. Ei vaikka yritin puhua rakentavasti ja sovittelevaankin sävyyn. Tajusin, että mitään rakentavia ja molempien ymmärrystä lisääviä keskusteluja ei käydä ei nyt eikä koskaan. Välit olivat poikki parisen vuotta, mutta jokin oma syyllisyys ajoi jatkamaan hedelmätöntä suhdetta. Tosin nykyisin pidän välimatkaa ja puheenaiheeksi riittäköön telkkarin tarjonta, marjastus ja kauppojen hintavertailut. 

Omasta puolestani tiedän, että hermot ja verenpaineet eivät kestä tuon kirjan lukemista. 
 

Kirjoitit hyvin. Ja tuttuja asioita. 

 

Ihan mielenkiinnosta olen nyt lukenut tuota kirjaa ja nopeana lukijana neljäsosa on jo takana. 

 

Eivät ne lapset saa kirjassakaan mitään huomiota, siinä mielessä että äiti ihan oikeasti miettisi sitä, mitä lapsille kuuluu. Ja olipa kohta missä äiti oli yrittänyt semipsykopaattinarsistialkoholisti isää saada keskustelemaan asiat kuntoon yhdessä perheenä ruokapöydän ääressä. 

 

Äiti taas vaikuttaa tyypilliseltä suurten ikäluokkien ihmiseltä, joka on todella itsekeskeinen. Ja vähän hämäräksi, kuinka paljon enemmän koirat kiinnostavat kuin tyttäret vai ovatko samalla viivalla. 

 

Jos nyt olen ymmärtänyt oikein tämän välit poikki laittaneen lapsen niin hän on 14-vuotiaana ollut yksin keski-euroopassa ja äiti on järjestänyt isän noutamaan hänet autolla kotiin, jotta he voisivat siellä puhua asiansa halki. Jos nyt käyttäisi edes kyökkipsykologiaa korkeammasta puhumattakaan, näkisi Miten kuolleena syntynyt tuollainen Ajatus on ja tytär onkin kirjoittanut kirjeessään suoraan että häntä ahdistaa ajatus isän kanssa matkustamisesta. Isän, jota hän nimittää vain äijäksi. 

 

Ja 15-vuotiaana tämä tyttö on yrittänyt laittaa perheen asiat kuntoon siinä mielessä, että hän on kirjoittanut isälleen pitkän kirjeen, jolla hän yrittää saada tämän tajuamaan muuttaa pois ja puolustaa äitiään sekä myös siskoan. Äiti ei  ole osannut tätä miestä potkia pihalle. Lapsi on tajunnut koko ikänsä, että isä pyörittää muita naisia ja isä on ollut kaiket illat poissa perheen luota ja palannut sinne vain hetkittäin pilaamaan ilmapiiriä. Vuodesta toiseen. 

Kiitos tästä. Referoi loputkin kirjasta, kun lukeminen etenee.

Tekstin saaminen tänne kommentoitavaksi pudottaa suomut silmiltä, paljastuu milainen narsisti tämä Leena-mummo onkaan. Aloittajallakin on paatoksellinen hurmos laantunut tämän kirjailijan puolusteluun. Ei mennyt läpi tarina tiskeistä ja farkuista.

 

Oletteko muuten huomanneet, miten "joku" poistattaa kirjaa ja kirjailijaa kritisoivia viestejä, samoin niitä, jossa viitataan aloittajan tunnistettavaan käsialaan.

Aika heikko markkinointikampanja kirjalle.

Asiallista poistaa kirjoittajien nimittely. Aina keskusteluissa on heitä jotka kirjoittavat kommentoijista, ei asiasta. Oletukset myös jonkun olevan kirjailija asiattomia. 

Mä olen pikkasen erimieltä. Jos kirjailija markkinoi teostaan jossakin ja jollakin tulokulmalla, se että sanoo jonkun kommentin olevan kuin kirjailijan suusta, ei varsinaisesti ole asiatonta. Jos taas puhut kommentin muotoseikasta, joka ohjaa ajattelemaan, että avn ananyymiä kommentoijaa pilkataan, mikä se loukkaus tai asiattomuud konkreettisesti on? Kirjailijaksi luuleminen kun itsessään ei sitä ole. 

Jos kommentoija kiistää olevansa kirjailija eikö se pitäisi uskoa? Jokuhan voi kirjoittaa vaikka miten outoja ja se jää sitten elämään kirjailijan puheena, niin hän kirjoitti nettikeskustelussa anonyyminä. 

Mikä tällainen asia voisi olla siis? Se että sanoo jonlun kuulostavan joltakin, ei ehkä kenenkään mieleen jää ja jos jää, missä yhteydessä tämä tulisi esiin? Kahvipöytäkeskustelussa? Vai joku kirjoittaa kirjan asiasta lauseella Tämä kirjailija on sanonut näin? Tuskinpa. 

Siitä olen samaa mieltä, että asiallinen pitää olla, mutta kunnianloukkauksen kriteerit ei sillä täyty, että jotakuta luulee joksin toiseksi. 

Se on lähinnä typerää toistuvasti esittää tietävänsä, kuka kommentoi, kun olemme anonyymien palstalla. Yrittääkö tää joku jotenkin mitätöidä sillä kommentin, kun jankuttaa sen olevan kirjailijan tai "vanhan äidin" kommentti?

Typerää ja turhaa joo. Mitä sitten? Kannattaako siitä myt itselleen ongelma tehdä. 

No vie pointin keskustelulta. Sitähän tässä on yritetty, keskustelua aiheesta.Mut jollakulla (sinulla?) tarve pitää fokus kirjailijan haukkumisessa, väittäen kommentoijien olevan tuo kirjailija.

Kyllä se nyt olet sinä, joka tuota ylläpitää. 

Vierailija
1617/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Nyt vuoden sisällä keskusteluissa vähentynyt tuo jatkuva boomerinaisten parjaus äiteinä, anoppeina, ihmisinä.

Vauvakuumeessa näkee kaikkialla odottavia äitejä ja lastenvaunuja. Vasaralle kaikki ongelmat ovat nauloja. Boomerinaisten parjaamisen seurannasta pakkomielteen saanut boomerinainen tarkkailee parjauksen määrän lisääntymistä ja vähenemistä. 

Se väheneminen ei johdu siitä, että joku poistelisi aiheeseen liittyviä keskusteluita. Vaan siitä, että parjaajat saivat avautumisensa avauduttua ja siirtyivät elämässään eteenpäin. 

Samaa suosittelen boomerinainen-aloittajalle, ettei roiku tässä samassa keskustelussa päiväkausia ja 500 itse itselleen puhelevan viestin verran. 

Aloittajalle lienee nöyryyttävä ja nolouttava kokemus se, ettei Leena Sorvali osoittautunutkaan sellaiseksi tytärvihaisten boomerinaisten elämäntuskan äänitorveksi, kuin aloittaja kuvitteli, vaan ihan tavalliseksi narsistihirviöksi.

Vierailija
1618/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.

Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa.  Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?

Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus. 

Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia. 

Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä. 

Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.

Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.

Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista. 

Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.

Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.

Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."

Millainen mielestäsi on tyypillinen  vaikka 70-luvun nainen?  

Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?

Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.

Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.

Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.

Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.

Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden.  Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.

Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta. 

Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota. 

Vierailija
1619/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.

Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa.  Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?

Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus. 

Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia. 

Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä. 

Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.

Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.

Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista. 

Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.

Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.

Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."

Millainen mielestäsi on tyypillinen  vaikka 70-luvun nainen?  

Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?

Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.

Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.

Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.

Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.

Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden.  Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.

Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta. 

Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota. 

Linkkaahan yksi tällainen tutkimus.

Ai niin, et tiedä yhtään

Vierailija
1620/2003 |
18.11.2026 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurista ikäluokista suuri osa oon oppimattomia mutta myös osalla jo tutkintoja, vaikkapa Tarja Halonen yms julkisuuden henkilöitä.

Netissä muu numerologiaa ja astrologisia ennustuksia ainakin kaksi n. 50 v naista muun hömppänsä kanssa.  Kivien myynti yms. Nämä nousseet facesivuilleni. Riittääkö n 80-vuotiaat naiset pitämään heidät leivän syrjässä?

Mikähän oli tämänkin viestin tarkoitus. 

Totta kai suurten ikäluokkien ihmisissä on tutkintoja saaneitakin ja totta kai 50-vuotiaissakin on horoskooppeihin uskovia. 

Tällaiset yksittäiset anekdootit vain eivät riitä kumoamaan valtavirran ominaisuuksista tehtyjä väitteitä. 

Valtavirtaa oppimaton taikauskoinen suuriin ikäluokkiin kuuluva nainen, väkivaltainen, historian huonoin naissukupolvi.

Miten paljon tuosta valtavirta-käsityksestä johtuu valtavasta harppauksesta jos verrataan 60-lukua jolloin he olivat nuoria aikuisia 90-lukuun jolloin heidän lapsensa, ihan eri aikakauden, olivat nuoria aikuisia.

Tällaiset luulot "historian huonoin naissukupolvi" ovat ainoastaan sinun oman pääsi sisältä, vain mielikuvituksesi muodostamaa kärjistävää olkiukkoa summaten sitä, mitä vihasta ja katkeruudesta puhisten olet tulkinnut keski-ikäisten naisten lapsuudenmuistoista. 

Kukaan ei tällaista väitettä ole sinulle takuulla esittänyt, eikä kukaan voisikaan: jokainen kun muistaa historiasta vain pari sukupolvea taaksepäin olevia naisia.

Monesti tuo on vauvalla esitetty, huonoimmat kasvattajat ikinä. Ihan varmasti olet huomannut kun täällä keskusteluja seuraat.

Tässäkin mainittu "tyypilliset suurten ikäluokkien naiset."

Millainen mielestäsi on tyypillinen  vaikka 70-luvun nainen?  

Katsos, aloittaja-mummo, ei ole olemassakaan mitään tyypillistä 70-luvun naista. Mitä mahdat edes tarkoittaa, 70-luvulla syntynyttä naista?

Me kaikki olemme yksilöitä. Y k s i l ö i t ä.

Ei ole olemassakaan vuosikymmentä, "ajan kuvaa", jonka taakse voisi piiloutua.

Osa meistä onnistuu, osa töppää. Osa kasvaa ihmisinä, osa jämähtää paikalleen toistelemaan aina samaa ja samaa.

Lapset kouluttautuvat, elävät hyvää elämäänsä ammateissaan, miehineen ja lapsineen, ja ehkä heidän elämäänsä ei tosiaan kuulu myrkyllisen mummon surkeus.

Vasta joku kuvaili, en jaksa hakea kommenttia, 70-luvun naisten tyypillisyyden.  Vanhempiaan koulutetumpia vaativissa asiantuntijatöissä tai hoitotöissä. Kaikessa?parempia kuin vanhempansa. Vanhat äidit hiljaa.

Onhan tästä tehty tutkimuksia vaikka kuinka paljon. 70-luvun murroksessa vanhemmuus ja äitiys erityisesti muuttui niin, että lapsille jäi aiempaa (ja nykyistä) enemmän hylkäämiskokemuksia ja kasvatustyyli oli omiaan luomaan turvattomuutta. 

Miksi tämä pitäisi kieltää? Miksi siitä ei saisi puhua? Ei se ole yksilön syyllistämistä ellei sitä niin ota. 

Linkkaahan yksi tällainen tutkimus.

Ai niin, et tiedä yhtään

Tiedän aika montakin, mutta tuntuu olevan aika helmiä sioille tilanne. 

Jos oikeasti kiinnostaa, aloita Katvala:Missä äiti on?