Arvasitko luokkakavereistasi ketkä pääsevät yliopistoon?
Osasitko sanoa alakoulun tai yläkoulun luokkakavereistasi ketkä pääsevät yliopistoon ja ketkä päätyvät amikseen tai amk? Mistä keksit?
Mulla oli alakoulussa yksi luokkakaveri, joka opiskeli peruskoulun matikan oppimäärän itsenäisesti etukäteen. Olin varma, että hän päätyy yliopistoon matemaattiselle alalle ja hänestä tulikin vakuutusalalla oleva matemaatikko. Toinen tyyppi ei oppinut millään lukemaan ja jäi tokalla luokalle ja hänestä tuli myöhemmin kiinteistönhoitaja.
Kommentit (50)
Vierailija kirjoitti:
Näin kenestä tulee hoe.
No kenestä tuli kuokka?
Vierailija kirjoitti:
En yhtään tiedä missä ovat opiskelleet. Ei kiinnosta.
Sama juttu. Ei todellakaan kiinnosta tietää niistä mitään kun kerran niistä urpoista eroon pääsin.
En kaiksita. - Esimerkiski siitä luokallani olleesta, jota tuntui kiinnostavan vain mopot ja mopjen rassaaminen,. Hän menikin ensin lukion asemasta ensin ammattikouluun, josnka jälkeen jatkoi pian yliopistoon.
Ihemettelin myös joskus Steiner -koulua käyneiden kavereitteni kouluvihkoja, joiden lisäksi heillä ei ollut kuin vasta lukiossa joitain oppikirjoja käytössä ihmettelin heidän laajaa yleissivistystään - siis sitä, että mistä sen saivat kun ei nuo vihkot voineet mitenkään pitää sisälllään kaikkea sitä mitä "tavallsisissa" koulukirjoissa oli - Jatkoivat kaikki kirjoitusten jälkeen opintojaan yliopistolla, josta ovat myös valmistuneet.
Vierailija kirjoitti:
Mistä minä olisin silloin tiennyt kuka haluaa mennä yliopistoon. Tiesin kyllä ketkä eivät siihen todennäköisesti kykenisi, mutta aika moni pojista luki insinööriksi vaikka en olisi osannut arvata. En minä itsekään tiennyt silloin että minä menisin vielä amk:n tai että kaksi kolmesta mun nuoremmasta sisaruksesta menee, vaikka kukaan meistä käynyt lukiota. Kukin menee sinne kouluun mihin haluaa, ja pääsee, ja sitten opiskelee aikuisena lisää niin paljon kuin haluaa ja resursseja on.
Systeri valmistui juuri yamk, eikä hän ollut peruskoulussa erityisen hyvä, ihan keskiverto.
Kerroo ehkä enemmän AMK:n tasosta kuin siskostasi.
Valitettavasti arvaileminen ei kuulunut ainakaan siihen aikaan kansa- eikä keskikoulun oppimääriin. En kylläkään ole nykyisin koskaan joutunut yllättymään, kun olen kuulut, mitä jostain koulukaveristani on sittemmin tullut.
Odasta arvadin, tosin ksilisya yliopistoon hakeneista en tiennyt. Omassa kaveripiirissä yksi haki oikikseen, ei päässyt. Myöhemmin opiskeli kyllä korkealle. Yksi olisi päässyt Otaniemeen ja ei mennyt.
Ala- ja yläasteella en varmasti miettinyt, kuka luokkakavereistani menee yliopistoon. Lukiossa oli helppo arvata, että ne, jotka lukivat pitkän matikan ja fysiikan ja päälle vielä valinnaisen kemian kurssit, suuntautuvat yliopistoon tai ehkä vielä todennäköisemmin dippainssiopintoihin. Toki nyt jälkikäteen voin päätellä, että ne, joilla ei ala-asteellakaan oikein sujunut missään lukuaineessa, olisivat olleet arvattavissa ei-yliopistotyypeiksi jo silloin.
Mulla ei ole hajuakaan mitä yläaste- ja varsinkaan ala-astekaverit teki koulun jälkeen. Koulu oli vain sellainen pakkopulla joka oli suoritettava ennenkuin pääsi iltaisin tallille. Ei minulla ollut oikein kaveriakaan luokilla, en kyllä ollut kiusatukaan. Ystävät kävi eri kouluja.
Vierailija kirjoitti:
Ala- ja yläasteella en varmasti miettinyt, kuka luokkakavereistani menee yliopistoon. Lukiossa oli helppo arvata, että ne, jotka lukivat pitkän matikan ja fysiikan ja päälle vielä valinnaisen kemian kurssit, suuntautuvat yliopistoon tai ehkä vielä todennäköisemmin dippainssiopintoihin. Toki nyt jälkikäteen voin päätellä, että ne, joilla ei ala-asteellakaan oikein sujunut missään lukuaineessa, olisivat olleet arvattavissa ei-yliopistotyypeiksi jo silloin.
Minä menin ammattikoulusta suoraan DI:ksi
Kyllä ne fiksut ja akateemisesti lahjakkaat erottuivat jo aikaisessa vaiheessa, mutta kaikista en tiedä mihin ovat päätyneet. Useimmilla heistä oli korkeasti koulutetut vanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä minä olisin silloin tiennyt kuka haluaa mennä yliopistoon. Tiesin kyllä ketkä eivät siihen todennäköisesti kykenisi, mutta aika moni pojista luki insinööriksi vaikka en olisi osannut arvata. En minä itsekään tiennyt silloin että minä menisin vielä amk:n tai että kaksi kolmesta mun nuoremmasta sisaruksesta menee, vaikka kukaan meistä käynyt lukiota. Kukin menee sinne kouluun mihin haluaa, ja pääsee, ja sitten opiskelee aikuisena lisää niin paljon kuin haluaa ja resursseja on.
Systeri valmistui juuri yamk, eikä hän ollut peruskoulussa erityisen hyvä, ihan keskiverto.
Kerroo ehkä enemmän AMK:n tasosta kuin siskostasi.
No, hän osaa aikuisena opiskella, ja jos on halua, niin voi opiskella vaikka yliopistossa, kuten minä tai veljenikin. Ei se ole erityisen vaikeaa, toki riippuu vähän alasta, jos lukee lakia tai lääketiedettä, on paljon muistettavaa, ja sitä ei jaksa jos ei oikeasti kiinnosta. Minä esimerkiksi olen ajatellut että voisi jotain omaan, nykyiseen alaan liittyvää opiskella huvikseen avoimessa. Ei sitä tiedä vaikka vanhoilla päivillä menisin vielä yliopistoon. Se on lähinnä halusta kiinni, harva oikeasti on niin tyhmä aivoiltaan, että jos osaa oikean opiskelutekniikan, etteikö pystyisi opiskella yliopistossa. Kyllähän sen näkee, että kaikenlaisilla tolloilla on sieltä paperit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yläasteella näki hyvällä todennäköisyydellä, ketkä tulevat menemään lukioon.
Lukiossa näki hyvällä todennäköisyydellä, ketkä tulevat menemään yliopistoon, ja heistäkin vielä näki että ketkä menevät matemaattisille aloille.
Minä menin ammattikoulusta suoraan DI:ksi
Teitkö siis amiksen ja lukion kaksoistutkintona? Eihän ammattikoulussa muuten opeteta yleensä matematiikkaa kovinkaan paljon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä ne fiksut ja akateemisesti lahjakkaat erottuivat jo aikaisessa vaiheessa, mutta kaikista en tiedä mihin ovat päätyneet. Useimmilla heistä oli korkeasti koulutetut vanhemmat.
Ohis. - Tuo millainen koulutus vanhemmilla tuntuu kyllä edelleen hyvin paljon ennakoivan sitä, millainen koulutus lapsella tulee olemaan. - Jollen ole aivan väärin ymmärtänyt, niin erityisesti merkitystä on sillä miten äiti on kouluttautunut. - Vai onko tämä sitten vain omaa vastuunpakoiluani miehenä kun en osaa ajatella, että omalla koulutuksellani olisi niin paljon merkitystä sille miten lapseni -jos sellaisia joskus saisn, kuten toivoisin saavani- haluaisivat aikanaan opiskella.
Yllätyin ketkä eivät menneet yliopistoon.
Ei niistä yksikään päässyt yliopistoon vaikka arvosanat ja nokka olivat korkealla.
Lukion paras oppilas ryhtyi yrittäjäksi ja jätti opinnot väliin.
Eipä sitä silloin ajatellut mutta olihan se jälkikäteen ajateltuna ilmiselvää jo ala.asteellta. Itse menin amikseen. Mainittakoon että olin jo ostanut omakotitalon siinä vaiheessa kun nämä yliopistoihmiset alkoivat valmistumaan koulustaan
En miettinyt asiaa. Suurimman osan kohdalla itselleni oli niin yhdentekevää, mihin aikoivat mennä, että en vaivannut päätäni asialla. En edelleenkään tiedä, mihin valtaosa heistä meni, eikä kiinnostakaan.
Mistä minä olisin silloin tiennyt kuka haluaa mennä yliopistoon. Tiesin kyllä ketkä eivät siihen todennäköisesti kykenisi, mutta aika moni pojista luki insinööriksi vaikka en olisi osannut arvata. En minä itsekään tiennyt silloin että minä menisin vielä amk:n tai että kaksi kolmesta mun nuoremmasta sisaruksesta menee, vaikka kukaan meistä käynyt lukiota. Kukin menee sinne kouluun mihin haluaa, ja pääsee, ja sitten opiskelee aikuisena lisää niin paljon kuin haluaa ja resursseja on.
Systeri valmistui juuri yamk, eikä hän ollut peruskoulussa erityisen hyvä, ihan keskiverto.